Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Adoptioneuvonta
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Varoittajan tarina, post: 7151284"]</p><p>Tässä Verkkiksen keskusteluista bongattu kertomus, miten pahimmillaan neuvonnassa voi käydä:</p><p></p><p>Näinkin voi käydä:</p><p>Haluan kertoa tarinamme epäonnistuneesta adoptiosta varoittavaksi, mutta samalla kannustavaksi esimerkiksi siitä, ettei kannata antaa periksi. Kerron tämän vasta nyt, kun kaikki on lopullisesti kohdallemme ohi. Tähän asti en ole uskaltanut tehdä mitään, mikä voisi vielä pitkittää tai mutkistaa muutenkin vaikeaa prosessia.</p><p></p><p>Pari viikkoa sitten selvisi, ettemme voi saada adoptiolasta kiitos Pela:n sosiaalityöntekijän. Toivon, ettei kukaan joudu kohtaamaan neuvonnassa samaa kuin me. Olemme ensimmäinen pariskunta Suomessa, joka sai adoptiolautakunnalta adoptioluvan kielteisen kotiselvityksen ja kielteisen lisäselvityksen jälkeen. Se ei silti auttanut. Kiina ja Etiopia tuijottivat enemmän sosiaalityöntekijän lausuntoihin kuin lupaan ja eväsivät meidät hakijoina. Tähän on vain sopeuduttava. Olen silti äärimmäisen iloinen, että jaksoimme katsoa asian loppuun asti.</p><p></p><p>Tässä tarinamme:</p><p></p><p>Aloitimme adoptioneuvonnan Pela:n Keski-Suomen toimistossa syksyllä 2004 . Kaikki sujui alussa mainiosti ja hyvässä hengessä. Meillä näytti olevan kaikki asiat ja ulkoiset puitteet kohdallaan adoptioon. Lähdimme mukaan avoimin ja toiveikkain mielin. Olimme pelkästään iloisia, että meitä valmennetaan vanhemmiksi ja puhuimme innoissamme elämästämme avoimen (ehkä liikaakin?) rehellisesti. Toiveemme oli alusta asti adoptoida alle 2-vuotias lapsi Kiinasta ja olimme jo valinneet Interpedian palvelunantajaksi.</p><p></p><p>Kevään 2005 ryhmävalmennustapaamisten jälkeen sosiaalityöntekijän käytös muuttui yllättäen täysin. Hänestä tuli kylmäkiskoinen ja etäinen. Emme tänä päivänkään tiedä, mitä todella tapahtui. Erehdyin ryhmävalmennuksessa sanomaan, etten voi mennä 150- prosenttisesti takuuseen, ettenkö joskus tiukan paikan tullen tukistaisi lasta. Mielestäni oli vain rehellistä sanoa näin, eikä se tee minusta pahoinpitelijää, eikä väkivaltaista luonnetta. En sitä paitsi sanonut, että tukistan. Sossu tarrasi tähän kommenttiin.</p><p></p><p>Ryhmävalmennuksen palautekeskustelussa meitä uhattiin ensimmäisen kerran, ettei meitä välttämättä hyväksyttäisi ulkomailla vanhemmiksi. Se järkytti minua kovasti, sillä sossut eivät mitenkään perustelleet uhkausta.</p><p>Tästä alkoi neuvonnan loppuun asti jatkunut kädenvääntö. Sossu vihjaili koko ajan epämääräisesti, että minulla olisi ongelmia. Kun yritimme kysyä, milllaisia ja miten ne minussa näkyvät, emme saaneet minkäänlaista vastausta. Kysyin jo neuvonnassa keväällä 2005, pitääkö sossu minua todella "väkivaltaisena luonteena" ja voiko se estää adoption. Hän kiisti asian jyrkästi.</p><p></p><p>Neuvontatapaamiset muuttuivat hyvin ikäviksi inttämistilanteiksi. Sossu ei osannut viedä keskustelua lainkaan eteenpäin, mutta ei myöskään missään vaiheessa edes vihjaissut, että kotiselvityksestä olisi tulossa kielteinen.