Äidit, onko teillä kodin ulkopuolista elämää? *purkausta*

mulle ei juuri ole, se on jo luksusta jos pääsen yksin suihkuun :ashamed:
kerran vkossa pääsen vesijuoksemaan (jos mieheni ei ole iltavuorossa), ei mulla ole ketään oikein kelle saisin lapset hoitoon eikä kyllä ole ns. tukiverkkoakaan.

täytyy kyllä myöntää että olen aika lopussa :| olen niin voimaton ja kiukkuinen kokoajan.. On niin paha olla ja kaikki tuntuu toivottomalta
Morkkaan ja syyttelen itseäni mokistani ja siitä kun hermostun niin herkästi lapsille ja kierre on valmis. Välillä olen niin uuvuksissa että meinaa jalat mennä alta :| nään kokoajan kamalia painajaisia.
Päivisin en saa levättyä ollenkaan, kun vauva nukkuu päikkäreitä usein vaan n.20min. hereillä ollessa vaatii syliä ja seuraa lähestulkoon kokoajan. Tahtoisin niin nauttia tästä vauva-ajasta, vaan ei :'(

kiitos jos jaksoit lukea ja jopa kommentoida.

 

ei ole, olen tottunut.. olen ollut vuosia raskaana joten mitä sitä voi tehdä.. joskus kun en ole ollut raskaana niin treenaan 2 krt/vk muualla ja joskus menen kampaajalle

 

Olisko jotain aktiviteettia vauvan/lasten kanssa, joka kiinnostaisi ja jossa olisi muita aikuisia?? Nyt pian jotain kodinulkoista elämää!!! Voin kuvitella miltä tuntuu :hug: :hug: :hug: Paljon jaksamisia!

 

No eipä ole täälläkään mitään säännöllistä jota jo kyllä kaipaisi että voisi tuulettaa ajatukset. Lapset osaavat viedä kaiken huomion ja huomaan ajoittain istuvani täällä...
En tiedä mitä edes harrastaisin vaan kunnon kävely lenkki vaikka päivittäin yksi auttaisi vaan ei tässä talossa onnistu. Hyvä jos kerran viiikkoon |O Olen kans välillä niin täynnä tätä elämää :'( vaan ei auta itkut. Toivoa vaan parempaa vaikka lapset ihania niin... Kyllä pitäisi saada edes leipoa rauhassa joskus...?

 

Joskus noi äiti lapsi kerhot tms on kivoja jos yksi lapsi. Muutenhan noi ei oikein onnistukaa viedä sinne montaa lasta vielä kun kaikki eri ikäisiä. Esikon kanssa kävin muutaman kerran, tosin seuraa ei löytynyt niiltä reissuilta kuitenkaan. Jälkeenpäin ajateltuna on se yks vauva suht helppo kun vertaa uhmaikäisiin jotka vie kaiken energian ja aina vituttaa.

 

Hei himpulat ja vimpulat! Todella ikävää kuulla ettei sinulla ole mitään tukiverkkoa Onko sinulla teidän kotipaikkakunnalla yhtään tuttavia/ystäviä? Jos ei ole, netistäkin voi löytyä äitiseuraa esim ulkoiluun tai kahvitteluun. Ainakin helistimen sivuilla on eri kaupungeista ketjuja missä äidit etsivät seuraa. Rohkeasti vaan kokeilemaan!

Itse ainakin huomaan masentuvani ihan täysin jos jään vauvan kanssa vain kotiin. Joka päivä pakko lähteä jonnekin. Me tapaammekin paljon tuttavia kahviloissa ja käymme niissä myös vavaun kanssa kahdestaan ihan vain ihmettelemässä maailman menoa =) Piristyy mieli kummasti kun lähtee kotinurkista ulos! Jos joskus haluaisit päästä yksin jonnekin, oletko koskaan ajatellut esim mml-lastenhoitoapua? Niillä ei mielestäni ole kova tuntihinta ja parikin tuntia yksin piristää jo paljon. Voimia sinulle oikein paljon :hug:

 

Joskus noi äiti lapsi kerhot tms on kivoja jos yksi lapsi. Muutenhan noi ei oikein onnistukaa viedä sinne montaa lasta vielä kun kaikki eri ikäisiä. Esikon kanssa kävin muutaman kerran, tosin seuraa ei löytynyt niiltä reissuilta kuitenkaan. Jälkeenpäin ajateltuna on se yks vauva suht helppo kun vertaa uhmaikäisiin jotka vie kaiken energian ja aina vituttaa.

