Äidin unettomuus

Olin eilen asennoitunut valvomaan mutta neiti nukahtikin syliin melkein heti kun olin saanut viestin laitettua =) yöllä oli vähän ylimääräistä häiriötä kun mies joutui lähtemään töihin kolmelta.. Mutta muuten meni ihan hyvin.. Normaalisyöttö puol neljän aikaan ja puol seitsemältä.. Nyt neiti nukkuu vielä, mun piti nousta laittamaan isommat kouluun.. Rattaat oli jääny yöksi ulos ja on nyt ihan litimärät =/ taitaa vaunuttelut jäädä tältä päivältä, onneks eilen vedettiin pidempi lenkki.. Päivänjatkoja!

 

Meidän poika ei tosiaan eilen klo 22 ollut vielä yöunilla. Nukahti vasta noin 24.15 isänsä syliin. Mä nukahdin samoihin aikohin ja sain nukkua rauhassa aamukuuteen, kun isä syötti vauvan klo 3. Ihanan virkeä olo tänään.

Huomenna menen terveyskeskukseen lääkärin vastaanotolle unettomuusasiassa. Kun pyörin valveille pitkin yötä, joudun myös käymään usein vessassa. Välillä en saa unta, kun mietin, että olisikohan pitänyt käydä vessassa. Tuntuu, että imetys oikein laittaa aineenvaihdunnan vauhtiin ja heti imetyksen jälkeen taas pissattaa.

 

Siirsimme vauvan omaan huoneeseen alle parin kuukauden ikäisenä, koska nukkui niin ""äänekkäästi"" emmekä saaneet -siis minä ja mieheni - nukutuksi. Meillä on kanssa vauvanhuone muutaman mutkan takana, joten vauva nukkuu siellä itkuhälyttimen kanssa. Se kyllä ilmoittaa, jos alkaa kuulua jotain normaalia uniääntelyä ja ähinää suurempaa. Ja näin pienimmät ähinät eivät häiritse.

Olimme muutama viikko sitten yökylässä ekaa kertaa ja vauva nukkui kanssamme samassa huoneessa pitkästä aikaa. Vauva nukkui sikeästi mutta levottomasti ja sen seurauksena vanhemmat heräilivät viiden minsan välein. Aamuviideltä siirsimme möykkääjän toiseen huoneeseen sohvalle loppuyöksi ja nukuimme makeasti loppuyön.

Meillä vauva syö pullosta, vieläkin noin 3kk:n ikäisenä 2 kertaa yössä. Enimmäkseen minä hoidan syötöt, koska mieheni on vaikea nukahtaa keskellä yötä herättyään. Välillä kuitenkin myös hän syöttää lapsen yöllä, niin että saan nukkua kokonaisen yön. Joskus toinen meistä nukkuu korvatulppien kanssa, niin ei herää itkuhälyttimeen ollenkaan.

Nukahtamisongelmiin en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta kyllä aika pienenkin vauvan voi siirtää omaan huoneeseen, varsinkin jos vanhemmilla on nukkumisvaikeuksia.

 

Hei taas. En uskalla vielä riemuita mutta neiti nukahti kahdeksalta ja jos nyt nukkuisi jo yöunia niin voi ihanuutta! Itse oon ollut tänään aika väsynyt joten kunnon unet ois tarpeen. Kerrothan miten lääkärissä meni? Toivottavasti saat apua.. Hyvää yötä =)

 

Alkuperäiselle: Mullakin oli aamuyön univaikeuksia juuri tuossa ristiäisstressin aikoihin, ja niitä jatkui useampi viikko, mutta menivät ohi. Oma poikani (5kk) heräilee öisin tosi usein ja jäin itse valvomaan, kun stressasin että pakko nukahtaa ennen kuin se taas herää...

Nykyään otan n. kolmen maissa vauvan viereen kun se herää, enkä yritäkään palauttaa pinnasänkyyn. Se auttaa siihen, etten itse herää niin ""hereille"" ja nukahdan helpommin uudestaan. Tiedän, että edessä on jossain vaiheessa lapsen opettaminen pois tästä tavasta, mutta kyllä sekin sitten aikanaan onnistuu, kun voi jättää yösyötöt kokonaan pois. Nyt oli tärkeintä saada nukuttua ja katkaista unettomuuden noidankehä.