</p><p>Pienintäkään vihjettä ei tullut edes silloin, kun näytimme hänelle kotikäynnillä esimerkiksi valmiiksi lapselle hankkimamme, sinisen pinnasängyn. Näin jälkeenpäin sellainen tuntuu todella julmalta.</p><p></p><p>Sossu oli tapaamisissa kimpussani koko ajan. Mieheni ei häntä juuri kiinnostanut. Vitsailimmekin kahden kesken tapaamisten jälkeen, että miehelle näköjään riittää, että käy töissä, ei ole rikosrekisteriä ja tulee selvin päin neuvontaan. Kun kyselimme, koska saamme kotiselvityksen, hän vastasi vain, ettei saa kiirehtiä ja Pela:lla menee selvityksen tekoon aina vähintään vuosi.</p><p></p><p>Sossun ammattitaidottomuus neuvonnassa tuli esiin juuri siinä, että hän piti kynsin hampain kiinni päähänpinttymästään ja jatkoi jankuttamista. En voinut myöntää keskusteluissa itsestäni asioita, mitä ei yksinkertaisesti ollut muualla kuin hänen päässään. Jälkiviisaana voi sanoa, että meidän olisi pitänyt vaatia heti keväällä painokkaasti sossun vaihtamista. Kyse oli siitä, olinko käsitellyt elämäni vaikeita asioita. Mielestäni olen, sossun mielestä en ollut. Hän ei kannastaan huolimatta pystynyt esittämään missään vaiheessa minkäänlaista faktaa, kuinka "ongelmani" vaikuttaisivat kykyyni olla äitinä.</p><p></p><p>Kuulimme paljon myöhemmin, että Pela:ssa oli pohdittu toisen työntekijän ottamista mukaan prosessiin, mutta kyseinen sossu ei pitänyt sitä tarpeellisena. Sossun olisi pitänyt tuoda epäilynsä minusta täysin selvästi esiin niin, että olisin voinut tehdä asialle jotain. Nyt emme edes tarkasti tienneet, miten kauheaksi ihmiseksi hän minua epäili. Oikeaoppisesti neuvonta olisi pitänyt keskeyttää ja olisin hankkinut henkisestä terveydestäni jo tuolloin tarvittavat lausunnot. Tein se sitten myöhemmin, kun Pela oli katkaissut neuvontasuhteen.</p><p></p><p>Varsinainen shokki iski lokakuussa 2005. Neuvonnan aloittamisesta oli kulunut miltei päivälleen vuosi. Luulimme menevämme taas ihan tavalliseen tapaamiseen Jyväskylään. Kotiselvityksen aikataulusta ei ollut aiemmin mitään puhetta. Tapaaminen kesti tasan kymmenen minuuttia. Sossu sanoi ensitöikseen, ettei puolla meitä adoptiovanhemmiksi. Hän kysyi myös, tarvitseeko kotiselvitystä edes tehdä, sillä emme saa lupaa, koska hän ei meitä puolla. Hän ilmoitti lisäksi, että neuvonta loppuu tähän. Kaikki tuli kuin kylmä suihku niskaan. Emme olleet osanneet varautua mihinkään vastaavaan. Järkytyin niin, että menin sanattomaksi. Lähdimme kotiin.</p><p></p><p>Pela:n aluejohtaja kertoi meille myöhemmin, ettei neuvonnan lopettamisessa tuolla tavalla ole mitään ihmeellistä. He olivat luulleet, että jätämme kaiken siihen, kuten muutkin ovat tehneet. Kauheaa, moniko todella on luopunut tuollaisen vuoksi adoptiosta? Eikö sosiaalityöntekijän mielivallalla ole mitään rajaa? Eikö heillä ole mitään vastuusta asiakkaiden tunteiden järkyttämisestä? Olemme yrittäneet kysyä tätä turhaan myös Pela:lta.</p><p></p><p>Toivuimme parissa päivässä järkytyksestä ja ryhdyimme kyselemään Pela:sta perusteita kieltävälle kannalle. Emme saaneet niitä ja meille sanottiin, että voisimme sitten lukea ne kotiselvityksestä. Pela ei myöskään suostunut pyynnöstämme huolimatta enää jatkamaan neuvontaa. Tuntui kuin olisimme pudonneet tyhjän päälle. Emme tienneet, mitä tehdä. Käynti Interpedian edustajan luona Helsingissä kannatti. Saimme äärimmäisen paljon henkistä tukea ja vinkkejä, mitä kannattaisi tehdä.