monta lasta sulla on?
mulla tytöt 5,5v, 4v. ja tämä vauveli 5kk :heart: :heart: :heart:

 

Hei himpulat ja vimpulat! Todella ikävää kuulla ettei sinulla ole mitään tukiverkkoa Onko sinulla teidän kotipaikkakunnalla yhtään tuttavia/ystäviä? Jos ei ole, netistäkin voi löytyä äitiseuraa esim ulkoiluun tai kahvitteluun. Ainakin helistimen sivuilla on eri kaupungeista ketjuja missä äidit etsivät seuraa. Rohkeasti vaan kokeilemaan!

Itse ainakin huomaan masentuvani ihan täysin jos jään vauvan kanssa vain kotiin. Joka päivä pakko lähteä jonnekin. Me tapaammekin paljon tuttavia kahviloissa ja käymme niissä myös vavaun kanssa kahdestaan ihan vain ihmettelemässä maailman menoa =) Piristyy mieli kummasti kun lähtee kotinurkista ulos! Jos joskus haluaisit päästä yksin jonnekin, oletko koskaan ajatellut esim mml-lastenhoitoapua? Niillä ei mielestäni ole kova tuntihinta ja parikin tuntia yksin piristää jo paljon. Voimia sinulle oikein paljon :hug:

kiitos! :flower: =)
mulla on ollut jo 2,5v. masennuslääkitys :|

 

Poika on kerran kuussa yötä siskollani. Sen lisäksi kerran viikossa mies käy isälapsikerhossa pojan kanssa, niin olen yksin kotona. Ja myös käy useasti lenkillä tai kaupassa kaksin pojan kanssa. Itse käyn parina iltana viikossa kavereideni kanssa kahveella. Itselläni ollut myös masennus, ja se ei ole helppoa mutta tämä poikamme auttoi pääsemään masennuksen yli. Poika nyt 8 kk. Jaksamisia :hug:

 

:hug: Jaksamista!

Toivottavasti vauveli alkaisi nukkumaan hieman pitempia paikkareita, etta voisit vahan rentoutua valilla.. Mutta ymmarran sua. Itse asun Moskovassa ja kaukana omasta suvustani ja lahimmista ystavistani, joten nyt vauvan synnyttya olen todella alkanut heita kaipaamaan. Onneks nettipuhelut on ilmaisia! Taalla on hankalaa tuo liikkuminen, kun julkisiin kulkuneuvoihin ei tulisi mieleekaan menna vauvan kanssa ja liikenne on niin villia, etten ole harkinnut auton hankkimista. Valimatkat on pitkia, joten jos ei joku tule kylaan, niin yksin olen.. Miehellani on toita myohaan iltaan asti, joten valilla tuntuu, etta huh huh!

Hyvia neuvoja kanssasisaret tuossa aiemmin antoivat.. Joskus on vaan otettava itseensa niskasta kiinni ja tehtava jotain. Jos pahan mieleen paastaa liian pitkalle, sita voi olla vaikea karkoittaa. Yrita ainakin kavella vauvan kanssa. Nauti Suomen ihanista ulkoilumaastoista, joita ma taalla asfalttiviidakossa ja miljoonan auton keskella niin kovasti kaipaan!

 

Oivoi Himpulat ja vimpulat :hug: ja kaikki muutkin joilla rankkaa...

se on kyllä hankalaa jos ei ole ketään joka voisi lasta hoitaa... me ollaan siitä onnellisessa asemassa että meillä hoitajia piisaa ihan mukavasti. Ootteko harkinnu että voisitte joskus muutamaks tuntia edes palkata lastenhoitajan? Neuvolan kautta saa edullisemmín kun muuten ja mielestäni kannattaa kyllä vähän maksaakkin jos siitä saa itselle voimaa kun saa hetken tehdä mitä lystää ilman vauvaa. Mulla on paljonkin omaa aikaa,kerran kuussa kanssa tyttö yöhoidossa ja jokapäivä kun mies tulee töistä,pääsen koirien kanssa yksin ulos. Kavereita saan myös nähdä niin paljon kun haluan ja viihteellä käyn kerran kuussa vähintään.

 

Sain ulkopuolistakin elämää kun pyysin mll kautta hoitajan. Tuli kun vauva 3kk, ensialkuun tein kotona hommia tai nukuin ja hän esim kärrytteli ulkona sillä aikaa. Nykyään tulee ehkä kerran viikossa pariksi tuntia ja menen uimaan tms...Poika tykkää ja äiti saa omaa aikaa.