Siis univaikeudet voivat olla ohimeneviäkin. Jaksamista kaikille teille tässä ketjussa, joilla ovat edelleen tällä hetkellä ongelmana!!!!!!!!!!!!

 

Olin lääkärissä tänään. Lääkäri määräsi mulle Imovane-nukahtamislääkettä. Kun on ottanut lääkkeen, ei saa kuuteen tuntiin imettää. Koska univajetta on ollut niin pitkään, lääkärin mukaan pitäisi nyt saada homma nopeasti kuntoon, ennen kuin pahenee. Siispä hän kirjoitti sairaslomalapun miehelleni omaisen hoitoa varten viikoksi. Ensi perjantaina on kontrollisoitto lääkärille, katsotaan, miten asiat ovat edenneet. Miehen on siis syötettävä ja hoidettava vauvaa, jotta voin nukkua vähintään 6 tuntia yössä.

 

Hienoa että pääsit ymmärtävälle lääkärille! Eiköhän homma ala nyt sujumaan, viikko lepoa niin olet kuin uusi ihminen =) lopetan nyt tähän ketjuun kirjoittamisen joten hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi!

 

Käyhän kertomassa sitten miten on sujunut.

 

Olen muissakin ketjuissa valittanu pojan (4kk) ""rytmittömyyttä"" eli poju on tähän mennessä syöny ja ähellelly öisin ja nukkunu hyvin ulkona päivisin. Ite en oo saanu nukuttua öisin pojan melskaamisen takia. Parisuhdekkin on alkanu olla lujilla meikäläisen jatkuvan väsymyksen ja kiukuttelun takia.

Onneks teillä on ollu ymmärtäväisiä neuvolalääkäreitä. Mulle vaan surkuteltiin että voi voi sun pitäs yrittää nukkua ja pitkän selvityksen jälkeen sain unilääkkeet joita saan käyttää vaan sillon kun mies voi hoitaa poikaa öisin eli en juuri koskaan. Yritin kovasti kysellä mitä pojan rytmeille voisi tehdä mutta ei pojassa ole mitään ""vikaa"" minä vaan olen väsyny.

Mieskin on alkanu saada tarpeekseen lyhyistä unistaan kun usein niinä aamuina kun menee iltavuoroon, hän on sitten herännyt poikaa hoitamaan että saan edes joskus nukuttua.

Tällä viikolla sain tarpeekseni. Yksi äiti kertoi oman tyttärensä samanlaisesta unta vastaan taistelusta joka oli loppunut vyöhyketerapian avulla. Niimpä mekin varattiin aika samalle terapeutille. Nyt ollaan käyty kaksi kertaa ja muutos on huomattava. Ruoka maistuu päivälläkin ja yösyötöt on harventuneet. Muutenkin pojan uni on levollisempaa. Edelleen sitä vastaan tapellaan mutta toivottavasti sekin helpottaa kun käytään vielä pari kertaa hoidossa.

Kannattaa kokeilla, suosittelen. Meillä pojalla ei ole koliikki/masuvaivoja vaan saa rauhoittavaa ja tunne-elämää tasoittavaa hoitoa, jos noin voi sanoa.

Jaksamisia kaikille!!!

 

Tänään on ollut loistava päivä, vaihteeksi. Toivottavasti en intoile liian aikaisin, mutta nyt näyttäisi että vyöhyketerapia todella auttaa. Meidän duracell-pupu meni eilen nukkumaan 20.30 ja nukkui aamuun asti (tähän mennessä on aina valvottu puoleenyöhön vähintään) ja nukahti just eli nyt jännätään miten pitkään unta riittää tänä yönä. Syötöt menee edlleen noin kolmen tunnin välein, mutta nekin jaksaa kun tietää että kohta pääsee takaisin nukkumaan eikä tartte enää (toivottavasti, koputtaa puuta) kuunnella pojan kolisteluja.

