Äiti läpsii, lapsi kiistää

Mikset voisi tarkistuttaa, että onko sillä lapsella jotain neurologisia ongelmia tai muuta vastaavaa? Jos tuntuu ettei lapsen käytöksessä ole logiikkaa, tuo asia kannattaa tarkistaa.

 

Olen puhunut eskariaikuisten kanssa, koulussa opettajan kanssa ja purkanut tuntojani neuvolassa. Tällaista käytöstä ilmenee vain kotona, lukuunottamatta sitä, että koulussa vaikea keskittyä. Ei kukaan usko miten lapsi kotona käyttäytyy, kun on muualla ihan toisenlainen.

 

No niin, ei mennyt niinkuin Strömsössä. Otin miehen kanssa puheeksi tämän kotitilanteen ja kerroin haluavani mennä keskustelemaan tilanteesta ammattilaisen kanssa. Mies sai hirveät hepulit, että sellaista et saa tehdä ja että meille ei mitään sossutanttoja tänne tule.
Että voin kuulemma samantien pakata laukkuni, jos haluan jotain sellaista mennä tekemään. On kuulemma ihan normaalia, että lapsia tukistetaan. Hänkin on monesti saanut tukkapöllyä.
Sitten hän rupesi tenttaamaan lapselta - että eikö niin, että sulla on kaikki hyvin, kun oot isän kanssa ja isä laittaa ruokaa ja puuhailee. Mä kuulemma vaan makaan sohvalla.
Kieltämättä olen vähemmän aktiivinen tai sanotaanko, että ne mun puuhani ei aina ole niin näkyviä mitä hänen. V`TTU!

 

Meillä on ollut muusta syystä ls-työntekijät haastattelemassa. Näyttivät lapselle nallekortteja ja lapsi näytti, että äiti on tuollainen vihainen nalle.
Se oli kuulemma hyvä juttu. Lapsi sanoi sen ja vähän irvisti ja katsoi minua. Kertoo turvallisuudesta. Jos lapsi näyttäisi fanaattisesti turvakuvia niin sitten voi kuulemma miettiä onko kaikki hyvin. Yleensä lapsi meinat suojelee äitiään loppuun asti.

Eli tee se ilmoitus. Olen ollut tekemisissä itse ja naapuristani tein ilmoituksen josta hän oli kiitollinen. Eivät ne helpolla lasta vie. Saat apua. Tukiperheen ehkä ja oikeaa apua. Psykologi ei voi konkreettista apua tarjota.
Hävetä ei tarvitse ollenkaan! Olet rohkea jos haet itse apua! Se ei ole häpeän asia vaan voitto josta sinia tullaan kunnoittamaan. Se kertoo, että välität.

Kaikki tapaamani työntekijät ovat olleet ihania. Myös kaksi ystävää alalla ja todella ihania ihmisiä.

 

No niin, ei mennyt niinkuin Strömsössä. Otin miehen kanssa puheeksi tämän kotitilanteen ja kerroin haluavani mennä keskustelemaan tilanteesta ammattilaisen kanssa. Mies sai hirveät hepulit, että sellaista et saa tehdä ja että meille ei mitään sossutanttoja tänne tule.
Että voin kuulemma samantien pakata laukkuni, jos haluan jotain sellaista mennä tekemään. On kuulemma ihan normaalia, että lapsia tukistetaan. Hänkin on monesti saanut tukkapöllyä.
Sitten hän rupesi tenttaamaan lapselta - että eikö niin, että sulla on kaikki hyvin, kun oot isän kanssa ja isä laittaa ruokaa ja puuhailee. Mä kuulemma vaan makaan sohvalla.
Kieltämättä olen vähemmän aktiivinen tai sanotaanko, että ne mun puuhani ei aina ole niin näkyviä mitä hänen. V`TTU!

Voi herranisä... Et todellakaan kuuntele miestä. Tukkapölly ei ole normaalia.

Minulla on erityislapsi ja kyllä, hän on kotoa aivan erillainen kuin muualla. Sinua ei kuunnella ja se ei ole oikein. Vaadi apua. Soita apua. Hanki apua.

Erityislapsen äitinä olo on vaikeaa. Joka toinen päivä revin tukkaa päästäni. Kerran tukistin tyttöäni. Soitin heti neuvolaan ja pyysin apua.

Viimevuonna saatiin diagnoosi. Aspergerin oireyhtymä.