Äitee ihmetteli, eikö meidän 3-vuotias ole vielä ulkoillut itekseen

Mä en tohdi 3,5-vuotiaita etuovesta keskenään päästää. Johan ne poukkais kahdessa sekunnissa tohon kadulle.

Takapihalla ovat saaneet olla keskenään heti, kun sinne ovat omin avuin päässeet. 2 metriä korkeaa aitaa eivät ihan pian ylitä.

 

Juu ei.Sen verran oli tyttö tänään yksin et kävin viemässä koiran sisälle...Eli minuutti-pari.

 

Mun kohta 5v on nyt joulusta asti saanut ulkoilla yksin, pikkuveljeään en todellakaan vielä päästä (3v täyttää). Mutta lapset ovat kyllä ihan eriluonteisiakin, tyttö on rauhallinen ja luotettava, poika hillitön hulivili. Mutta halusin tuon hakujutun siksi ehdottaa, kun tuntuu että riippuen ketjusta joka toiseen ketjuun tulee ne mammat, jotka haukkuvat kaikki alle 8-vuotiaat yksin ulos päästävät, joka toisessa ketjussa taas 1-vuotiaatkin päästetään yksin ulos.

 

No eipä tulis mieleenkään päästää herra O:ta yksin ulkoilemaan . Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää enemmän kun tarpeeksi, vaikka vieressä vahtii...

 

no en todellakaan laittais sen ikäistä yksin ulos... :headwall:

 

meillä on lapset pihalla yksin.vilkas tie menee vieressä.lapset on opetettu ettei tielle mennä.lapset ovat 4 ja 6v.yksi vuotiasta en päästä yksin ulos.meillä lapset leikkii terassilla keittiön ikkunan alla,joten uskallan päästää.

 

vähän tulee kyllä huonoäitifiilis kun lukee tätä ketjua. meillä 5v ja kohta4v on leikkineet omassa pihassa keskenään jo viimesyksystä asti. jotenkin kait olen ollut vanhanaikainen kun en ole osannut ajatella noin nykyaikaisesti ;( kertakaikkiaan en vaan ole osannut ajatella että tuossa omassa pihassa jotain suuria vaaroja olis. itsellä tulee kateltua lasten perään ehkä 5min välein ikkunasta. omasta pihasta eivät uskalla lähteä mihinkään kun pelkäävät kulkukoiria, joita täällä päin valitettavasti on. muutenkin ovat melko arkoja. lähellä ei ole mitään teitä, vesistöjä eikä ojia. pitänee yrittää nykyaikaistua ja yrittää viihdyttää itseä sen 5tuntia päivässä mitä nuo ulkona kaikkiaan viihtyvät...kesällä vielä enempi.

 

Mun poika oli meidän oman rivarin pihalla yksin, siis aidattu piha eikä poitsu osannut avata porttia itse, tosin itse olin koko ajan ikkunassa tms.. Nyt asutaan kerostalossa ja pojalla ikää 3v eikä tulisi kyllä mieleenikään laittaa yksin ulos.

 

Täälläpäin kyllä näkee useastikin, että pikkulapset ovat ulkona vain sisarustensa kanssa. Eikä siinä mitään, jos olisivat siellä omalla pihalla. Mutta kerrankin semmonen joku 3 vee potkuautollaan autotielle tuppasi, ei tietenkään osannut katsoa vielä että tuleeko autoa. Eikä katsonut siinä tielläkään. Onneksi ei ollut vilkkaampi liikenne ja jarrutusmatkaa löytyi.

 

Meillä on turvallinen rivitaloyhtiön sisäpiha ja minulta suora näkyvyys pihaan keittiön ikkunasta. Kun melkein 3v ja 4v ovat keskenään ulkona, minä olen sisällä kengät jalassa ja avain kaulassa siltä varalta että pitää juosta, ikkuna on auki ja parin minuutin välein käyn kurkkimassa että ovat tallessa.

Lapset kyllä tietävät että jos pihasta lähtee pois, niin joutuu saman tien sisälle.

 

MEILLÄ ON 3-VUOTIAS VÄLILLÄ HETKEN YKSIN PIHALLA. JOS TULLAAN JOSTAKIN TAI OLLAAN LÄHDÖSSÄ NIIN LAITAN ETUA ULOS TAI SAA JÄÄDÄ HETKEKSI. 7 JA 9V KANSSA SAA OLLA IHAN VAPAASTI JA KÄYDÄ HIEMAN TAKANA OLEVASSA METSÄSSÄKIN. OMAKOTIALUEELLA ASUTAAN.

 

Meillä on turvallinen rivitaloyhtiön sisäpiha ja minulta suora näkyvyys pihaan keittiön ikkunasta. Kun melkein 3v ja 4v ovat keskenään ulkona, minä olen sisällä kengät jalassa ja avain kaulassa siltä varalta että pitää juosta, ikkuna on auki ja parin minuutin välein käyn kurkkimassa että ovat tallessa.

