Äideillä ei työsuhdetta perhevapaiden alkaessa

Puolet tai yli puolet äideistä ei ole työsuhteessa jäädessään äitiyslomalle. Lähde Ylen aamu-tv:n uutiset.

Minusta tuo kuulostaa aika suurelta määrältä.

 

No onhan se suuri.

Mä itse tein työpaikan kanssa niin, että työsopimus päättyi päivää ennen kun äitiysloma alkoi. Nyt äitiysloman aikaan olen tehnyt yksittäisiä tuurauksia yms. ko paikassa, mutta sen kummemmassa työsuhteessa en sinne ole.

 

No onhan se suuri.

Mä itse tein työpaikan kanssa niin, että työsopimus päättyi päivää ennen kun äitiysloma alkoi. Nyt äitiysloman aikaan olen tehnyt yksittäisiä tuurauksia yms. ko paikassa, mutta sen kummemmassa työsuhteessa en sinne ole.

Tämä työsopimuksen päättyminen vähän ennen äitiyslomaa sekä osaltaan opiskelu varmasti selittää jonkun verran asiaa, mutta silti jotenkin olin yllättynyt että onko luku noin suuri.

 

Mitä sitten? En mä ainakaan voinut jäädä odottamaan, että valmistun ja saan työpaikan. Lapset tehdään silloin kun siihen on mahdollisuus, koulutuksen ja työpaikan ehtii hankkia myöhemmin.

 

Juu ei yllätä.. aika moni munki kaveripiirissä on tuollainen. Itse myöskin. Mulla syynä se että toimin projektipäällikkönä ja projekti päättyi juuri ennen äitiyslomaa eikä uutta sopimusta tietenkään tehty.

 

Tähän on osaltaan syynä sekin, että työnantajat ei vakinaista/jatka määräaikaisuuksia raskaana olevilla naisilla. Ei haluta perhevapaiden maksumiehiksi :kieh:
Joillain aloilla tai paikkakunnilla voi joutua vuosia kyttäämään sitä vakkaripaikkaa. Pitäisikö lasten hankintaa siis lykätä hamaan tulevaisuuteen vaan siksi, että vakipaikka uupuu??

 

[QUOTE="Anelma";21970563]Mitä sitten? En mä ainakaan voinut jäädä odottamaan, että valmistun ja saan työpaikan. Lapset tehdään silloin kun siihen on mahdollisuus, koulutuksen ja työpaikan ehtii hankkia myöhemmin.[/QUOTE]

Tämä tuntuu olevan malli nykyään. Mennään perse edellä puuhun ja rakennetaan savimaalle. Yleensä kaikessa kannattaa rakentaa vahvat perustukset, jonka päälle sitten aletaan sitä taloa tekemään. Mutta useinhan nämä elämän hiekkalinnat sitten sortuvatkin jonka jälkeen ollaan yhteiskunnan kukkarolla, ehkä jopa lopun elämää.

 

Tämä tuntuu olevan malli nykyään. Mennään perse edellä puuhun ja rakennetaan savimaalle. Yleensä kaikessa kannattaa rakentaa vahvat perustukset, jonka päälle sitten aletaan sitä taloa tekemään. Mutta useinhan nämä elämän hiekkalinnat sitten sortuvatkin jonka jälkeen ollaan yhteiskunnan kukkarolla, ehkä jopa lopun elämää.

No mä oon aina tehny projektipäällikön hommia jolloin työsuhde tehdään vain projektin pituiseksi ajaksi vaikka oli 10 vuotta ollut samalla työnantajalla. Ikää oli jo kuitenkin yli 30 niin siks me mentiin "perse edeltä puuhun"...

 

Ja minä irtisanoin itseni raskauden aikana. Ihan sen takia ettei työnantajan mielestä ollut mikään hyväksyttävä syy olla saikulla jatkuvan supistelun takia fyysisesti raskaasta työstä. Eli eipä ole työtä mihin palata, mutta tässä vaiheessa ei kyllä kiinnosta pätkääkään.

 

Meillä on 4 muksua ja vain yhden kohdalla vaimo on voinut palata vanhaan työhönsä. Että meidän kohdalla tilasto pitää hyvinkin paikkaansa.

 

[QUOTE="mökö";21970595]Tähän on osaltaan syynä sekin, että työnantajat ei vakinaista/jatka määräaikaisuuksia raskaana olevilla naisilla. Ei haluta perhevapaiden maksumiehiksi :kieh:
Joillain aloilla tai paikkakunnilla voi joutua vuosia kyttäämään sitä vakkaripaikkaa. Pitäisikö lasten hankintaa siis lykätä hamaan tulevaisuuteen vaan siksi, että vakipaikka uupuu??[/QUOTE]

Tämä on tietysti iso ongelma ja ei ei lasten hankintaa työsuhteen puuttumisen tai määräaikaisuuden vuoksi pidä loputtomasti lykätä. Joskus vain mietin tyydytäänkö me naiset liiankin helposti siihen että työsuhde vakinaistetaan vasta joskus sitten kun lapset on jo hankittu.

 

Ja minä irtisanoin itseni raskauden aikana. Ihan sen takia ettei työnantajan mielestä ollut mikään hyväksyttävä syy olla saikulla jatkuvan supistelun takia fyysisesti raskaasta työstä. Eli eipä ole työtä mihin palata, mutta tässä vaiheessa ei kyllä kiinnosta pätkääkään.

Eihän tuossa ollut järjen hiventäkään, koska työnantaja ei olisi voinut pois potkia raskauden takia. Olisit saanut palkan sairuspäiviltä ja olisi ollut edes joku paikka, jonne palata.

 

Tämä on tietysti iso ongelma ja ei ei lasten hankintaa työsuhteen puuttumisen tai määräaikaisuuden vuoksi pidä loputtomasti lykätä. Joskus vain mietin tyydytäänkö me naiset liiankin helposti siihen että työsuhde vakinaistetaan vasta joskus sitten kun lapset on jo hankittu.

Mä esimerkiksi kuulun näihin, jotka on tehneet ikänsä pätkätöitä, eikä mulla vakituista paikkaa ole vieläkään vaan määräaikaisuutta toisensa perään (työttömänä ei oo kuitenkaan tarvinnu olla, se on sentään hyvä). Ikää on kohta 40, eli lapset olis voineet jäädä tekemättä, jos olisin vakipaikkaa jäänyt kyttäämään. Mutta mitä muuta vaihtoehtoa mulla on kun tyytyä tähän tilanteeseen? Kun ei täällä syrjäseuduilla töitä ole mitenkään tarjottimella otettavaksi, niin se on tyydyttävä määräaikaisuuksiin.

 

No ei olekaan mitään järkeä, niin mulle sanottiin työkkärissäkin. Mutta kun pomo käänsi asian niin, että minä en halua olla töissä ja käytän raskautta tekosyynä saada saikkua. Pitäkööt tunkkinsa, kyseessä ala jolla muutenkin hirveä työvoimapula...