äidinrakkaus

Minulla oli ihan normaali synnytys ja sain lapsen heti rinnalleni mutta ei minulle mitään hirveetä rakkauden tunnetta tuota pientä ihmisen alkua kohtaan tullut (lähinnä halusin hänet pois siitä). Tuntui lapsonen vaan ihan oudolta ja vieraalta.
Nyt poika 3,5 kk ja rakastan häntä ihan suunnattomasti mutta aikaa se on vienytkin.
Ihan uteliaisuuttani kyselisin että miten teillä muilla kävi että oliko rakkautta ensi silmäyksellä.

 

Oli kyllä suurinta rakkautta heti ensi silmäyksellä (ja jo ennenkin)...

Mutta on ilmeisesti yllättävänkin yleistä ettei näin aina heti ole, ja onhan se ymmärrettävää kun toinen on kuitenkin ihan alieni ja tuntematon nyytti...

Onneksi lähes poikkeuksetta se rakkaus kyllä sieltä pikkuhiljaa kuplii pinnalle...

 

heti tuntuivat kaikki kolme omalta,rakkauden tunne valtava.

 

no oli tietenkin tosi raukkautta heti. en kehtais olla heti rakastamatta lapsiani.

 

ei kai se nyt kehtaamisesta ole kiinni. mun lapsi meni teholle heti synnytyksen jälkeen ja kova huoli oli koko ajan mitä siellä tapahtuu ja kuinka vauva voi. Sitten kun sain syliin niin unohtu kaikki huolet! Kyllä se oli rakkautta sillä sylinpidolla! Ja tietysti koko odotus ajan odotin sitä kun saan lapsen syliin ja pääsen hoitamaan sitä :heart:

 

\

Minulla oli ihan normaali synnytys ja sain lapsen heti rinnalleni mutta ei minulle mitään hirveetä rakkauden tunnetta tuota pientä ihmisen alkua kohtaan tullut (lähinnä halusin hänet pois siitä). Tuntui lapsonen vaan ihan oudolta ja vieraalta.
Nyt poika 3,5 kk ja rakastan häntä ihan suunnattomasti mutta aikaa se on vienytkin.
Ihan uteliaisuuttani kyselisin että miten teillä muilla kävi että oliko rakkautta ensi silmäyksellä.

Tuo on ihan normaalia että heti pienen saatuaan syliin ei tule välttämättä suurta ihmeellistä rakkauden tunnetta. Et missään nimessä ole huono äiti tai mitään muuta sellaista vaikka täällä joku sellaista yrittäisi sanoa. Olet varmaan tuntenut pienokaisen ollessa vatsassasi lämpöä ja rakkautta häntä kohtaan. Tilanne synnytyssalissa on täynnä tunteita, väsymystä ja kenties kipulääkeiden turruttamia aisteja. Joten tilanne on ns. epänormaali, joten ei ole ihme että suurta rakkauden virtaa ei mene lävitsesi. Tuliko sinulle silloin tunne että ihan kuin joku olisi vielä vatsassai ja lämpö, rakkaus ja hellyys kohdistui sinne? Ehkäpä et ollut vielä vain kohdistanut rakkautta sitä tuntematonta kohtaan vatsassasi juuri syliisi nostettua pientä nyyttiä kohti. Ajattele jos joku rakkaistasi joutuisi vaikka pahaan kolariin ja kasvot muuttuisivat ruhjeiden myötä täysin, varmasti olisit hiukan aikaa hukassa kun se rakas jota rakastat ei näytäkkään enään rakkaaltasi. Samalla lailla kun ihan pieni vauva tunnistaa äidin tuoksusta ja jos menet laittamaan hajuvettä tms. niin huutohan siitä tulee kun äiti "hävisi"...eikö? Joten ole huoleta, kyllä se on ihan normaalia. Jokainen tuntee omallalaillaan.

