Äidillä omia menoja.....?!

Niin,tuli tässä mieleeni kun lueskelin tän sivuston juttuja ja oli tuossa yhdessä otsikko"Lapset ottaa päähän jo kovasti"...Mulla kanssa aika samanlaisia tuntemuksia aina sillontällön tai joskus useinkin :ashamed: Tuli siis mieleen että kuinka paljon ja usein te äidit käytte esim.ulkona kavereittenne kanssa(tark.baarissa)tai onko joku oma juttu(jumppa,kuntosali käynti,tms.)jonne lähdette niin että miehenne jää kotiin hoiteleen lapsia???
Ite en käy siis oikeen missään ja nyt on tullu USEIN mieleen että PAKKO päästä johonkin!!!! |O Hermot meinaa mennä!!!Nyt suunnittelenkin viikonloppu matkaa kaverini luo kauas länsi-suomeen....Lähtisin pe.ja tulisin vasta sunnuntaina....Lapset 1v6kk-15v.Ja siltä väliltä,yhteensä 5 lasta.Kauhistuttaa vaan ajetus että miltä koti näyttää kun tuun reissultani!?! Mies kun on aikast laiska ottamaan osaa kotihommiin yleensäkään.Ja osaks just siks haluisinki jättää sen lasten kanssa et'näkee mikä homma se oikeesti on huolehtia viidestä lapsesta ja kodista,ruuanlaitot,järkkäily,yms.
KERTOKAA MIELIPITEENNE ASIASTA!!!! :attn: :wave:

 

Mene. =)

 

Mä en käy oikeestaan koskaan missään. Max kerta kuussaitekseen kaupungissa ja sielläkin vaan sen takii et haen jotain kankaita tms. Bilettämässä en käy, välillä tekee mieli, mutta se menee överiksi aina niin siitä oli pakko luopua. Rahaa ei ole lähteä mihinkään reissuun tai pidemmälle kaverin luokse käymään, et tässä on pakko olla. Lenkillä käyn joskus, useemmin pitäs mut ei vaan saa aikaseksi kun hommat ei hoidu itekseen sillä aikaa, niin v....tus on isompi kun tuun takas ja kamat on edelleen levällään jotka pyysin ennen lähtöäni laittamaan paikoilleen.

 

Mä olin syksyllä viikon sairaalassa ja silloin mies joutui ekakertaan tosissaan arjet hoitamaan lapset yksin. Itsekin käyn aikan harvoin missää ainakaan lenkkipolkua pidempänä, mutta välillä kuitenkin ja silloin vielä niin, että olen ainakin 1 yön jonkun kaverin luona/vastaavaa. Ja tosiaan se tekee hyvää niin itsellenikin, mutta myös miehelle ja lapsillekin.

 

Mene ihmeessä. Tekee ihan hyvää miehelle nähdä mitä se arjen pyöritys on. Toki voi olla aika kaaos kun tulet takaisin, mutta ehkä se on sen arvoista?

Minä en oikein baareista piittaa, mutta jumpassa käyn ja mies hoitaa sillä aikaa lapsia. Ja näen minä muutenkin kavereita, olemme tavanneet muutaman kanssa käydä ihan kahvilla tai syömässä tai kävelyllä niin että lapset eivät ole mukana.

 

Mä en oikeastaan käy yksin missään paitsi lääkärissä. Yhden kerran pääsin ulos ukon siskon kanssa ennen tätä uutta raskautta (raskauduin n. 4 kk ekan syntymän jälkeen), mutta ei se baarissa keikkuminen niin hohdokasta ollut.. Mieluummin olen kotona =) . Ei ole kummemmin varaa harrastuksiin, ja sitäpaitsi inhoan esim. liikuntaa huvin vuoksi.. hyi.

 

mulla neljä lasta ja tunne tuttu! Lähde ihmeessä johonkin ei haittaa miltä koti näyttäää yms. Kyllä muksut pärjää mut sä et kohta pärjää jos et relaa ikinä. Mä pidän välillä vapaata kotitöistä (pyykinpesusta esim.) pari päivää . Sitä ku on ihan kauheesti koko ajan ...Ei ole pyykit hävinny mihinkään pesen sit vain enemmän kerralla. Itse käyn hermoja lepuuttamassa yhen lapsen kans kaupassa , kirpparilla yms. En tykkää lähteä baareihin yms mut mulla on sit omat harrastukset kotona joihin puran juttuja. Monen lapsen äitinä ei kauaa jaksa jos ei ole omia juttuja. Varsinkin kun on niiin monenikäisiä ja erilaiset kehitysvaiheet/tarpeet ;joudut monta kertaa päivässä vaihtamaan roolia lapsen tarpeiden mukaan...Ja sit olla ihana miehellesikin...Ei ole aina helppoa! Lähde ihmeessä rentoutumaan ; uskon, että miehesi pärjää ja siivota voit sitten kun palaat...Jos miehesi ei ole sitä hoitanu..Ja miehesikin arvostaa panostasi enemmän sen jälkeen .Hauskaa lomailua sulle