 

:hug: Toivottavasti teiän vauva alkais nukkua pidempiä päikkäreitä niin helpottais.
Oma aika mulla tarkoittaa aikaa vauvan kanssa kaupungilla tai sitten vauvan nukkuessa päikkäreitä voin touhuta omiani (pestä pyykkiä, vähän siivota, lukea ja pyöriä netissä). Ja illalla on vapaata kun vauva on nukahtanut. Mulla kun ei ole isompia lapsia, vauvan kanssa lähteminen on helpompaa. Yksin oon päässyt kaksi kertaa uimahalliin ja kolme kertaa kauppaan, pojulla ikää 4 kk. Viikottainen uimahallireissu on haaveissa, ehkä toteutuu kun parin viikon kuluttua mies käy kotona muutakin kuin nukkumassa.

 

:hug: Jaksamista!

Toivottavasti vauveli alkaisi nukkumaan hieman pitempia paikkareita, etta voisit vahan rentoutua valilla.. Mutta ymmarran sua. Itse asun Moskovassa ja kaukana omasta suvustani ja lahimmista ystavistani, joten nyt vauvan synnyttya olen todella alkanut heita kaipaamaan. Onneks nettipuhelut on ilmaisia! Taalla on hankalaa tuo liikkuminen, kun julkisiin kulkuneuvoihin ei tulisi mieleekaan menna vauvan kanssa ja liikenne on niin villia, etten ole harkinnut auton hankkimista. Valimatkat on pitkia, joten jos ei joku tule kylaan, niin yksin olen.. Miehellani on toita myohaan iltaan asti, joten valilla tuntuu, etta huh huh!

Hyvia neuvoja kanssasisaret tuossa aiemmin antoivat.. Joskus on vaan otettava itseensa niskasta kiinni ja tehtava jotain. Jos pahan mieleen paastaa liian pitkalle, sita voi olla vaikea karkoittaa. Yrita ainakin kavella vauvan kanssa. Nauti Suomen ihanista ulkoilumaastoista, joita ma taalla asfalttiviidakossa ja miljoonan auton keskella niin kovasti kaipaan!

mun on pakko sanoa että vihaan tuota sanontaa: "ota itseäsi niskasta kiinni" :ashamed:
Olen toki yrittänyt tehdä niin paljon asian hyväksi, silloin parisen vuotta sitten puhuin heti neuvolassa olostani, menin lääkäriin ja sain masennuslääk. ja lähetteen Mielenterv.toimistoon terapiaan.
Olen yrittänyt pakottaa itseni ajattelemaan positiivisesti ja pakottanut itseni ja lapset ulos jnejne.
Mutta kun on jatkuvasti kamalan paha olla sisältä :'( Ja kun ei ole tukea eikä lastenhoito apua. tosin pari kertaa olen nyt käyttänyt kodinhoitajaa.
On niin paljon ongelmia, joita en viitsi tässä edes alkaa kertomaan että tuntuu kuin kaadun niiden alle :|

jaksamista sinulle myös sinne Moskovaan , siellä myös omat haastensa! :hug:

 

Juu, ei se auta ottaa itseä niskasta kiinni.

Mutta mutta, himpuloille pitäis saada joku auttamaan vähän ja ottamaan lapsia hoitoonsa, äidille joku kodin ulkopuolinen meno/harrastus. Itselläni palaa pinna, ellen pääse liikkumaan pari kertaa viikossa. Olenkin itsekäs, mutta pitää olla, muuten ei jaksa!

 

Onko teidän kunnassa mahdollista saada neuvolan kautta perhetyöntekijää? Ystäväni, jolla ollut masennusta, saanut täällä Oulussa perhetyöntekijän. On kerta viikkoon muutaman tunnin lasten kanssa, ja äiti saa vaikka nukkua, käydä asioilla tms. Samalla saa juttukaveriakin jos oikein ahdistaa. Kannattaa kysyä. Tuo ollut ainakin ystävälleni tosi iso henkireikä elämässä. Eikä maksa mitään.