Lapset kyllä tietävät että jos pihasta lähtee pois, niin joutuu saman tien sisälle.

Jos noin valmiusasemissa on kuitenkin, eikö sitten olisi ihan sama olla siellä ulkonakin itse?

'jos pihasta lähtee pois, joutuu samantein sisälle' - joskus vaan sitä parissakin minuutissa jo ehtii pitkälle :/

Mutta mutta, jokainen tavallaan.

 

ei jaksa käsittää näitä aloituksia.
kuteen jo esille tuli, entivanhaan on oltu yksin ulkona.
meillä ovat 1,6-vuotiaasta ylöspäin keskenään ulkona.
tosin asutaan ok-talossa oman tien päässä.

 

Jos noin valmiusasemissa on kuitenkin, eikö sitten olisi ihan sama olla siellä ulkonakin itse?

'jos pihasta lähtee pois, joutuu samantein sisälle' - joskus vaan sitä parissakin minuutissa jo ehtii pitkälle :/

Mutta mutta, jokainen tavallaan.

Mäkin olen ns. valmiudessa. En tosin kengät jalassa (Crocsit on takaovella ja ne menee sekunnissa jalkaan) tai avain kaulassa (takaovi ei lukitu itsestään), mutta näkö- ja kuuloetäisyyden päässä kuitenkin, kun 3 v on yksin tai 5 v siskonsa kanssa pihalla tuossa olkkarin ikkunan alla. Kertaakaan ei tosin ole tarvinnut ampaista perään

En ole itse ulkona, koska teen esim. koulutehtäviä sillä aikaa. Ja kun olen itse ulkona, niin menemme yleensä jonnekin hieman kauemmas kuin omaan pihaan.

 

Maalla (eli vanhemmillamme) ollessamme esikoinen 5v ja heinäkuussa 3v täyttävä keskimmäinen saavat olla keskenään pihalla. Piha on ISO, ei ole tie lähellä, ei vettä tms vaarallista. Ikkunasta tarkastelen heitä tiuhaa tahtia aina.
Täällä kaupungissa esikoinen ja keskimmäinen saavat olla parvekkeellamme (aidattu pihaparveke), mutta tuohon hiekkalaatikolle (autotielle piiiiiiitkä matka) en ole vielä päästänyt, vaikka se on kyllä melko lähellä asuntoamme (suora näköyhteys). Kesällä saavat mennä siihen keskenään, itse aion olla parvekkeella tarkastelemassa tilannetta.

 

Omat lapseni eivät ole saaneet olla yksin ulkona 3- vuotiaina. Esikoinen sai olla yksin täytetyyään 5- vuotta. Silloin naapurissa asui samanikäinen lapsi, jonka kanssa uskalsin tytön päästää yksin ulos.
Asumme rivarissa ja etupiha on talojen suojassa. Kurkistelin kyllä ikkunasta tämän tästä.
Keskimmäinen on saanut suunnillen samanikäisenä olla yksinään ulkona. 4- vuotiaani saa olla siskojensa kanssa ulkona pieniä hetkiä, mutta yksinään en pitkäksi aikaa tyttöä päästä.
Voi mennä hetkeksi keinumaan tms. siten että näen hänet keittiöin ikkunasta kokoajan ruokaa laittaessani.

 

Mun mielestä tohon ulkoiluun vaikuttaa suuresti se millaisessa ympäristössä asuu.
Meillä melkein 5 v ja 3 v saavat välillä olla pihalla keskenään. Sillä mulla on heihin näköyhteys ikkunasta ja usein ulko-ovikin on auki. Myöskin säännöt on tehty selviksi missä saavat leikkiä.
Edellisessä asunnossa ei olisi tullut mieleenikään päästää 4 vuotiasta yksin tai kavereiden kanssa pihalle.

 

Mä aiemmin päästin 4 vuotiaan tytön omille pihoille yksin leikkimään, me kun asutaan niin pöndellä. Enää muuton jälkeen en oo uskaltanut sitäkään kun asutaan ihan rannan tuntumassa ja tuo meri on heti rannasta n. 30 metriä syvä :| Paljon kyllä näkyy pienempiäkin lapsia pihalla ihan keskenään

 

Meillä lapset ovat saaneet olla pihalla pieniä hetkiä n. 4 vuotiaasta eteenpäin. Mutta me asumme myös rauhallisella omakotialueella, ei liikennettä jne. Nyt tuo kuopus saa leikkiä tuossa etupihalla hiekkiksellään, mutta kyseessä rauhallinen tyttö, ikää vähän vajaa 4 v.
Mä istun kyllä usein terassilla kahvilla kun tyttö leikkii yksin. Meillä myös isommat lapset vahtii pientä sisartaan.

