Äidiksi toukokuussa 2013 - ryhmä

Tänään sain vihdoinkin monen vuoden kuumeilun ja jännittämisen ja haaveilun jälkeen ne kaksi viivaa testiin. Hämmentävää, pelottavaa, ratkiriemukasta ja uskomatonta. Asiasta tietävät vain mies ja minä ja nyt kaksplussalaiset.

Ilmoitelkaa itsestänne muut samassa tilanteessa olevat, esikoista tai tulevaa kuopusta odottavat. Minkälaiset ovat tunnelmat? Onko vielä ollut mitään fyysisiä tuntemuksia tai oireita?

 

Heippa.meillä on ennestään kaksi lasta.kolmatta ollaan yritetty n.kolmisen vuotta.eilen tein testin ja plussaa näytti.
oireina on jo aivan järjetön väsymys ja ekat aamukahvit tuli ököttyä en varmaan koskaan ole ollut onnellinen oksuumisesta...kerta se on ensimmäinenkin niin ja kauhea vilu jatkuvasti ja lämpöilyä.Tuon vilun ja lämpöilyn takia testin hainkin kun samat oireet oli edellisissäkin =)

 

Moi nuusku12 ja onnea plussaamisesta. Tästäkö se viluisuus johtuu Öisin tulee kyllä ihan järjetön hiki, mutta varsinkin iltapäivisin palelee.

 

Kiitos ja samoin =) Mulla tuo ihan sama että iltapäivisin alkaa viluttaa (mikähän siinäkin) =) saa olla villasukat jalassa ja silti paleltaa.kaikista oireista olen silti todella iloinen.malttamattomana odotan ensimmäistä neuvolaa ym

Niin ja yhtenä muutoksena unohtu mainita aivain järjettömät finnit! ja niitä mulla ei ole juur koskaan ollu

 

Niin ja unohtu kysyä että onko sulla ollut vielä tuon vilutuksen lisäksi muita oireita? =)

 

Täältä ilmoittautuu seuraava toukokuun mamma.. LA menis laskureiden mukaan 11.5 ) Tällä hetkellä 7+1rv ja puolentoista viikon päästä ensimmäinen neuvola. niin ja esikoinen tulossa.
Oireina lähinnä ollu järjetön väsymys, kasvot täynnä finnejä , palelu iltasin ja kuvottaminen.. Muuten kaikki ok.
Innolla kyl ootan ekaa nla käyntiä!

 

Tervetuloa Meejj!

Mun oireina on vilutuksen lisäksi n. viikko sitten alkanut ihan järjetön rintojen aristaminen, ei yhtään voi olla ilman liivejä. Pahoinvointia ei oo vielä ollut, vähän sellaista ällötystä vain. Sitten mulla on alavatsa jotenkin oudon tuntuinen, välillä kipeekin, ja tästä oon huolissaankin. Haluisin neuvolassa että ekana kattoisivat että ei vaan oo kohdun ulkopuolinen... Tiedän että oon vähän hysteerinen, mutta eiks ensikertalaisen kuulukin olla?

Mun LA on laskureiden mukaan 25.5. Meillä kävi tän raskauden kanssa niin, että käytettiin kumeja ehkäisynä paitsi yhtenä iltana. Ja tässä on sitten tulos! Oltiin suunniteltu että lapsia ehtisi saada vähän myöhemminkin, mutta ollaan kyllä molemmat nyt tosi ilosia ja innoissaan kun kävi näin. Vaikea vaan uskoa todeksi.

Miten teidän työtilanteet ja muu elämä? Mulla olis määräaikanen työsopimus heinäkuun loppuun, ja vähän kyllä huolestuttaa. Olis niin paljon helpompi jäädä vakituisesta työpaikasta rauhallisin mielin äippälomalle. Ja lisäksi meillä on suunnitteilla häät, mutta varmaan pidetään aika matalalla profiililla joskus tämän vuoden puolella vielä.