 

Onko teidän kunnassa mahdollista saada neuvolan kautta perhetyöntekijää? Ystäväni, jolla ollut masennusta, saanut täällä Oulussa perhetyöntekijän. On kerta viikkoon muutaman tunnin lasten kanssa, ja äiti saa vaikka nukkua, käydä asioilla tms. Samalla saa juttukaveriakin jos oikein ahdistaa. Kannattaa kysyä. Tuo ollut ainakin ystävälleni tosi iso henkireikä elämässä. Eikä maksa mitään.

tuollaisesta en tiennytkään. Ei ainakaan neuvolassa ole ollut puhetta että sellainen mahdollisuuskin olisi.
Kyllä se on mielestäni oikein olla myös itsekäs, pitää itsestään huolta henkisesti ja fyysisesti, koska jos äiti voi hyvin, myös lapset voivat hyvin.
siksi olenkin niin huolissani, kun on näin paha olla :|

 

en meinannut "uskaltaa" kirjoittaa tätä mutta laitanpa nyt että mulla m-lääkkeet loppui muutama pvä sitten ja vasta huomasin että reseptillä ei saa enää vaan pitää varata aika lääkärille ja uusia resepti huomaa jo päässä tuon lääkkeen loppumisen Varasin tänään lääkärin ja eka aika olin ensi tiistaille..
olen niin kauhean hajamielinen että unohtelen asioita kun on niin paljosta huolehdittavaa et unohtaa ihan itsensä.

 

Tiedän tunteen...
Oon aina luullu et oon sellanen ihminen etten masennu helpolla, tuskin se ees ois mahollista mulle...mutta mutta...
Ihan huomaamatta meillä meni tilanne huonommaks. Asuttiin ulkomailla, josta mies kotosin. Kaipasin tytön syntymän jälkeen tosi paljo takas tänne. Itkin aina ku joku kotoo soitti tai oli mesessä tms. En jaksanu olla mistään ilonen ja olin yksin aina kotona, ellei oltu miehen vanhempien luona.
Jossain vaiheessa tyttö ei enää viihtyny yhtään mun kans, ja sit ku mies tuli töistä ni voi sitä riemua. Mä menetin hermot ihan koko ajan ja ihan väkisin koitin naurattaa tyttöä ja muka olla niin ilonen ja hyvä äiti.
Paskat...kyllähän lapsi sen huomaa...ei se sitä enää naurattanu yhtään mun yrityksistä huolimatta...tietenkään!
´Sit muutettiin Suomeen ja asiat alko pikku hiljaa paranee, mua alko kiinnostaa jopa johonki lähteminen, kävin siskon luona ja kahvilla kaverin kans! Jätin tytön aina miehen kans kotiin!
Nyt meillä on pikkunen ihana poika ja oon huomannu mite erilainen ite oon ku voin paremmin! Ja lapsetki on tyytyväisiä ku pääsee välillä äitistä eroon! Oonn nimittäin nyt itsekkäästi pitäny kiinni omista jutuistani! Jätän lapset kotiin ja lähen, en paljoo lupia kysele mieheltä, vaan oon huomannu et pitää vaan ILMOTTAA et nyt mun on pakko mennä tai räjähdän!
Ja mies kans monesti nykyään huomauttaa et pitäskö sun lähtee käymään illalla jossain, alkaa vissiin olemaan hermot vähä liian kireellä!

Toivottavasti en pahenna tilannetta, kirjotin vaan mitä mieleen juolahti...

Voimia!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :hug:

 

Mä en edes vielä myönnä olevani masentunut mutta kummasti tää vertaistuelta vaikuttaa kun näitä lukee. Tyttö tokaisi tossa alkuviikosta että voikun mun mies olis aina kotona. Joo-o, taitaa äiti olla vähän äreä. :kieh:

 

Justine: Aaaah, muutto takaisin Suomeen mullakin on haaveissa. Mutta ihan viela ei voi.. Mutta vauvan tulon jalkeen todella Suomi alkoi houkuttaan ihan toisella tavalla! En olis koskaan voinut kuvitella..

Himpulat ja Vimpulat: Pahoittelen "latteuksien" lausumista aiemmin.. Tyoskentelin monta vuotta masennuspotilaiden parissa ja kokemuksesta voin sanoa, etta laakkeet pitaa olla tietty kunnossa, mutta se on vain pohjana toipumiselle. Siihen paalle tarvitaan toisia ihmisia, tukea, paivarytmia, tekemista, jotain "kivaa".. eli sellaista tarkoitin. Ja se onkin se vaikein osuus. Joten jos mahdollista jotain tukea saada muista aideista, kerhoista, sukulaisista, terv. keskuksesta ym niin ehdottomasti kannattaa kayttaa hyvakseen. Jotkut potilaat, joiden kanssa tyoskentelin, olivat syoneet laakkeita vuosia, silti vasta sosiaalinen ja toiminnallinen apu tuotti tulosta. Vaikeaa se on, muttei mahdotonta.