</p><p></p><p>Syksy kului kotiselvitystä odottaessa. Se tuli lopulta sopivasti juuri pari päivää ennen joulua ja oli järkyttävää luettavaa. Löysimme 8-sivuisesta paperista yli 75 korjattavaa, oikaistavaa ja tarkennettavaa kohtaa. Asiat oli kirjattu huolimattomasti väärin vuosilukuja ja tulotietoja myöten. Varsinaiset valheelliset väittämät olivat aivan oma lukunsa. Kaikki, etenkin minua koskevat asiat oli vääristelty erittäin kieltävään muotoon. Pahinta mitä paperissa luki oli lause, etten ole kosketuksissa tarpeeksi oman elämäni vaikeisiin asioihin ja olen siksi riski lapselle. Tämä tuntui täysin käsittämättömältä. Millä perusteella ja ennen kaikkea millä ammattitaidolla sosiaalityöntekijä oli voinut tehdä tuollaisia arvioita persoonastani? Minut myöhemmin henkisesti täysin terveeksi todenneet psykiatri ja psykologi sanoivat kumpikin lausunnosta, että siinä yritetään tehdä minusta mielisairas. Olen samaa mieltä. Jos kosketus omiin vaikeuksiin puuttuu, ei voi olla hyvä vanhempi lapselle. Ongelma vain oli, ettei asia ollut kohdallani lainkaan näin.</p><p></p><p>Jos tässä yrittää nähdä jotain hyvää niin sen, että olenpa nyt yhtä kokemusta rikkaampi. Psykiatri ja psykologi olivat näet minulle täysin uusia tuttavuuksia. Lähdin tapaamisiin avoimin mielin. Ajattelin, että on vain hyvä, jos esiin nousee ongelmia, mitä en itse ole koskaan tiedostanut. Ongelmia ei ollut.</p><p></p><p>Teimme kotiselvitykseen korjaukset, oikaisut ja täsmennykset ja lähetimme ne Pela:aan. Alkuaikojen puheet kotiselvityksen tekemisestä yhdessä alkoivat tuntua huonolta vitsiltä. Saimme korjatun version Pela:sta takaisin ja virheitä oli edelleen noin 35. Selvitykseen oli jäänyt myös täysin valheellista, helposti vääräksi todistettavaa tietoa. Pela pelasi asian niin, että lähetti korjatun version yhtä aikaa meille ja Interpedian kautta adoptiolautakuntaan. Näin meiltä vietiin mahdollisuus yrittää vielä oikaista virheitä ja neuvotella selvityksen sisällöstä Pela:n kanssa.</p><p></p><p>Lähetimme korjaukset ja oman vastineemme suoraan adoptiolautakuntaan. Oli hankkinut vastineen liitteeksi psykiatrin ja psykologin lausunnot mielenterveydestäni. Lausunnot tehtiin useiden tapaamisten ja testien jälkeen.</p><p></p><p>Interpedian neuvosta pyysimme lautakunnan suullista lupakäsittelyä ja meidät kutsuttiin lautakunnan kuultaviksi kevättalvella 2006. Tuntui hyvältä tavata lautakunta ja kertoa, kuinka me koimme asian omalta kannaltamme. Lautakunta äänesti. Osa olisi antanut meille heti luvan, mutta enemmistö kannatti lisäselvitystä. Sen tekijöiksi määrättiin samat kaksi Pela:n sosiaalityöntekijää. Tämä oli virhe, sillä Pela:n asenne ei ollut muuttunut mihinkään.</p><p></p><p>Kuulimme adoptiolautakunnan sihteeriltä, että Pela:n olisi pitänyt ottaa meihin yhteyttä heti lisäselvityspyynnön jälkeen, mutta mitään ei tapahtunut. Tämä tuntui taas tarkoitushakuiselta viivyttelyltä. Odottelimme aikamme ja otimme lopulta itse yhteyttä Pela:aan ja sovimme ensimmäisen tapaamisen.