Hei! Kiva kun oli tällanenkin ketju.
Itse olen saamassa esikoisen kuukauden päästä/sisällä. Tarkoitus olisi mennä jatkamaan opiskeluja kun vauva on 8-9kk ikäinen. Isä jäisi sitten kotiin ainakin muutamaksi kuukaudeksi, ajateltiin että katsotaan sitten tilanteen mukaan, miten pitkäksi aikaa.
Vähän on alkanut arvelluttaa, kun lähipiirissä on paljon lapsia syntymässä alkuvuodesta, ja kaikilla muilla äiti aikoo olla ainakin sen vuoden kotona. Ja kun kerron meidän suunnitelmista, niin tulee sellanen olo, että ihmiset ajattelee etten haluu hoitaa lastani! Itse nään sen niin, että se on isälle etuoikeus olla edes sen aikaa päävastuussa lapsesta. En ymmärrä, miksi isiä ei vieläkään pidetä täysivaltaisina vanhempina...
Toisaalta alkaa hormonit jo sen verran hallita ajatuksia, että tuntuu pahalta jos vähänkin tulee sellanen olo että joku epäilee mun sitoutumista lapseen. Oon varmaan vähän turhan herkkä, koska ei kukaan oo mitenkään pahasti sanonut. Ja oon edelleen sitä mieltä että se on kaikille parasta että isäkin saa aidosti omaa aikaa lapsen kanssa, eikä vaan viikonloppusin tai iltasin pari tuntia. Tietysti kaikki perheet tekee niin kuin niille parhaiten sopii, mutta olisi silti hienoa nähdä enemmän isiä kotona lapsien kanssa, edes sen vähän aikaa!!!!