 

Meillä on tuo vanhempien vapaa-ajan viettäminen onnistunut ihan hyvin. Mies on nyt vanhempainvapaalla ja minä töissä. Eipä siinä sitten useinkaan muuta pään tuuletusta tarvi kun on 8 tuntia erossa lapsesta. Tietysti joskus pitää olla jotain kivaa tekemistä. Olen varmaan yltiöfeministinen mutta minusta isällä ja äidillä on aivan samanlainen hoitovastuu lapsesta. Eli äideille kuuluu myös oma aika. Se ei ole mikään miesten etuoikeus! Eli reilusti vaan ilmoittamaan miehelle, että nyt tämä tyttö lähtee viettämään omaa aikaa! Itse olen tuntenut hirveitä syyllisyyden tunteita siitä että lähdin tavallista aikaisemmin töihin ja osaksi varmaan siksikin koska monet ihmiset ovat olleet ihmeissään tai jopa vihamielisiä päätökseni takia aivan kuin asia jotenkin heille kuuluisi. Minusta tämä oli kaikkien kannalta paras ratkaisu, koska olin masentunut kotona ja nyt olen taas iloisempi. Kaiken lisäksi on hyvä että isä viettää aikaa lapsen kanssa ja lapsikin varmasti tykkää. Jotenkin vaan vaikuttaa että yleinen ajatus on, että äidin pitää uhrautua lapsen takia enemmän kuin isän. Voisin kirjoittaa aiheesta vaikka kuinka mutta säästänpä teidät siltä. Tsemppiä ap:lle! Suosittelen myös ulkopuolista apua lasten hoitoon!

 

meillä on mies reissutöissä, yleensä kotona 3 yötä viikossa-joten yksinpä olen lasten kanssa (4kk ja 1v77k) melkein aina. koitetaan kerran viikossa mennä kahville, sitten käydä kaupungilla ja kahviloissa. jos esim molemmat lapset on vuorotellen kipeinä ja tarvitsee olla monta päivää kotona sisällä, tuntuu että pää hajoaa heti.
oon tainnu 1,5kk sitten olla yksin, kävin jumpalla mutta en ihan sitä yksinoloa kaipaa, usein kun mies on kotona niin lähden vauvan kanssa jonnekin. melkein kuin olisi yksin, kun vauva nukkuu vaunuissa, ja mies saa olla isomman lapsen kanssa ihan kahdestaan ja tehdä poikien juttuja.

 

Mä olen Berrisin kanssa samaa mieltä että lasten hoito kuuluu isälle siinä missä äidillekin. Valitettavan usein se vaan on niin että äiti on se joka lapsesta suurimmaksi osaksi huolehtii ja musta on tosi surullista että on niitä äitejä, jotka eivät luota mieheensä ja sitten ajavat itsensä ihan piippuun. En nyt mitenkään tarkoita tässä ketjussa kirjottaneita, ettei kukaan loukkaannu. Ymmärrän kyllä että on tilanteita, että mies esim. tekee semmoista työtä ettei ehdi hoitaa lapsia, mutta kyllä äidin täytyy välillä päästä tuulettumaan ja saada omaa aikaa. Itselläni on siinä mielessä hyvä tilanne, että mieheni hoitaa erittäin mielellään poikaamme ja yhtä paljon kuin minäkin. Mies myös haluaa viettää hänen kanssaan aikaa kaksin. Poika on nyt 9 kk ja meillä on alusta asti ollut näin. Tulisin hulluksi jos en välillä pääsisi irrotautumaan arjesta ja viettämään iltaa kavereiden kanssa. Vähintään kerran viikossa käyn yksin jumpalla tai uimassa ja noin kerran kuussa vietän lauantai-illan kavereiden kanssa. Yritämme myös vähintään parin kuukauden välein viettää aikaa miehen kanssa ihan kaksistaan ja viemme pojan mummille hoitoon.

Toivotan oikein paljon tsemppiä ja jaksamista kaikille!

 

Meidän kunnassa on, vaan ei riitä heitä. Meillekin haettiin sellaista mutta eipä oo kuulunut mitään. Jossain se on ilmainen ja jossain maksaa. Päädyin tohon mll kun jotain apua oli pakko saada.