</p><p></p><p>Ensimmäisen tapaamisen tunnelmat olivat erittäin kireät. Se ei ollut mikään ihme, sillä meillä oli tilaisuus tavata sossut vasta nyt ensimmäisen kerran silmästä silmään kaiken tapahtuneen jälkeen. Olimme syystä katkeria. Mukana ollut aluejohtaja ehdotti, että puhuisimme ensin menneet pois ja aloittaisimme vasta seuraavassa tapaamisessa varsinaisen lisäselvittelyn. Näin teimme ja etenkin minä kerroin tunteistani varsin kiihtyneessä sävyssä, mikä on mielestäni vain inhimillistä kaiken jälkeen. Muut tapaamiset, mm. uudet, näin jälkikäteen tyystin turhat kotikäynnit sujuivat mielestämme ihan leppoisissa merkeissä. Saimme kuitenkin myöhemmin lukea lisäselvityksestä melkein pelkästään siitä, kuinka olin käyttäytynyt heitä kohtaan vihamielisesti! Tunnelma ja keskustelun sävy olivat kireät todellisuudessa vain ensimmäisessä tapaamisessa, missä me kaikki purimme tuntojamme tapahtuneesta., mutta kenenkään ääni ei edes noussut. Se siis vihamielisyydestä.</p><p></p><p>Meitä ei enää yllättänyt, että syksyllä 2006 valmistunut lisäselvityskin oli kielteinen. Selvityksen sävy oli syyttävä ja kaikki asiat oli jälleen käännetty tarkoitushakuisesti minua vastaan. Lautakunta kuitenkin uskoi meitä. Saimme adoptioluvan lokakuussa 2006 ensimmäisenä pariskuntana Suomessa kahden kielteisen selvityksen jälkeen. Vain yksi lautakunnan jäsen äänesti meitä vastaan. Ei ole vaikea arvata kuka (Pela:n edustaja).</p><p></p><p>Tämä taistelu kannatti, vaikka ilo jäikin lyhytaikaiseksi. Interpedia esitteli tapauksemme ensin Kiinalle ja sitten Etiopialle. Koska tapauksemme oli ainutlaatuinen lajissaan, meistä ei tehty hakemuksia kohdemaihin, vaan Interpedia selvitti asian maiden edustajien tapaamisissa. Näin vältyimme muun muassa kalliilta käännöskustannuksilta.</p><p></p><p>Interpedia saa palvelustaan täyden kympin, vaikka lopputulos olikin surullinen. Ristiriitaisen kotiselvityksen takia kumpikin maa kieltäytyi ottamasta meitä hakijoiksi. Luvalla ei ollut mitään merkitystä. Meillä ei ole enää tämän jälkeen muita adoptiovaihtoehtoja ja totuttelemme nyt ajatukseen lapsettomasta tulevaisuudesta. Suru ja samalla valtava helpotuksen tunne siitä, että tämä kaikki on vihdoin ohi kamppailevat mielessäni. Syytän kaikesta kuitenkin Pela:n mielivaltaista sosiaalityöntekijää.</p><p></p><p>Tunnen itseni kaiken tämän jälkeen entistä vahvemmaksi ihmiseksi. Tapahtumat ovat herättäneet ajatuksia, että adoptioneuvonnassa on todella paljon mätää ja kaikki on liikaa yhden sosiaalityöntekijän varassa. En voi vieläkään käsittää, enkä hyväksyä sitä, että sosiaalityöntekijä saa jättää valheita ja virheitä viralliseen paperiin, mistä riippuu ihmisten tulevaisuus. Myös käsitys siitä, että Pela suojelee kynsin hampain omiaan työntekijöitään ja yrittää peittää heidän tekemiään virheitä, on vahvistunut. Ei sen niin saisi olla ja siksi tahdoin kertoa tarinamme.</p><p></p><p>Elämä kuitenkin jatkuu ja siinä voi olla paljon muutakin kuin toive adoptiolapsesta. Mukavaa kevättä kaikille !