Riippuu varmasti lapsesta, sinun esikoisesi on onneksi jo aika iso, ja osaa jo varmasti ymmärtää asiasta jotakin. Itse olen ollut useammassakin raskaudessa osastolla jonkin aikaa, ensimmäisessä jopa yli kolme viikkoa, mutta onneksi seuraavissa maksimissaan viikon yhteen menoon. Kyllähän ikävä meillä oli molemminpuolinen, jokaisessa raskaudessa kun sairaalaan meno oli eka kerta kun nuorimmaisesta oli yötä erossa ja itkettiin kyllä erotessa sekä äiti että lapset. Sitten vielä oma ongelmansa on ollut siinä, että perheen kasvaessa ei oikein helposti sellaista hyvää paikkaa yhdessäololle osastolla tahtonut löytyä, näin jälkikäteen ajatellen kenties liikaakin kauhistelin mielessäni meidän "Kiljusen herrasväkeä". Sairaalan pohjakerroksen käytäviä varmasti vaelleltiin kilometritolkulla ja katseltiin sähköautoja, jotka vei ruoka- ja pyykkikärryjä
Loppujen lopuksi ihan hyvin elämä sujui kotona äidin poissaollessakin, mitään kauheaa ei tapahtunut, oikeastaan ihan hyvä itsellekin nähdä, ettei ole korvaamaton. Itsekin muistan, kuinka juuri toisessa raskaudessa murehdin jo etukäteen tulevaa hepatoosia, olihan se uusi tilanne, kun täytyi erota esikoisesta sairaalaan mennessään. Mutta lohdutan sinua, että ainakin täällä OYS:n alueella on hepatoosin hoitokäytännöt selkeytyneet ja jämäköityneet tosi paljon tuon kuuden vuoden aikana, joten voi olla, että sinunkin sairaalassasi näin on käynyt. Esikoisen ja kakkosen aikaan varsinkin oli kyllä melkoista haparointia välillä, siitä on menty huimasti parempaan suuntaan. Ehkä sielläkään ei enää tarvitse yhtä kauan olla osastolla kuin aikaisemmin.