Jos olisin tienny että vyöhyketerapiasta vois olla apua tällaseen pulmaan olisin vieny jo aikasemmin!

Jaksamisia!!!!

 

Olen nyt nukkunut 5 yötä melko hyvin. Yhtenä yönä en ottanut Imovanea. Nukahdin hyvin, mutta heräsin kolmesti vessaan. Viime yönä nukuin 7 tuntia yhteenmenoon. Raskauden loppuvaiheessakaan ei ollut noin pitkiä unia yhteenmenoon, joten en edes muista, milloin viimeksi olisin noin kauan nukkunut.

Mies on nukkunut pitkät unet aamupäivisin sen jälkeen, kun on herättänyt minut aamulla syöttämään vauvaa. Vauva on nukahtanut viime päivinä ihan kohtuulliseen aikaan eli klo 22 tai 23, mutta mies ei ole saanut nukutuksi kunnolla, koska vauvamme pitää kovaa ääntä öisin. Ähisee, puhisee, örisee ja kiekuu sekä lisäksi vääntelehtii ja potkii. Emme pysty varmaan jatkossakaan kaikki kolme nukkumaan samassa huoneessa. Vauvaa ei voi siirtää omaan huoneeseen, koska itkuhälytintä tuskin voi noitten ääntelyiden takia käyttää, ja huone on parin mutkan takana, joten itku ei helposti kuuluisi. Toivottavasti vauva jossain vaiheessa lopettaa tuon yöääntelyn.

Olen kuitenkin jo huomattavasti pirteämpi, ja vauvallekin näyttää syntyvän jonkunlainen rytmi. Varmaan tekee hyvää vauvalle, kun äiti ei ole enää niin uupunut.

 

--kateellisena-- Siis 7 tuntia unta yhteen putkeen, mahtoi olla ihanaa? Voi vitsit, kun vielä joskus saisi itsekin... Raskausajan loppuajasta tähän päivään (vauva 5kk) unet ollu pätkissä, max 4 tuntia kerrallaan. Huokaus.

Mutta asiaakin: Entäpä jos laitatkin vauvan eri huoneeseen, ja itkuhälyttimen sen verran kauemmas,ettei ota niitä ähinä-ääniä? Vaan vasta itkun.

 

Ihanaa kuulla, että olet saanut nukuttua pahinta väsymystä pois. Myös meidän vauva oli ensimmäiset kuukaudet äänekäs nukkuja. Jatkuvaa ähinää ja puhinaa, joka häiritsi äitiä ja isää. Iän myötä tuo yöähinä helpottaa. Muistaakseni vauva oli n. 5-6 kk, kun alkoi nukkua hiljaa.

Koittakaa keksiä jotain, että saatte vauvan vähän kauemmas teistä nukkumaan. Itkuhälyttimen herkkyyttä voi säätää niin ettei se ota pienempiä ääniä. Meillä vauva nukkui kopassa, jota oli helppo liikutella. Vauva nukkui jossain vaiheessa mm. käytävässä meidän makkarin ulkopuolella niin että saatiin hänet vähän kauemmas puhisemaan.

 

Olen samaa mieltä. Kokeilette siellä omassa huoneessa, missä on sopiva itkuhälyttimen paikka. Siis ettei ota kaikkia ähinöitä. Ja itse olen sitä mieltä, että ilman itkuhälytintäkin sen silti kuulee (vaikka huone ei ole ihan vieressä), kun vauva kutsuu. Jotenkin se äidinvaisto vaan toimii. Kannattaahan sitä omaa huonetta kokeilla ja jos teidän mielestä järjestely ei toimi niin sitten vauva takaisin sinne missä on ollut tähänkin asti.

 

Toivottavasti saamme jostain itkuhälyttimen lainaksi. Ei viitsisi ostaa, jos homma ei sitten toimikaan. Ähinät ja puhinat ovat nimittäin lähes yhtä kovaäänisiä kuin pojan itku.