</p><p>Terveisin:</p><p>Varoittaja</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Varoittajan tarina, post: 7151284"] Tässä Verkkiksen keskusteluista bongattu kertomus, miten pahimmillaan neuvonnassa voi käydä: Näinkin voi käydä: Haluan kertoa tarinamme epäonnistuneesta adoptiosta varoittavaksi, mutta samalla kannustavaksi esimerkiksi siitä, ettei kannata antaa periksi. Kerron tämän vasta nyt, kun kaikki on lopullisesti kohdallemme ohi. Tähän asti en ole uskaltanut tehdä mitään, mikä voisi vielä pitkittää tai mutkistaa muutenkin vaikeaa prosessia. Pari viikkoa sitten selvisi, ettemme voi saada adoptiolasta kiitos Pela:n sosiaalityöntekijän. Toivon, ettei kukaan joudu kohtaamaan neuvonnassa samaa kuin me. Olemme ensimmäinen pariskunta Suomessa, joka sai adoptiolautakunnalta adoptioluvan kielteisen kotiselvityksen ja kielteisen lisäselvityksen jälkeen. Se ei silti auttanut. Kiina ja Etiopia tuijottivat enemmän sosiaalityöntekijän lausuntoihin kuin lupaan ja eväsivät meidät hakijoina. Tähän on vain sopeuduttava. Olen silti äärimmäisen iloinen, että jaksoimme katsoa asian loppuun asti. Tässä tarinamme: Aloitimme adoptioneuvonnan Pela:n Keski-Suomen toimistossa syksyllä 2004 . Kaikki sujui alussa mainiosti ja hyvässä hengessä. Meillä näytti olevan kaikki asiat ja ulkoiset puitteet kohdallaan adoptioon. Lähdimme mukaan avoimin ja toiveikkain mielin. Olimme pelkästään iloisia, että meitä valmennetaan vanhemmiksi ja puhuimme innoissamme elämästämme avoimen (ehkä liikaakin?) rehellisesti. Toiveemme oli alusta asti adoptoida alle 2-vuotias lapsi Kiinasta ja olimme jo valinneet Interpedian palvelunantajaksi. Kevään 2005 ryhmävalmennustapaamisten jälkeen sosiaalityöntekijän käytös muuttui yllättäen täysin. Hänestä tuli kylmäkiskoinen ja etäinen. Emme tänä päivänkään tiedä, mitä todella tapahtui. Erehdyin ryhmävalmennuksessa sanomaan, etten voi mennä 150- prosenttisesti takuuseen, ettenkö joskus tiukan paikan tullen tukistaisi lasta. Mielestäni oli vain rehellistä sanoa näin, eikä se tee minusta pahoinpitelijää, eikä väkivaltaista luonnetta. En sitä paitsi sanonut, että tukistan. Sossu tarrasi tähän kommenttiin. Ryhmävalmennuksen palautekeskustelussa meitä uhattiin ensimmäisen kerran, ettei meitä välttämättä hyväksyttäisi ulkomailla vanhemmiksi. Se järkytti minua kovasti, sillä sossut eivät mitenkään perustelleet uhkausta. Tästä alkoi neuvonnan loppuun asti jatkunut kädenvääntö. Sossu vihjaili koko ajan epämääräisesti, että minulla olisi ongelmia. Kun yritimme kysyä, milllaisia ja miten ne minussa näkyvät, emme saaneet minkäänlaista vastausta. Kysyin jo neuvonnassa keväällä 2005, pitääkö sossu minua todella "väkivaltaisena luonteena" ja voiko se estää adoption. Hän kiisti asian jyrkästi. Neuvontatapaamiset muuttuivat hyvin ikäviksi inttämistilanteiksi. Sossu ei osannut viedä keskustelua lainkaan eteenpäin, mutta ei myöskään missään vaiheessa edes vihjaissut, että kotiselvityksestä olisi tulossa kielteinen. Pienintäkään vihjettä ei tullut edes silloin, kun näytimme hänelle kotikäynnillä esimerkiksi valmiiksi lapselle hankkimamme, sinisen pinnasängyn. Näin jälkeenpäin sellainen tuntuu todella julmalta. Sossu oli tapaamisissa kimpussani koko ajan. Mieheni ei häntä juuri kiinnostanut. Vitsailimmekin kahden kesken tapaamisten jälkeen, että miehelle näköjään riittää, että käy töissä, ei ole rikosrekisteriä ja tulee selvin päin neuvontaan. Kun