äidinrakkaus

\

Minulla oli ihan normaali synnytys ja sain lapsen heti rinnalleni mutta ei minulle mitään hirveetä rakkauden tunnetta tuota pientä ihmisen alkua kohtaan tullut (lähinnä halusin hänet pois siitä). Tuntui lapsonen vaan ihan oudolta ja vieraalta.
Nyt poika 3,5 kk ja rakastan häntä ihan suunnattomasti mutta aikaa se on vienytkin.
Ihan uteliaisuuttani kyselisin että miten teillä muilla kävi että oliko rakkautta ensi silmäyksellä.

'

oisin voinut melkein kirjottaa tuon...onnexi olin lukenut asiasta etten järkyttynyt tunteettomuuttani...nyt voisin vaan kokoajan pusutella kultaani jota rakastan maailmassa eniten!

 

En mullakaan mitään suuria tunteita heti synnytyksen jälkeen herännyt. En voi kyllä sanoa että olisin tuntenut mitään negatiivistäkään, oli vaan sellainen olo että "tuoko se nyt on?". Tavallisesti liikutun kyllä pienemmästäkin asiasta ja tippa tulee linssiin kauniita ja rohkeitakin katsoessa.

Se suuri äidinrakkaus on kyllä kehittynyt nyt kymmenen kuukauden aikana. Se on totta että ketään ei voi rakastaa samalla tavalla kuin omaa lastaan. Lisäksi uskon ihan oikeasti että minulla on maailman ihanin, kaunein ja kiltein vauva

 

Heips!

Kylla mulla meni sen todellisen "rakastumisen" tunteen loytamiseen aika kauan, useampi kuukausi. Jotenkin se alku on vain selviamista hetkesta toiseen, ja toipuu synnytyksen jattamasta vasymyksesta. Mutta kylla se oli ihana tunne kun se oikein kuopas sydamenpohjasta.