Ja ootteko kertoneet vielä kenellekään? Mä ainoastaan yhdelle ulkomailla asuvalle kaverille. Tekis kauheesti mieli hehkuttaa heti kaikille, mutta ehkä parempi käydä siellä neuvolassa ensin ja odottaa vielä muutama viikko.

 

Vihdoin mullekin sopiva ketju En kehannu aloittaa näin aikasilla viikoilla ite, jotenki saamattomana odotin tätä hetkeä Nyt olis omin laskujen mukaan menossa 6+4 ja toinen lapsi olisi tulossa. Onnea kaikille super paljon!

 

Vielä pieniä lisäyksiä noihin oireisiin.. Elikkäs rintojen aristus alko jo viikko ennen plussaa, josta oikeastaan tiesin jo että olen raskaana. Aristaa vieläkin mutta huomattavasti vähemmän.
Sellaset oireet on kanssa, mistä oon vähän huolissani, että alaselkää särkee kokoajan (mikä voi osin johtua työni kuvasta) ja myös alavatsa on kipeä. Mutta tuosta alavatsakivustakin nii tuntuu, että sekin olis vaan sen takia et on ilmaa vatsassa ja että turvottaa.

Mulla on onneksi vakituinen työpaikka, josta sitten joskus vaan jättäydyn pois. Enkä kyllä välttämättä mene takaisin.

Raskaudesta tietää lapsen isän lisäksi oma paras ystävä.. Töissä ajattelin kertoa sitten joskus ekan ultran jälkeen ja lähisukulaisille sitten joskus ehkä jouluna. Tämä sen takia, että tiedän ettei ne osaa olla onnellisia mun puolesta.

Mutta anyways onnee kaikille muilleki odottajille!!

 

Mulla ollut pidemmän aikaa ennen menkkoja joitakin samoja oireita kuin nyt. Mut nyt ne oireet/ oire on jääny. Rintojen aristus jatkuu,mut mukaan on tullut lievähkö pahoinvointi (ei tee mieli syödä), tuntuu että tulee syödessä äkkiä täyteen ja väsyttää aivan hullusti välillä.
Ollaan miehen kanssa opiskelijoita ja mies on se joka on käynyt töissä lomien tms. aikana. Eihän meidän tilanne varmaan kaikista paras rahallisesti ole, mutta ollaan luottavaisin mielin että pärjätään.
Raskaudesta tietää meidän molempien vanhemmat ja sisarukset, minun molemmat mummoni ja pappani, sekä tädit ja serkut. Näin monta siksi, että he ovat se ns. lähipiiri, joilta asiaa ei oikein voi salailla.

 

Moikka Rapunen ja tervetuloa! Miten sun lähipiiri suhtautui uutiseen? Vaikea tätä on kyllä salassa pitää, tekis mieli kertoa kaikille.

Soitin tänään neuvolaan ja sain ajan lokakuun puoliväliin. Silloin viikkoja olis ilmeisesti 8. En millään malttaisi odottaa! Mieskin on sitä mieltä, että pitäis varata yksityiseltä aika heti tälle viikolle.

Mulla on Meejj vähän sama tilanne, lähisukulaisille kerrotaan "sitten joskus", varsinkaan mun kiihkouskonnollinen perhe ei tule olemaan kovin innoissaan lapsesta joka on laitettu alulle ennen häitä. Miehen vanhemmat taas varmaan innostuu vähän liikaakin... Ennen plussaamista ajattelin että olis tosi hankala tilanne selitellä perheelle jos näin kävisi, mutta nyt ajattelen, että se on heidän ongelmansa. Oon niin ilonen tästä raskaudesta, etten anna muitten pilata mun iloa.