 

rakastin molempia jo heti raskauden alussa, enkä pystyny luopumaan vaikka jotkut siihen kehoittivatkin. tuntuivat omilta heti synnyttyään.

käsittääkseni on kuitenki hyvin yleistä ettei kaikki ole sinuja vauvansa ja oman äitiytensä kanssa heti.
mä luulin kuuluvani näihin jälkimmäisiin, kun en vieläkään pidä itseäni minään pullantuoksuisena äiti-ihmisenä. mut eipäs se niin mennykkää... =)

 

Mulla oli synnytyksen jälkeen vähän samanlainen tilanne kuin sulla ap! Mun tyttö joutui keskolaan pariksi päiväksi synnyttyään ja olin niistä päivästä oikeastaan tosi kiitollinen. Sain rauhassa levätä ja selvittää omia tunteitani. Sain kuvan vauvasta osastolle, mutta ihan heti alkuun sekään ei jotenkin tuntunut hyvältä.. En tahdo sanoa, etten olisi lasta ihan yhtälailla rakastanut heti sen synnyttyä, mutta jollain tavalla se tuntui kai niin vieraalta ja oudolta... En silti tunne olevani tippaakaan huonompi äiti kuin kuka tahansa, jonka sydän on palanut rakkaudesta sillä sekunnilla, kun vauva on syntynyt!
Nopeasti se, mikä suhteesta uuteen ihmiseen puuttui, kuitenkin löytyi. Syntymästä asti se tunne vahvistui hetki hetkeltä ja kotona vauva tuntui heti paljon enemmän omalta.

Muista, että olet lapsellesi paras äiti, vaikka kuka väittäisi mitä!! :hug:

 

\

no oli tietenkin tosi raukkautta heti. en kehtais olla heti rakastamatta lapsiani.

ja pakko sanoa vielä, että tämä on täysin turha kommentti!!

 

Itse henkilökohtaisesti kun näin lapseni ekaa kertaa niin ei se ollut rakkautta ensisilmäyksellä... Etenkin Uteliasuutta... En minä ainakaan pysty rakastamaan täydestä sydämestä sellaista ketä en tunne, jonka nään ekaa kertaa! Vaikka lapsi onkin ollut sisälläni 9kk... :ashamed:
Mutta kyllä jo tunnin sisällä alkoi se rakkaus kukoistaa! Näin on käynyt molemmista lapsista.

Pitää vaan aluksi hieman tutkiskella ja tutustua toisiimme...
Kyllä siis rakastan lapsiani täydestä sydämestä, mutta ei se ollut rakkautta ensisilmäyksellä.
=)

 

ei todellakaan ollut mitään rakkautta ensi silmäyksellä! meni oikeastaan melkein viikko ennen kuin aloin tuntemaan kunnon äidin rakkautta.

 

Olihan se outoa, kun sain esikoisen rinnalleni. Kaikki niin uutta ja ihmeellistä. Toki rakastin lasta, mutta enhän minä sitä tuntenut heti ja tajunnut, että siinä se meidän odotettu lapsosemme on.

 

Kyllä mullakin tovi meni ennen kuin se suuri rakkaus pulpahti pintaan. Ja mua kyllä jo neuvolassa varustettiin siihen, että lapsi ei välttämättä heti tunnu niin rakkaalta. Mulla myös monella kaverilla ekana sellaisia "en mä haluukkaan tuota lasta" -tunteita, mutta kovinpa näyttävät lapsiaan nyt rakastavan

 

Ei kyllä ollut sillä sekunnilla mitään SUUURTA rakkautta. En oikeestaan edes muista milloin se sitten vasta tuntui . Mutta ei heti . :heart:

 