 

Ihanaa huomata et'teillä monella ollu/on samanlaista :flower: Kiitos kun vastailette ja lisää kommentteja otetaan vastaan :wave:
En itsekään oo innostunu baareista,koskahan oon viimeks ees juonu mitään alkoholipitoista!?!Noh,vuoden vaihtuessa join yhden mukillisen Elyseetä =) Jotenki ei toi juominen nappaa...Mies hoitelee sitä hommaa sit munkin puolesta,viikonloppuisin |O Siitäkin meinaa hermo mennä kun usein pitää olla rommimuki kädessä.... :|
Mulla just tuntuu et'pää hajoo sitte"kun tulisin reissultani,rentoutumasta"ja kämppä olis siivouksen tarpeessa!!!HALUAISIN että miehenikin pitäis tän kodin järjestyksessä(ainakin suht ok!)kun mä olisin poissa.Niinhän mäkin järkkäilen ja kokkailen ja hoidan lasten jutut kun se on töissä

 

Mulla on oma juttu joka tiistai kuntoutusjumppa, jossa voin käydä taksilla. Sellaisia ystäviä, joiden luona käydä esim. yökylässä, ei ole tai jotka lähtisivät juhlimaan tai elokuviin tms. ei myöskään ole. Asumme maalla, niin on pitkät matkat taajamiin. Joskus käyn itsekseni kaupoilla, jos jaksan ajaa tai kulkea linja-autolla. Yksi vaihtoehto on myös olla yötä hotellissa, mutta sehän maksaa n. 100 e/ yö ! Eli eipä onnistu kovin usein.. Kunpa saisi jostain rahaa, vaikka lotossa voittaisi edes parisataa euroa ! :x

 

mulla 3 lasta ja olen ottanut kunnon irti-ottoja matkustamalla kotikaupunkiini yksin.olen pe-su ihan yksin treffaamassa kavereitani ja menen ja tulen miten haluan.tekee kyllä taivaallisen hyvää.mies hoitelee silloin muksut kotona.joka pvä saan omaa aikaa tunnin,mutta harvemmin silloin lähden minnekkään.lukittaudun yläkerran makkariin ja teen siellä sen ajan mitä haluan taikka vaan nukun.mulla sekois pää ellei sais omaa aikaa ja menoja.

 

Äidin pitää välillä päästä....tosin meillä on niin, että minun harrastus vie koko perheen elämästä ison osan. Itse treenaan kolme tuntia viikossa ainoastaan. Mutta muu vie aikaa, esim. asut ja keväällä vaunujen rakentaminen. Kaikenlaiset talkoot ja kokoukset.
En jaksaisi jos en voisi tätä tehdä. Se on meidän elämäntapa.

 

Kyllä kannatan hetken irroittautumista arjesta, muuten lähtee järki. Itsellä toimii "terapiana" ratsastustunti kerran viikossa, tosin aikaa tallilla vierähtää silloin 2-3 tuntia. Se on niin oma maailmansa, että kyllä unohtuu koti-/työasiat hetkeks! Eihän sen tarvitse ihmeellistä olla, kannattaa miettiä mikä omalla kohdalla on se juttu...

 

Olisihan se luksusta päästää välillä irti arjesta. Nykyään elämä pyörii töiden ja kodin ympärillä, mutta mulla ei ole vaihtiksia. Mies on niin hemmetin mustasukkainen, joten yksin mihinkään meno on täysin mahdotonta. En voi mennä edes tunnin tanssiharjoituksiin yksin. Vanhat kaverit pitävät kerran vuodessa ns. tyttöjen illan, mutta edes sinne en koskaan pääse. Miehellä ei ole omia harrastuksia, joten ei mullakaan enää. Näillä mennään meillä.

Joten jos voitte, menkää ihmeessä joskus itseksenne vaikka lenkille.

 

Voi Marsku, miksi ihmeessä miehesi on noin mustasukkainen ? Ikävä juttu sulle. Onneksi voit edes täällä netissä purkaa tuntojasi. Jos haluat, laita mulle y-viestiä. En käy joka päivä täällä netissä, mutta vaihdan mielelläni ajatuksia kanssasi joskus ! T:Marja

 

Ihanaa kuinka paljon ootte ottanu kantaa tähän asiaan,kiitos :flower: Nyt oon jo saanu sen verran aikaseks että olin viime pe.yhden tuttavani kanssa ensin Martinassa syömässä kevyen salaatin ja sitte käytiin parilla siiderillä ja RUPATELTIIN,RUPATELTIIN!!! =) Teki kyllä todella hyvää.Mies oli siis kotona lasten kanssa ja ei ollu(ei ainaka näyttäny!!)yhtään harmissaan että lähdin,vaan sano että tottakai saan mennä Yöllä kyllä oli ollut huutoa kun nuorimmainen oli herännyt kesken unien n.klo24:30 ja oli mua etsiskellyt... :ashamed: Ja koko porukka oli siis herännyt siihen...Kotiuduin siis vasta klo02:00
Toi pidempi reissu on vielä toteuttamatta,mutta suunnittelun alla.... Aion sen kyllä tehdä! :attn:
Marsku ja kuka vaan voi laittaa mullekin y-viestiä jos haluaa,koska mun mieheni on kyllä myös mustasukkainen,tai on ollut ennen enemmänkin,niin että vieläkin on mun sisimmässäni"arvet"sen sanomisista ja syyttelyistä... :'( Silloin oli ero TODELLA lähellä.