 

Käytännössä kaikki suhtautu ihan hyvin. Ei oma isäni riemusta kiljunu, mut ei torpannu asiaa niin kuin ekan kohdalla. Ekan lapsen kohalla mun isä vetäs raivarit ja pelkäsin samaa tässäki raskaudessa. Ja kun pelkäsin kertoa, ni oli fyysisesti paha olo et oli pakko sanoa aika aikasessa vaiheesa. En olis pystyny olemaan muuten. Muuten aika kivat reaktiot.
Meillä eka neuvola 9.10 ja mun laskujen mukaan viikkoja ois semmoset 8+5 ( ) silloin.

 

täällä viikkoja 6+0. Väsymys on iskenyt ja kunnolla. voisin nukkua kokoajan.. pahoinvointikin on alkanu ja yllätyksenä ruokahaluttomuus,mitä mulla ei esikoisesta ollutkaan. Esikoinen jo 4v. ensimmäinen neuvola 9.10 ja ultra 6.11. Mutta koska pelottaa niin kamalasti onko kaikki hyvin en pysty odottamaan marraskuuhun asti niin varaan ajan yksityiselle varhaisultraa,vaikka se maksaakin mutta saanpahan ainnakin mielenrauhan,vaikka se ei kerrokkaan vielä tarkasti mitään,mutta tärkeinhän on se että sydän lyö ja että alkio on oikeassa paikassa. onko teillä muilla pelkoa keskenmenosta? olen kertonut raskaudestani vasta äitilleni ja tietty miehelleni ja muutamalle ystävälle mutta vasta sitten 12 vk uskallan kertoa muillekin,niin tein esikoisestanikin

 

Huh, kai mäkin uskallan tänne tulla, kai tää on totta. Plussasin viime keskiviikkona, nyt rv. 5+0. Tunteet on vaihdelleet epäuskosta, hämmennykseen, euforiaan ja paniikkiin. Nyt onneksi vähän tasottuneet. Paniikkia aiheuttaneet mm. oma talous- ja työtilanne, suhde tulevaan isään ja tietysti se mahdollinen keskenmeno.

Teen osa-aikaisia töitä ja käyttörahan suhteen on tosi tiukkaa. Tulevan isän, poikaystäväni, oon tuntenut vasta n. 7 kk. (itse oon 27 v., mies 35 v.). Mies oli oikeastaan ensimmäinen mies, jonka kanssa mulla tuli sellainen olo, että haluan saada tuon miehen lapsen. Se oli tosi jännä tunne, ehkäisyä ei edes ehditty alottaa. Mutta raskausuutinen oli silti miehelle aikamoinen sokki ja oonkin nyt antanut miehelle tilaa. Tänään kuitenkin päätettiin, että muutetaan yhteen... mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä siitäkin syntyy, heheh. Olisin toivonu tavallaan mieheltä enemmän sanallistakin tukea, mutta se nyt on muutenkin vähän sellainen jäärä ukko; osoittaa tukensa hienovaraisesti pieninä tekoina, ei lässytä tai hyysää. Jännittää vähän, että mihin suuntaan tää kaikki vie meidän suhdetta, ei edes tunneta vielä hyvin. Aika näyttää.

Mäkin oon ehtinyt panikoida keskenmenosta. Sitten luin muiden panikointijuttuja netistä ja tajusin, että voin joko olla stressi-mami tai nojata taaksepäin ja nauttia näistä kyydeistä (oon tavallaan kohtalonuskoinen). Onhan se tavallaan traagista, että vaikka kuinka tätä kaikkea on toivonut, niin silti mitään takeita ei ole mistään. Itse haluan vaan luottaa, kaikki menee niinkuin on mennäkseen (joo, tää asenne on helppo näin paperilla, mutta kyllä käytännössä usein edelleen uikutan tyynyyn siitä kamalasta ajatuksesta, että tämä otettaisiinkin pois).