Esikoiseni, tyttären syntymään liittyi paljon erilaisia tunteita. Raskausaika oli vaikea ja pelkäsin menettäväni lapsen jota olin kauan toivonut. Tyttö syntyi noin kuukauden etuajassa ja oli kehittymätön. Valmistauduin itse menettämään lapsen ja olin tosi masentunut. Kun tyttö vietiin teholle, kävin syöttökerroilla hoitamassa häntä, muun ajan olin käpertynyt itseeni ja ajattelin vain pahinta. En osannut edes levätä. Vihdoin sain tytön kunnolla syliini ja saimme olla kahden sinisessä hiljaisessa huoneessa ja lapsi söi oikeasti rintaa- ajattelin että NYT minulla on vauva ja kyllä se tästä selviää. Oli kuin valtava kivi olisi tipahtanut kaulalta pois. Itketti ihan hirveästi. Hoitaja sanoi,että aika vaikeaa on jossain lasten teholla letkujen ja lääkäreitten keskellä suhdetta lapseen luodakaan, kotona paras paikka. Ja aika tiiviisti sairaalan henkilökunta on se joka teholla hoitaa, vaikka äidistä otetta löytyisikin...Tyttö on reipas ja pirteä -terve 5v. nykyisin

 

\

ei kai se nyt kehtaamisesta ole kiinni. mun lapsi meni teholle heti synnytyksen jälkeen ja kova huoli oli koko ajan mitä siellä tapahtuu ja kuinka vauva voi. Sitten kun sain syliin niin unohtu kaikki huolet! Kyllä se oli rakkautta sillä sylinpidolla! Ja tietysti koko odotus ajan odotin sitä kun saan lapsen syliin ja pääsen hoitamaan sitä :heart:

on se siitä kiinni älä ala sanomaan mulle mistä se on kiinni ja sillä selvä

 

\[quote="24.10.2005 klo 14:58 heitukka kirjoitti

[/quote]
on se siitä kiinni älä ala sanomaan mulle mistä se on kiinni ja sillä selvä
[/quote]

Ollaanpa sitä äkäisiä..
Minäpä kehtasin olla rakastamatta ja kehtaan vielä sitä täälläkin toitottaa, lieko mulla sitten hyvä itsetunto

 

\

\[quote="24.10.2005 klo 14:58 heitukka kirjoitti

on se siitä kiinni älä ala sanomaan mulle mistä se on kiinni ja sillä selvä
[/quote]

Ollaanpa sitä äkäisiä..
Minäpä kehtasin olla rakastamatta ja kehtaan vielä sitä täälläkin toitottaa, lieko mulla sitten hyvä itsetunto

[/quote]
mitä se akka sulle kuuluu vaikka on äkäistä

 

No akkahan mie eikä vissiin kuulukkaan =)

 

ootko tosissas heitukka??! meinaatko että annat muiden ymmärtää rakastaneesi lastasi heti syntymästä alkaen koska et kehtaa olla rakastamatta? vai mitä..? eli äidit jotka eivät heti tunne sitä suurta ovat huonoja?

 

OLI RAKKAUTTA ENSI HETKESTÄ! Se oli uskomatonta, jotain niin pientä, ihanaa ja upeaa, elämäni suurin ja tärkein asia edelleen elämässäni ja niitä on 2 :heart: :heart:

 

mä olen aina heti syntymästä asti rakastanut lapsiani. kuten mahassa ollessaan.onko se muka väärin? ja nyt katsokaa plussalais tapaamiset ihmiset. olen omalla nikilläni!!!!!!!!!!!!!!

 

\

mä olen aina heti syntymästä asti rakastanut lapsiani. kuten mahassa ollessaan.onko se muka väärin? ja nyt katsokaa plussalais tapaamiset ihmiset. olen omalla nikilläni!!!!!!!!!!!!!!

Hieno homma sulle että olet rakastanut =) Olen huomannut aikaisemmin ettet ole oikein suosiossa tuolla plussalais tapaamisissa

 

olen mä suosiossa. mut kaveri siellä vaan sekoilee huumeissaan. kirjottelee mitä sattuu. onneksi plussalaisten kanssa on selvitetty se. tai siis olen selittänyt siitä ihmisestä

 

Synnytyssalissa rakkauden virta ei tulvahtanut lävitse, vaikka armaalla miehelläni itku siellä tulikin. Rakkaus alkoi tulvia vasta seuraavana päivänä kun sain rauhassa yksin tutustua tulokkaaseen. Esikoisemme kun syntyi illalla, niin olin lääkkeissä seuraavaan aamuun. :\|