ääh mua ärsyttää tuo taaperolle"lukeminen" ko se ei jaksa sit kuitenkaan kuunnella...

siis kyse vasta 1v3kk tytöstä. Tuo tosi usein pvän mittaan kirjan mulle ja alkaa käännellä sivuja.. jos kysyy vaiks "missä on koira" vaihtaa sivua.. jos ite luen siitä hälle ni hetimiten alkaa repiä/vaihtaa sivua..ni mitä mun pitäis tehä? :O ja jos annan vaan käännellä sivuja se alkaa kiljahtelemaan ja kattoo mua et "lueks sä"? ja tunkee kirjaa syliin...hmmm

 

Ei tuon ikäinen maltakaan kuunnela pitkiä juttuja. Mun mielestä tärkeämpää on jutella esim kuvista.

 

niin ko alan jutella kuvista ni heti sivu vaihtuu..huoh

 

"Lue" se minkä lapsen keskittymiskyky sallii. Siinä se sitten kasvaa =)

 

tärkeintähän on se yhteinen hetki ja juttelu. Ei meilläkään tuossa iässä kovin pitkiä satuja kuunnellut, nyt vuotta myöhemmin jaksaa kuunnella jo pitkiäkin satuja.

 

Meillä on ihan sama meininki ja tytöllä ikää 1v3kk. Aikani siinä sitten yksin luen sitä kirjaa ja sit pistän pois. Toki se on hetkessä takas mun käsissä kun lopetan Et kai se jonkun verran sitä kuuntelee vaikkei vieressä jaksa olla kiinnostuneena, tiedä häntä. Ei meillä oo isommatkaan oikeen kirjojen vierellä viihtyny vaikka lukemaan ovat pyytäneetkin.

 

Ajatus tärkein Meillä kans kaikki muksut pyytää aina kirjoja lukemaan, se kuunteleminen on sitten eri juttu.Mut pitäähän sitä "lukea" jos laps haluu.

 

Mun 1v3kk poika just jaksoi tänään yhden kirjan, kun pikaisesti luin ja osoitin/pyysin lasta osoittamaan kuvia samalla. Mut semmosta se on, annat lapsen kääntää ja katselette kuvia.

 

Muistan kun kaverin poika jaksoi tuossa iässä kuunnella kovakantisen kirjan ihan helposti kannesta kanteen. Mun poika vaan halus käännellä sivuja!! Ja nyt 4,5-vuotiaana kuuntelee ihan miten pitkiä kuvattomia tarinoita vaan. Niin ovat erilaisia. Juttele kuvista, kerro jotain tarinasta tms, kyllä se muistiin kuitenkin jää.

 

Meillä ei 2v7kk jaksa keskittyä yhtään kirjojen lukemiseen. Esikoinen saa yleensä yksin kuunnella ja keskimmäinen hyppii ja pomppii vieressä.

 

Niin, se on kovasti lapsestakin kiinni, mutta luulen että tuossa iässä ei kovinkaan moni jaksa mitään romaaneja kuunnella vaan lähinnä tuo sivujen kääntäminen ja kirjan syöminen sekä repiminen on SE juttu. Minulla on hyvin vilkas esikoispoika, nyt kaksivuotiaana jaksaa kuitenkin hämmästyksekseni kuunnella iltasadun |O Tai vaikka miten monta, ja naureskelee kirjan jutuille!

 

Tärkeintä, että on kiinnostunut "lukemisesta". Anna hänen räpeltää...
Eihän se pieni tiedä, miten siinä pitäis olla :-O

 

Ihana, niillä kun vielä se mieli muuttuu vähän väliä.

 

Joku lorumuotoinen voisi upota paremmin. Ja kun lorut on pari kertaa luettu, niin niitä voi sitten rallatella ihan ulkomuistista, vaikka sivut kääntyisikin liaan pikaisesti..

Mutta kuten sanottu, tärkeä on se yhteinen lukuhetki, kärsivällisyys kasvaa sitten pikkuhiljaa =)