Oon kertonut tässä vaiheessa (poikaystävän lisäksi) äidilleni (joka on täpinöissään) ja muutamalle hyvälle ystävälle. Muille aion kertoa sitten, kun ollaan varmemmilla vesillä (12 rv. jälkeen).

Toivottavasti kaikkien pienokaiset on asianmukaisesti asettuneet mahayksiöönsä ja muuttavat sieltä ihmisten ilmoille ajallaan. Leppoisaa odotusta :3

Oireita:
- Tissien arkuus ja turvotus
- Alavatsaoireet (vihlonnat, pistot, repäisyt)
- Vatsan turvotus ja ilmavaivat (pahimmat menneet jo ohi); punkero olo :ß
- Lievä heikotus, hikoilu, palelu
- Väsyneisyys
- Itkuherkkyys (itken joka päivä)
- Korostunut tunteellisuus (tai tunteista on ainakin tietoisempi). Pintaan nousee jotain käsittelemättömiä tunteita esim. omaan isäsuhteeseen liittyen, riittämättömyyden tunteita, epämääräisiä syyllisyydentunteita jne. Ajattelen, että ne kaikki tulee pintaan nyt, jotta voin kokea ne tietoisesti ja päästä niistä irti.
- Korostunut kriittisyys poikaystävää kohtaan (oon kuitenkin yrittänyt olla purkamatta sitä sille)

 

Kivaa saada lisää uusia porukkaan mukaan! Tervetuloa johkuu ja lintu-maria.

Tosi kurjaa Rapunen, että että sait tuollaista palautetta sun ekasta raskaudesta Onneksi tällä kertaa parempi reaktio. Miten sitten myöhemmin, kauanko meni että isäsi sopeutui ajatukseen? Ja osasiko olla iloinen siitä kun lapsi lopulta syntyi?

Mulla ei vieläkään pahoinvointia, lauantaina alkaa kuudes viikko. Toisaalta rintavarustus on niiiiin kipeä, että tää oire ihan kyllä riittääkin tässä vaiheessa.

Mä varasin ajan alkuraskauden ultraan, se on viikon päästä. Jännittää! Unohdin kysyä mitä se maksaa, ja nettiselailun perusteella hinta voi olla mitä tahansa 50-250 välillä.

lintu-maria: tutulta kuulostaa noi sun toiveet miehen taholta tulevasta tuesta. Mulla mies on ollut tosi lempeä ja kiinnostunut ja siinä mielessä kyllä tukenut, mutta mä taas haluaisin siltä enemmän vastuunottoa esim. raha-asioissa ja yhteenmuuttojärjestelyissä ja sellaisissa käytännön asioissa. Eilen laskin menoja ja tuloja varmaan kaks tuntia ja yritin miettiä, että pärjätäänkö sitten kun oon lapsen kanssa kotona. Mulla on isompi palkka kuin miehellä, mutta toisaalta vaikea senkin on määräaikaisesta työsuhteesta jäädä kotiin lasta hoitamaan. :S Tuntuu että oon ihan kohtuuttoman kriittinen miesparkaa kohtaan, vaikka hyvin tiedän että se parhaansa yrittää. Mulle tuo eniten turvaa se, kun arki on järjestyksessä.

Pitäis itsekin yrittää vähän rentoutua ja keskittyä tähän hetkeen, eikä koko ajan vain pelätä ja huolehtia. Olisko hyviä ideoita, miten tässä vois onnistua?

Ainiin, ja mites liikunta sujuu teillä? Mulla oli jo ennen raskautta viitisen kiloa ylimääräistä, joten oon yrittänyt liikkua säännöllisesti nyt puolisen vuotta ja ruokavalioonkin oon tehnyt parannuksia. Nyt vaan välillä väsyttää ja palelee ja stressaa, niin ei huvittais nousta sohvalta. *haukotus*

 

Vakiosäätäjä, pidemmän aikaa isälläni oli hivenen nihkeä suhtautuminen ekassa raskaudessa ja välillä saattoi tölväistä jotain tosi tyhmää ja oli/on siinä luulossa että lapsi olisi ollut vahinko. Kyllä sitten toisella puolikkaalla oli ihan ihmisiksi ja oli kai iloinenkin kun vauva syntyi..