kyselimme, koska saamme kotiselvityksen, hän vastasi vain, ettei saa kiirehtiä ja Pela:lla menee selvityksen tekoon aina vähintään vuosi. Sossun ammattitaidottomuus neuvonnassa tuli esiin juuri siinä, että hän piti kynsin hampain kiinni päähänpinttymästään ja jatkoi jankuttamista. En voinut myöntää keskusteluissa itsestäni asioita, mitä ei yksinkertaisesti ollut muualla kuin hänen päässään. Jälkiviisaana voi sanoa, että meidän olisi pitänyt vaatia heti keväällä painokkaasti sossun vaihtamista. Kyse oli siitä, olinko käsitellyt elämäni vaikeita asioita. Mielestäni olen, sossun mielestä en ollut. Hän ei kannastaan huolimatta pystynyt esittämään missään vaiheessa minkäänlaista faktaa, kuinka "ongelmani" vaikuttaisivat kykyyni olla äitinä. Kuulimme paljon myöhemmin, että Pela:ssa oli pohdittu toisen työntekijän ottamista mukaan prosessiin, mutta kyseinen sossu ei pitänyt sitä tarpeellisena. Sossun olisi pitänyt tuoda epäilynsä minusta täysin selvästi esiin niin, että olisin voinut tehdä asialle jotain. Nyt emme edes tarkasti tienneet, miten kauheaksi ihmiseksi hän minua epäili. Oikeaoppisesti neuvonta olisi pitänyt keskeyttää ja olisin hankkinut henkisestä terveydestäni jo tuolloin tarvittavat lausunnot. Tein se sitten myöhemmin, kun Pela oli katkaissut neuvontasuhteen. Varsinainen shokki iski lokakuussa 2005. Neuvonnan aloittamisesta oli kulunut miltei päivälleen vuosi. Luulimme menevämme taas ihan tavalliseen tapaamiseen Jyväskylään. Kotiselvityksen aikataulusta ei ollut aiemmin mitään puhetta. Tapaaminen kesti tasan kymmenen minuuttia. Sossu sanoi ensitöikseen, ettei puolla meitä adoptiovanhemmiksi. Hän kysyi myös, tarvitseeko kotiselvitystä edes tehdä, sillä emme saa lupaa, koska hän ei meitä puolla. Hän ilmoitti lisäksi, että neuvonta loppuu tähän. Kaikki tuli kuin kylmä suihku niskaan. Emme olleet osanneet varautua mihinkään vastaavaan. Järkytyin niin, että menin sanattomaksi. Lähdimme kotiin. Pela:n aluejohtaja kertoi meille myöhemmin, ettei neuvonnan lopettamisessa tuolla tavalla ole mitään ihmeellistä. He olivat luulleet, että jätämme kaiken siihen, kuten muutkin ovat tehneet. Kauheaa, moniko todella on luopunut tuollaisen vuoksi adoptiosta? Eikö sosiaalityöntekijän mielivallalla ole mitään rajaa? Eikö heillä ole mitään vastuusta asiakkaiden tunteiden järkyttämisestä? Olemme yrittäneet kysyä tätä turhaan myös Pela:lta. Toivuimme parissa päivässä järkytyksestä ja ryhdyimme kyselemään Pela:sta perusteita kieltävälle kannalle. Emme saaneet niitä ja meille sanottiin, että voisimme sitten lukea ne kotiselvityksestä. Pela ei myöskään suostunut pyynnöstämme huolimatta enää jatkamaan neuvontaa. Tuntui kuin olisimme pudonneet tyhjän päälle. Emme tienneet, mitä tehdä. Käynti Interpedian edustajan luona Helsingissä kannatti. Saimme äärimmäisen paljon henkistä tukea ja vinkkejä, mitä kannattaisi tehdä. Syksy kului kotiselvitystä odottaessa. Se tuli lopulta sopivasti juuri pari päivää ennen joulua ja oli järkyttävää luettavaa. Löysimme 8-sivuisesta paperista yli 75 korjattavaa, oikaistavaa ja tarkennettavaa kohtaa. Asiat oli kirjattu huolimattomasti väärin vuosilukuja ja tulotietoja myöten. Varsinaiset valheelliset väittämät