Äidit ja isät: toivoisitteko toisinaan ettei teillä olisi lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja vauvakuume
  • Ensimmäinen viesti
vauvakuume
Tarkotan just niitä sellasia hetkittäisiä kohtauksia, jolloin ajattelee ettei just nyt jaksais yms. Tuleeko sellaisia? (Toivoakseni kukaan ei tosissaan noin ajattele... :eek: )
 
vieras
no siis tosissaan en todellakaan noin ajattele... mutta kun on kuunnellu murkkuikäsen haistattelut ja esiteini-ikäsen kiukut ja kuopuksen uhmat samana päivänä niin tuleepa joskus ajatus mieleen, että miksi ihmeeksi mä olen tähän ikinä alkanut.. mutta se ajatus menee aina hyvin nopeasti ohi. kun ei kaikki päivät kuitenkaan ole tuollaista taistelua.
 
vieras
kyllä ajattelen, suurimman osan ajasta olen toki onnellinen lapsistani. Mutta kun ei ole ketään joka auttais ja yksin kantaa vastuun niin joskus toivoo että heitä ei oliskaan.
 
no
totta kai joskus kiukuttelevan uhmiksen kanssa tulee ja myös silloin tuli, kun poika heräs aina vauvana jo viiden jälkeen. Silloin hetkellisesti toivoo olevansa lapsettomana sinkkuna Karibialla:D
 
Ei koskaan ole tullu mieleenkään. Yksin olen nuo lapset kasvattanut ja mieskin ollut vaihtelevasti mukana. Vauva-aikana se olin minä joka nousi 7 kertaa ylös yöllä,mutta kertaakaan ei ollu mieli maassa. Hoin vain itselleni, että eläkkeellä saan sitten levätä. :D Nykyisin kun lapset jo kasvaneet kouluikään ,olen onnellisempi kuin koskaan nuista lapsista. Ne tuo iloa joka päivä elämään. Vaikka onhan nuita teini juttuja tuon vanhemman tytönkanssa välillä setvitty melskatenkin niin halauksiin ne aina päättyy.
 
hh
Niin ja, sit ku kaikki sujuu, ja on ihana herkkä hetki, kun lapsi halaa, antaa pusun, nukahtaa syliin tai on muuten vaan niin ylihellyyttävä, ni pelottavampia on ne ajatukset et "kumpa näitä olis sata lisää!" ... :)
 
Yhteistä aikaa kaipaan...
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
En ole koskaan toivonut olevani lapseton, mutta välillä toivois että sais muksut hetkeksi jonnekin pois (esim. hoitoon tms.)
Juu näin.

Ja sit myös joskus nautin sillä ajatuksella, että lapset joskus kasvavatkin. Sitten mä sitä ja tätä, ja isännän kanssa harrastetaan päiväseksiä kun lapset ovat kavereillaan jne. :D

 
Saraldo
Voi kyllä! Pahimpina kiukkukohtauksina, kun lapsi huutaa suoraa huutoa ja ilmoittaa, ettei hän tykkää meistä enää ikinä, tulee mieleen, että mitä helkuttia sitä on tullut tehtyä...
 
hivenenhullu
aina välillä kun itse on tosi väsynyt, kipeänä varsinkin, kun itsellä on kova kuume, sattuu särkee ja kolottaa, mitään ei jaksais.. sitten lapsi kiukkuaa, tekee pahojaan, uhmaa, nukkuu huonosti.. siinä alkaa olla oma jaksaminen vähissä..
sellaisina hetkinä sitä ehka ajattelee että miten paljon helpompaa olisi jos ei lasta oliskaan.. mutta sitten juurikin vastaavasti ne hetket jolloin lapsi halaa, kertoo rakastavansa.. on niin suloinen että äidin sydän sulaa.. silloin toivoo että niitä olsi enemmän :D
 
joo
Kyllä, ja aika useinkin. Kotona meillä yks orastava uhmis ja yks uhmis pahimmillaan. Mut sitten kun ne sen ohikiitävän hetken tekee molemmat kaiken niin kuin toivoisi, niin sillä taas jaksaa seuraavan viikon/kuukauden eteenpäin...
 
KYLLÄ! Useemman kerran viikossa. Tosissani olen toivonut ehkä kerran. Silloin olin aivan lopullisen kyllästynyt ja väsyksissä ja tuli ihan todellinen toive siitä että en olisi koskaan tehnyt lapsia. Mutta just tuollaisia hetkellisiä, puolileikillään ajateltuja tulee aika usein.
 

Yhteistyössä