Liikkuminen stoppas ikävästi kolmeksi/(vai neljäksi) viikoksi ennen plussatestiä, kun koko ajan oli joku flunssaoire päällä, mutta maanantaina kävin kahvakuulajumpassa, hieman varovaisin liikkein kylläkin. Jatkosta en tiedä

 

Täälä myös yksi reilu viikko sitten plussannut. Laskettuaika toukokuun lopussa. Tämä on toinen raskaus ja esikoinen on 1 vuotta ja 2 kuukautta. Tulee siis kaksi vuotta ikäeroa sisaruksille! =)

Oireita ei ole niin kun ei ollut ekastakaan. Ainoastaan hieman nipistelee mahaa ja janottaa. Toivottavasti olisi hyvin samanlainen raskaus kuin edellinenkin, koska voin todella hyvin koko raskausajan. On tää vaan jännää ja ihanaa aikaa. Ajattelin kertoa läheisille vasta sit ku 12 vkoa täynnä. En jotenkin uskalla aikaisemmin hehkuttaa muille! =) Mies tietysti tietää ja toki kerroin myös tulevalle isoveljelle, joka ei kyllä tainnut tajuta mitään! =)

 

täällä kauhee paniikki päällä.. yöllä nousin pissalle ja vessapaperiin jäi haaleaa vaalenpunaista (tosi vähän) sen jälkeen en nukkunutkaan enää yhtään kun alko pelottaa ja mietityttään kaikki ja mahdollinen keskenmeno. Tämä raskaus on niin toivottu ja odotettu että keskenmeno olisi oikeesti paha paikka. Myöhemmin tänään on tullut välillä vessassa käydessä ihan haaleaa / rusehtavaa paperiin,tosi vähän kuitenkin.. netistä keskusteluiden lukeminen ei auta asiaa,kun joka toisessa keskustelussa kaikki on hyvin jos tulee jotain vuotoa ja joillakin tullut keskenmeno.. esikoisesta ei ollut mitään vuotoja missään vaihessa raskautta.. siitä on kylläkin jo yli 4v. vähän rupes helpottaa kun kuulin parhaalta ystävältäni että hänelläkin oli ollut tämmöistä tuhruttelua toisesta raskaudesta ja nyt 1,5v terve poika temmeltää menemään.. Sain ultran yksityiselle vasta 8.10.. nyt 2.10 on neuvola kun se siirtyi,mutta eihän neuvolassa saa vielä mitään varmuutta mistään kun ei niillä ole ultralaitteita. Nyt toivon todella tämän olevan ohimenevää ja saavani toukokuussa terveen pienokaisen. Raskausoireet on vaan voimistunut päivä päivältä,tissit on järkyttävän kipeet ja aamupahoinvointi on jäätävää. toivottavasti meillä kaikilla kävisi hyvin!

 

johkuu: käsittääkseni alkuraskauden vuodot on melko yleisiä, eli kaikki on hyvin kunnes toisin todistetaan. Tsemppiä!

Mielenrauhasta/ stressaamattomuudesta: Mulla on itsellä kokemuksia kroonisesta stressaamisesta ja olin vielä muutamia vuosia sitten aikamoinen hermokimppu: pelkäsin kaikkea mahdollista ja mahdotonta, yritin jotenkin hallita elämää pelkäämällä kaikkea jo valmiiksi. Jokaisen tie mielenrauhaan on yksilöllinen, minkään valmiin menetelmän kopioiminen ei ehkä ole mielekästä, vaan olennaista on mielenrauhankin suhteen löytää ne omat saappaat. Mulla stressaamattomuuteen on auttaneet terapia, meditointi ja joku mistä voi ehkä käyttää nimeä henkisyys.