olivat aivan oma lukunsa. Kaikki, etenkin minua koskevat asiat oli vääristelty erittäin kieltävään muotoon. Pahinta mitä paperissa luki oli lause, etten ole kosketuksissa tarpeeksi oman elämäni vaikeisiin asioihin ja olen siksi riski lapselle. Tämä tuntui täysin käsittämättömältä. Millä perusteella ja ennen kaikkea millä ammattitaidolla sosiaalityöntekijä oli voinut tehdä tuollaisia arvioita persoonastani? Minut myöhemmin henkisesti täysin terveeksi todenneet psykiatri ja psykologi sanoivat kumpikin lausunnosta, että siinä yritetään tehdä minusta mielisairas. Olen samaa mieltä. Jos kosketus omiin vaikeuksiin puuttuu, ei voi olla hyvä vanhempi lapselle. Ongelma vain oli, ettei asia ollut kohdallani lainkaan näin. Jos tässä yrittää nähdä jotain hyvää niin sen, että olenpa nyt yhtä kokemusta rikkaampi. Psykiatri ja psykologi olivat näet minulle täysin uusia tuttavuuksia. Lähdin tapaamisiin avoimin mielin. Ajattelin, että on vain hyvä, jos esiin nousee ongelmia, mitä en itse ole koskaan tiedostanut. Ongelmia ei ollut. Teimme kotiselvitykseen korjaukset, oikaisut ja täsmennykset ja lähetimme ne Pela:aan. Alkuaikojen puheet kotiselvityksen tekemisestä yhdessä alkoivat tuntua huonolta vitsiltä. Saimme korjatun version Pela:sta takaisin ja virheitä oli edelleen noin 35. Selvitykseen oli jäänyt myös täysin valheellista, helposti vääräksi todistettavaa tietoa. Pela pelasi asian niin, että lähetti korjatun version yhtä aikaa meille ja Interpedian kautta adoptiolautakuntaan. Näin meiltä vietiin mahdollisuus yrittää vielä oikaista virheitä ja neuvotella selvityksen sisällöstä Pela:n kanssa. Lähetimme korjaukset ja oman vastineemme suoraan adoptiolautakuntaan. Oli hankkinut vastineen liitteeksi psykiatrin ja psykologin lausunnot mielenterveydestäni. Lausunnot tehtiin useiden tapaamisten ja testien jälkeen. Interpedian neuvosta pyysimme lautakunnan suullista lupakäsittelyä ja meidät kutsuttiin lautakunnan kuultaviksi kevättalvella 2006. Tuntui hyvältä tavata lautakunta ja kertoa, kuinka me koimme asian omalta kannaltamme. Lautakunta äänesti. Osa olisi antanut meille heti luvan, mutta enemmistö kannatti lisäselvitystä. Sen tekijöiksi määrättiin samat kaksi Pela:n sosiaalityöntekijää. Tämä oli virhe, sillä Pela:n asenne ei ollut muuttunut mihinkään. Kuulimme adoptiolautakunnan sihteeriltä, että Pela:n olisi pitänyt ottaa meihin yhteyttä heti lisäselvityspyynnön jälkeen, mutta mitään ei tapahtunut. Tämä tuntui taas tarkoitushakuiselta viivyttelyltä. Odottelimme aikamme ja otimme lopulta itse yhteyttä Pela:aan ja sovimme ensimmäisen tapaamisen. Ensimmäisen tapaamisen tunnelmat olivat erittäin kireät. Se ei ollut mikään ihme, sillä meillä oli tilaisuus tavata sossut vasta nyt ensimmäisen kerran silmästä silmään kaiken tapahtuneen jälkeen. Olimme syystä katkeria. Mukana ollut aluejohtaja ehdotti, että puhuisimme ensin menneet pois ja aloittaisimme vasta seuraavassa tapaamisessa varsinaisen lisäselvittelyn. Näin teimme ja etenkin minä kerroin tunteistani varsin kiihtyneessä sävyssä, mikä on mielestäni vain inhimillistä kaiken jälkeen. Muut tapaamiset, mm. uudet, näin jälkikäteen tyystin turhat kotikäynnit sujuivat mielestämme