 

Mä annan meidän 4v ja 3v olla yksin ulkona. Ovat takapihalla tai pyöräilevät tuossa edessä kadulla.
Valmiudessa myös, en sentään kengät jalassa sisällä mutta nopeasti nekin jalkaan saan jos täytyy mennä. Ovet ei ole lukossa.

Silloin kun lapset ulkona, siivoilen ja teen ruokaa.

Kadulla autoja menee ehkä pari tunnissa, osaavat väistää onneksi. Vaikka kylmä faktahan on se että ei siinä tarvi kun sen sekunnin murto-osan kun kaikki voi päättyä ikävästi.
Mutta, mun mielestä pitää vähän antaa liikkumavaraa lapsille, luottamusta(kin) mutta tämä sopii meille.
Jokainen kasvattakoon lapsensa miten kasvattaa, puututaan siihen sitten kun selkeästi vaarannetaan lapsen elämää henkisesti tai fyysisesti.

Ulkoilu yksin ei ehkä vielä ole lastensuojelun asia.

 

Ei tulis mieleenkään päästää omia muksuja keskenään pihalle. Ikää 5,5v, 3v 5kk ja kaksoset 2v. Tää on tosin keskustaa, on valtatie alkaa tossa vieressä ja muutenkin suht vilkasta autoliikennettä lähellä. Esikoisella on lisäksi vaihe, että uskoo osaavansa kaiken suunnilleen. 3,5-vuotias on jotenkin järkevämpi, uskoisin, ettei tyttö lähtisi leikkipuistosta mihinkään, ainakaan omasta päähänpistostaan... Mutta usko on usko, ei tieto. Ja pahin pelko olisi, että lapsi jäisi auton alle tai että joku pedofiili kaappaisi tms. Olen mieluummin ylisuojelevainen, kuin liian huoleton.

 

Meillä tytöt 5v ja 4v sekä poitsu 2v ovat joka päivä keskenään pihalla.
Omakotialueella asutaan ja aidattu piha. Toki kurkin välillä ikkunasta mitä puuhaavat. Vanhin tytöistä tosi tarkka siitä mitä pikkuveli puuhaa.

 

Vispilä, hyvin sanottu: usko on usko, ei tieto. Mäkin todellakin uskon ettei meidän nyt 6v ja 4v keksisi mitään tyhmyyksiä, mutta tietää en sitä voi mitenkään. Mieluummin olen hitusen enemmän ylihuolehtivainen, se kun ei kuitenkaan tarkoita sitä etteivät lapset saisi ulkoiltua kunnolla .

Täysin eri homma jos meillä olisi täysin aidoitettu omakotitalon / rivarin pieni piha, siinä jo pitäisin tämän ikäisiä kummasti.

 

Vispilä, hyvin sanottu: usko on usko, ei tieto. Mäkin todellakin uskon ettei meidän nyt 6v ja 4v keksisi mitään tyhmyyksiä, mutta tietää en sitä voi mitenkään. Mieluummin olen hitusen enemmän ylihuolehtivainen, se kun ei kuitenkaan tarkoita sitä etteivät lapset saisi ulkoiltua kunnolla .

Täysin eri homma jos meillä olisi täysin aidoitettu omakotitalon / rivarin pieni piha, siinä jo pitäisin tämän ikäisiä kummasti.

Mä olen ns ylihuolehtiva äiti (näin mulle on monet äidit sanoneet).
Silti päästän omat lapseni välillä keskenään (tai naapurin muksujen kanssa) pihalle. Muuten joutuisivat kökkiä sisällä silloin kun pienin nukkuu mm päikkäreitä tai äiti laittaa ruokaa. Toki heillä on aikuinen mukana ulkoillessa JOS se on vain mahdollista. Välillä naapurin tyttö ( 12 v) on lasten seurassa. JOS asuttaisiin kerrostalossa, en päästäisi lapsia keskenään vielä ulos.

 

Jotenkin harmittaa lasteni puolesta, että yhteiskunta on mennyt tällaiseksi, että on ihan pakko puntaroida kaikenmaailman vaaroja ja riskejä lapsen näkökulmasta koko ajan. Muistan omasta lapsuudestani kuinka hauskaa oli naapurin likkojen kanssa juosta aamusta iltaan lähimaastossa, välillä käytiin kotona syömässä ja sitten taas mentiin. Mun vanhemmilla ei taatusti ollut hajuakaan missä kaikkialla pyörimme, mutta koskaan ei mitään ikävää sattunut. Mielestäni oli silloin ihan yleinen käytäntö, että lapset saivat juosta mielin määrin keskenään. Tosiaan surettaa, että omia lapsiani en voi enää samalla tavalla päästää ulos vaikka rauhallisessa lähiössä asummekin. Liikennettä on enemmän, kaikenmaailman hulluja vapaalla jalalla, yhteisöllisyys on kadonnut, eli aikuiset eivät enää puutu toisten lasten tekemisiin...Harmittaa!!