Meditoinnin ideana on asettua tarkkailemaan oman mielen sisältöjä (ajatuksia, tunteita) – sen sijaan, että pelkästään eläisi niitä läpi ja samaistuisi niihin täysin. Toisin sanoen meditoidessa tulee omien ajatustensa ja tunteidensa näkijäksi ja lakkaa olemasta niiden pelkkä kokija. Tuossa tilassa saa etäisyyttä päässään pyörivään karuselliin ja alkaa ennenpitkää tarkkailemaan todellisuutta uudesta perspektiivistä. Enää paniikkia ja pelkoa täynnä olevat tunteet ja ajatukset ei olekaan ehdottomia totuuksia, vaan vain ajatuksia ja tunteita, joita voi tarkkailla. Tarkoitus ei missään nimessä ole tukahduttaa tai pyrkiä eroon mistään mielen sisällöistä, oikeastaan vaan hyväksyä ne ja nähdä ne (oikeassa valossaan). Jos meditaatio kiinnostaa, netistä löytyy meditointiin ohjeita ja isoimmissa kaupungeissa on myös ohjattuja meditaatioryhmiä.

Itsellä stressaamattomuuteen on auttanut myös sen faktan sisäistäminen, ettei oma stressaamiseni oikeasti vaikuta mitenkään asioiden kulkuun (paitsi ehkä negatiivisesti). Miksi kantaa huolta sellaisesta, mikä ei ole omissa käsissäni. Toisaalta joskus on tosi vaikea selvittää, että mihin voi oikeasti itse vaikuttaa ja kuinka paljon (esim. Listeria-hysteria). Oon ajatellut, että teen parhaani, loppu on jonkun muun käsissä. Tavallaan ihmiselämään kuuluu sen hyväksyminen, ettei kaikkea voi todellakaan hallita.

Mulla olikin sitten viimeksi jännät paikat torstai-iltana, kun vuodin seksin jälkeen vähän kirkasta verta. Selvitin sitten faktat, pyörittelin päässäni eri skenaariot läpi ja palasin lopulta siihen asenteeseen, että käy miten käy. Ollaan harrastettu seksiä senkin jälkeen, mutta enää ei vastaavaa oo tapahtunut.

Liikunnasta: Mulle ei ole oikeen kehittynyt liikkumisen suhteen rutiinia, vaikka ennen raskautta mulla olikin kausi, jolloin kävelin tosi paljon (jopa 17 km päivässä). Lisäksi käyn itämaisessa tanssissa kerran viikossa. Enempi liikunta ei kyllä alkuraskauden aikaan ole oikein sytyttänyt, kun on ollut nihkeä olo ja väsy, mut ehkä se tästä...

Valoisaa odotusta kaikille :3

 

Höh, eikö mun edellinen viesti ollutkaan tullut? Kirjoittelin pari päivää sitten piiiiitkät jutut ja kommentoin vaikka mitä.

No nyt voin kuitenkin kertoa iloisen uutisen, että oksensin tänä aamuna ekan kerran! Nytpä tiedän mitä nuusku12 tarkoitti, kun sanoin että on ollut onnellinen oksentamisesta! Tää kävi vielä helposti ja yhtäkkiä. Huh. Mä uskon siihen, että oksentelu on yks monista merkeistä, että raskaus sujuu. Mites te muut, miten ootte jakselleet?

 

Ja tervetuloo Kia83! Taitaa monelle isoveljelle tai -siskolle valjeta perheenlisäys vasta siinä vaiheessa, kun pienokainen tuodaan kotiin. Kyllä siinä sitten onkin ihmettelemistä. Nimimerkillä kahden isosisko itsekin.