 

mun täytyy työnikin puolesta välillä mennä iltaisin ja viikonloppuisin ilman lapsia, toisinaan olen ottanut jomman kumman lapsista mukaan. 5v osaa laittaa tavaroita esille ja 2v:n ollessa vauva, häntä oli kiva käyttää esittelykappaleena

meitä käy pieni äitiporukka syömässä noin kerran kuussa ja lapsia hoitaa silloin isä

 

Jaa tälläine pino....onhan tää vähän vanha, mutta vastaillaan nyt kuitenkin.

Eli kerran viikossa on mun oma juttu eli käyn ratsastamassa ja siihen kuluu runsaat pari tuntia aikaa. Lenkillä/kävelylällä/hölkällä koitan päästä sitten 2-3 krt viikossa. Talvella ainakin kerran viikossa jumppaan ja kesäisin sitten puistojumppaan kanssa kerran viikossa.

Baareissa ei pahemmin tule käytyä, mutta kyllä pari kolme kertaa vuodessa kuitenkin ihan tyttöporukassa. Ensin hyvin syömään ja juoruamaan ja sitten ehkä menojalka vipattaa niin vielä johkin baariin.

Tuo mustasukkaisuus on ikävää, kyllähän vähän saa olla, mutta jos se noin paljon rajoittaa elämää niin voisiko siitä koittaa puhua kumppanin kanssa. Miksi on mustasukkaisnen onko hänellä "huonoja" kokemuksia aikasemmista suhteista, mitä pelkää tms. Mun ex oli kanssa mustasukkainen ... tosin sillä verukkeelle attä itse sai mennä niin paljon kuin halusi ja minä sain olla kotona. Jos joskus satuin jonnnekkin lähtemään niin kosti sen käymällä vieraissa... no kuten päätellä ex on.

 

Mulle tulee "omaa menoa" tässä syksymmällä kun pääsen sairaalaan synnyttämään. Mies tulee kyllä mukaan synnytykseen mutta saa sen jälkeen olla esikoisen kanssa kahdestaan kotona pari päivää, äippää jo hirvittää miten pärjäävät! Toivuttuani aion kyllä päästä lenkille ihan kahdestaan koiran kanssa, kävelemään, juoksemaan ja pyöräilemään, että saisi mahaläskit pois. Siinä mun omat menot!

 

Hei kyllä ne miehet pärjää! Uskokaa vain. Tiedän mieslesken, jolla on 7 lasta (n. 2-14 v) ja hyvin on organistoinut touhut. Valitettava totuus on, että ette ole korvaamattomia, äidit. Ehkä olette luoneet tällaisen illuusion ettekä halua menettää sitä.

Itse olen yh 24/7, Vapaata olen saanut enemmän kuin odotin: viikonloppu keväällä, pari vrk kesällä ja viikonloppu nyt syksyllä. Näiden breikkien jälkeen jaksan taas äitinä pitkään paremmin. Tuulettuminen tekee hyvää.

 

Kyllä ne miehet ja lapset pärjää, niillekkin tekee hyvää olla joskus ilman "äidin valvovaa silmää", saavat puuhastella mitä haluavat ja miten haluavat, ei oo äiti ohjastamassa ja aikatauluttamassa.
Itse otan omaa aikaa 1-2xVuodessa pidemmän pätkän, ollaa tyttöporukalla jossain reisussa muutamasta päivästä-viikkoon. Lapseni ovat 8 ja 5 vuotiaita, mieheni käy vuorotöissä ja joutuu järjestämään lastenhoidon niille päiville kun on töissä. Pienempiä päivän reissuja teen kuukausittain, käyn lenkillä ja jumpalla viikottain, tällöin isä hoitaa lapsia. Kämppä kyllä näyttää siltä että pois on oltu, mutta mitä se haittaa, itse en jaksaisi jos en ottaisi omaa aikaa. Vastavuoroisesti mieheni on muutaman kerran vuodessa jossain kala/metsästysreisussa viikon. Teemme toki yhdessäkin reissuja ja vietämme laatuaikaa kotona perheen kesken. Näin meillä jaksetaan pyörittää arkea, kaikki ovat tyytyväisiä tähän ratkaisuun.