En tiedä onko kyseessä tavallinen vai tavaton tarina..Meillä oli tavallinen perhe, asiat hyvin, molempien urat nousujohteisesti mallillaan,lapset terveitä, talo, ystävät, harrastukset, avoin mutta jotenkin "arkinen" avioliitto.. Kunnes kolme vuotta sitten tapahtui jotain mitä en uskonut tapahtuvan, rakastuin toiseen salamaniskun lailla. Kaikki rakastumisen kokeneet tietävät tunteen, jota on vaikea kuvata moninaisuudessaan. Aikani tilannetta salattuani kerroin suoraan ja rehellisesti asian miehelleni, myös sen ettei kyseessä ollut valitettavasti se hetken hurma, vaan syvät ja aidot tunteet toiseen ihmiseen. Tunne oli ehdottomasti molemminpuoleinen siinä suhteessa. Mieheni puolelta reaktio oli tietysti järkytys, sitten epätoivo, lopulta hätääntynyt vetoomus pistää asiat puntariin, ovatko tunteeni riittävän vahvat rikkoakseni kaiken yhdessä rakentamamme. Rimpuilin, päätin jäädä. Hetken toinen suhde pakotettiin loppumaan, sitten se syttyi jälleen, molempien tiedostaessa samalla kuinka väärin ja epätoivoista kaikki onkaan. Tätä on jatkunut jo niin kauan, ja olen yhä tässä. En vain tiedä kuinka kauan jaksan kaivaten toista.