 

Mulla on ollu tänään oikeastaan ekaa päivää sellasta oikeen ällöttävää olo, että oksettaa siis... Tavallaan tuntuu ihan kivalta, mutta toisaalta ehkä vähän tyhmältä. Joku osa musta kai haluais tuntea olon vanhaksi normaaliksi, mut eihän se kai enää oo mahdollista

Tunteista ja ajatuksista:
Ajatus lapsesta välistä ihastuttaa, välillä edelleen kauhistuttaa, suurimman osan ajasta on kuitenkin sellainen tyyni ja rauhallinen olo. Tiedän, että haluan tätä ja että aika on kypsä, vaikka kaikki kävikin tosi äkkiä.

Mutta joo, välillä tulee sellaisia entäs-jos ajatuksia: entäs jos oltaisiin ehditty miehen kanssa tutustua paremmin, entäs jos oisin kunnolla ehtinyt ajamaan itseni sisään työelämään... olisiko kaikki ollut muka paremmin? En usko, eikä mulla nytkään ole mitään hätää. Nyt valmistelen muuttoa miehen luo, jota tuskin tunnen ja jonka kanssa meillä on erilaiset elämäntyylit, mutta yhteiset unelmat. Toivottavasti meistä on vaan noiden unelmien toteuttajiksi myös, aika näyttää. Mies lähtee viikonloppuna viikonmittaiselle lomamatkalle. Jännä seurata, miltä erossaolo tuntuu.

Syömisestä:
Mulle on nyt tullut melko selkeästi sitä, että jotkut ruoat alkaa yht'äkkiä inhottaa ja toiset vetämään erityisesti puoleensa. Viimeaikoina hittejä on ollut happamat, kirpeät ja suolaiset maut; ruisleipä, sitrushedelmät, suolakurkut. Makea taas, jolle oon ollut aina tosi perso, on alkanu jotenkin inhottaa. Ei hullumpaa :>

Mulla siis meneillään vasta rv. 6 + 2.

 

Ja Vakiosäätäjälle onnea oksennuksesta

 

Heipparallaa! Olen 20-vuotias ja ensi odottaja
Vkoilla 9+4 neuvolan mukaaan mennään=).
Tässä vielä niin suuri totuttelu asiaan, plussa testin tein vasta 4 pvää sitten terkalla.
Lapsia ei suunniteltu, mutta ilman suojaa ollaan menty jo pari vuotta, joten eihän täsä neitseellisestä sikiämisestäkään ole kyse

Jotenkin en ajatellut,että koskaan easkautuisin, sillä mitään ei ole tapahtunut vaikka kuinka suojaa ollaan oltu käyttämättä.

Mutta nyt tapahtui pikkuruinen yllätys, mutta ei yhtään negatiivinen.
Uteliaana odottelen tulevaa!
Suuria pilvilinnoja en ole rakennellut, ne tuppaa romahtamaan ,hymyilen vain=)

Tämä mun miehisempi puolisko taas on vähän kuin kuusella jymäytetty.Mutta eiköhän tuo tuosta laannu!
Niin ja LA 5.5-13 näin aluksi.

Ensi viikolla lääkäri,saa tarkempaa infoa!

Onnea teille muillekkin odottajille!!:hug:

P.s.tänään kuulin vienoisen junan kolinan nevolan dopplerista!:heart:

 

Oireista puheenollen VÄSYMYS!!! Olo on kuin junan alle jääneen, voisin vain hautautua sänkyyn.
Vessassa ravaaminen yöllä väh.2 kertaa..
Jos ei ole koko päivänä syönyt kunnolla, hienoinen huono-olo.

Rinnan on erityisesti yöllä kipeät.
Terveiset avokilta, rakkauselämä on puhdas 0:lla

Tällä en ajatellurkaan raskautta heti, sillä oireet on ollut väsymys, joka alkoi 5 kertaa kauhemapana maanantaina..:O

Koulun aloitin kahdenvuoden tauon jälkeen, joten väsymyksen pistin uuden arjen piikkiin!