Mieheni kuorsaa, ja olen ennen pojan syntymää tosiaan käyttänyt aina korvatulppia. Meidän pitäisi varmaan kaikkien kolmen nukkua eri huoneissa... Kun pojan ääni voimistuu, voinen nukkua korvatulppien kanssa taas ja silti kuulen hänen itkunsa. Mutta siihen taitaa mennä jokunen kuukausi.

Viime yönä nukuin taas hyvin, sillä otin Imovanen. Nukuin 6,5 tuntia putkeen, kunnes heräsin vessaan ja sitten nukahdin vielä kahdeksi tunniksi ennen kuin oli pojan aamusyötön aika.

Nyt täytyy vaan totutella nukahtamaan ilman Imovanea. Parin yön ajan jatketaan ehkä näin, sitten siirryn pojan kanssa samaan huoneeseen yösyötön aikaan eli klo 4:n maissa ja jään sinne eli nukun vain alkuyön eri huoneessa.

 

Nostan ylöspäin. Odotuspuolella vähän tähän liittyvä kysymys.

 

Mikä kysymys odotuspuolella, en löytänyt?

 

otsikoitu ""raskaus ja masenn...""

 

Hei!

Minä kärsin yli vuosi sitten just samasta ongelmasta! Vauva heräs syömään 3-4 tunnin välein yöllä ja mulla kesti pari tuntia aina syötön jälkeen ennen kuin sain unta. No pari kuukautta jaksoin muutaman tunnin yöunilla ja sit en saanu enää ollenkaan nukuttua... Viikon verran valvoin ja itkin avomiehelleni et jos kohta en saa unta ni en tiiä mitä tapahtuu.... Väsyksissä sitä alkaa puhumaan kaikenlaisia... Olin kuulemma kuin haamu, silmät vaan seiso päässä. No ihanalla avomiehelläni sattuu olemaan ystävä, joka on psykiatrisen puolen johtaja... No hän tulikin samana iltana käymään ja diagnoosi oli vaikea unettomuus joka johtuu synnytyksen jälkeisestä masennuksesta... No sain lääkkeet sekä unettomuuteen että masennukseen ja niillä elän vieläkin. En tiedä koska niistä pääsee eroon...
Kannattaa melkein ottaa yhteyttä mielenterveystoimistoon ennenkuin terveyskeskuslääkäriin (Jälkitarkastuksessa käydessäni lääkäri vaan käski juoda iltaisin lämmintä maitoa ni eiköhän se uni tuu...!!!!) Mut eipä vaan tullu!!!
Sinun unettomuus voi johtua masennuksesta tai sitten ei. Minuakaan ei niin masentanu, mut pelkäsin koko ajan et vauvalle tapahtuu jotain...
Toivottavasti tästä oli jotain apua...

 

En ole mielestäni masentunut. Ja onneksi mulle sattui ymmärtäväinen ja fiksu terveyskeskuslääkäri. No, katsotaan, miten lähtee kulkemaan. Ensi yönä hoidan taas yösyötön ja nukun loppuyön vauvan kanssa samassa huoneessa.

Välillä toki tämä kaikki tuntuu kyllä aika raskaalta. Kaikki on niin uutta ja on toisinaan epävarma olo ja huono omatunto, kun ei ole varma, hoitaako vauvaa ""oikein"". Vauva on kuitenkin ihana ja samoin mieheni, joten eiköhän tämä tästä.

 

Hyvä että lääkäri otti tosissaan. Kannattaa vaan jankata että ei saa nukuttua. Mulle sanottiin silloin että minä olen liian nuori (24) syömään unilääkkeitä. Mutta onneksi niistä on apua.
Ja luinki aiemmista viesteistä tosta omasta huoneesta. Minä olen nukkunut monta kuukautta patjalla toisessa huoneessa. Sekin auttaa paljon ku tietää ettei kukaan häiritse... Onhan se aika itsekästä kun mies joutuu nukkumaan lapsen kans. Mut näin se ainakin meillä toimii ja seksielämäkin on ennallaan vaikka nukutaanki eri huoneissa.

 

Ei ole itsekästä, jos kaikki kolme voivat hyvin sen ansiosta, että nukut eri huoneessa!