Reppana.Kesälomalla oltiin 3 viikkoa kotona ja hoito alkoi eilen uudelleen.Ongelmana tässä on nyt se,että periaatteessa poika ei tarvitsisi hoitoa mutta...Lääkäri määräsi minut sairaslomalle koko loppuraskaudeksi la.4.2.Keskenmenoja ollut 6 ja juuri näillä viikoilla 17-19.Tarhapaikka on pakko pitää,jos sattuu että käy huonosti ja minun onkin palattava töihin.Toiseksi minulla on riskiraskaus keskenmenojen ja verenpaineiden vuoksi,että jos siinä taas sattuu jotain,että jotuu makaamaan,niin pakkohan pojalla on päivisin joku paikka oltava,kun isä kuitenkin töissä.
Säälittää niin .kun poika on helppo lapsi ja tykkää olla kotona ja touhuta äitin kanssa.Puolipäivänen hoitokaan ei onnistu,koska sitä ei sitten onnistu muuttamaan kokopäiväiseksi heti,jos tarve tulee.
Minulle vaikeaksi asian tekee se,että ole sellaisella ajalla töissä,että mies on tähän asti hoitanut hoitoon viemiset ja hekemiset,ja nyt se on minun hommaa.Äidin sydän särkyy aamuisin ,kun poika jää sinne itkemään,vaikka itku loppuu heti,kun ovesta menen ulos.
Poika on ollut jo vuoden hoidossa,että tiedän kun pari viikkoa menee,niin sitä ei saa pois sieltä kun menee hakemaan.Pojalla kestää tuo sopeutuminen jonkin aikaa,että tarhassa sanoivat,että olisi nyt aluksi hyvä käydä joka päivä,ja pitää vapaapäiviä sitten,kun taas tottuu olemaan hoidossa.
Ei kai auta ,kun odottaa sitä äitiyslomaa,että saan pojan kanssa olla kotona.Saattaahan se olla,että poika alkaa vinkumaan takaisin tarhaan kavereiden luokse :kieh: .Onneksi täällä on hyviä kerhoja,missä voi käydä,mutta uskon että viihdytään ihan kotosallakin hyvin.
Niin ja poika ei sitten ole 10h päivässä hoidossa,vaan hoito on n.5-6h päivässä.