ihan leppoisissa merkeissä. Saimme kuitenkin myöhemmin lukea lisäselvityksestä melkein pelkästään siitä, kuinka olin käyttäytynyt heitä kohtaan vihamielisesti! Tunnelma ja keskustelun sävy olivat kireät todellisuudessa vain ensimmäisessä tapaamisessa, missä me kaikki purimme tuntojamme tapahtuneesta., mutta kenenkään ääni ei edes noussut. Se siis vihamielisyydestä. Meitä ei enää yllättänyt, että syksyllä 2006 valmistunut lisäselvityskin oli kielteinen. Selvityksen sävy oli syyttävä ja kaikki asiat oli jälleen käännetty tarkoitushakuisesti minua vastaan. Lautakunta kuitenkin uskoi meitä. Saimme adoptioluvan lokakuussa 2006 ensimmäisenä pariskuntana Suomessa kahden kielteisen selvityksen jälkeen. Vain yksi lautakunnan jäsen äänesti meitä vastaan. Ei ole vaikea arvata kuka (Pela:n edustaja). Tämä taistelu kannatti, vaikka ilo jäikin lyhytaikaiseksi. Interpedia esitteli tapauksemme ensin Kiinalle ja sitten Etiopialle. Koska tapauksemme oli ainutlaatuinen lajissaan, meistä ei tehty hakemuksia kohdemaihin, vaan Interpedia selvitti asian maiden edustajien tapaamisissa. Näin vältyimme muun muassa kalliilta käännöskustannuksilta. Interpedia saa palvelustaan täyden kympin, vaikka lopputulos olikin surullinen. Ristiriitaisen kotiselvityksen takia kumpikin maa kieltäytyi ottamasta meitä hakijoiksi. Luvalla ei ollut mitään merkitystä. Meillä ei ole enää tämän jälkeen muita adoptiovaihtoehtoja ja totuttelemme nyt ajatukseen lapsettomasta tulevaisuudesta. Suru ja samalla valtava helpotuksen tunne siitä, että tämä kaikki on vihdoin ohi kamppailevat mielessäni. Syytän kaikesta kuitenkin Pela:n mielivaltaista sosiaalityöntekijää. Tunnen itseni kaiken tämän jälkeen entistä vahvemmaksi ihmiseksi. Tapahtumat ovat herättäneet ajatuksia, että adoptioneuvonnassa on todella paljon mätää ja kaikki on liikaa yhden sosiaalityöntekijän varassa. En voi vieläkään käsittää, enkä hyväksyä sitä, että sosiaalityöntekijä saa jättää valheita ja virheitä viralliseen paperiin, mistä riippuu ihmisten tulevaisuus. Myös käsitys siitä, että Pela suojelee kynsin hampain omiaan työntekijöitään ja yrittää peittää heidän tekemiään virheitä, on vahvistunut. Ei sen niin saisi olla ja siksi tahdoin kertoa tarinamme. Elämä kuitenkin jatkuu ja siinä voi olla paljon muutakin kuin toive adoptiolapsesta. Mukavaa kevättä kaikille ! Terveisin: Varoittaja [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KISSA?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
"Suomalaistutkijan mukaan Trump nimittää hallintoonsa ihmisiä, jotka haluavat kitkeä feminismiä, wokea tai marxilaisuutta"
35 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Onko normaalia
Eilen 22:46
vierailija
1 Viestiä
Lapsen saaminen
3.
relaatio 1069
Eilen 21:49
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Heikki Hiilamo: "Tapa, jolla julkisen terveydenhuollon kriisiin suhtaudutaan, pistää epäilemään, että joku suorastaan haluaa systeemin romahtavan"
Eilen 18:22
vierailija
20 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Ja niin kilttilässä valmistaudutaan tulvaan
Eilen 16:56
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
6.
SDP haluaa suomalaisille natziveron
Eilen 16:18
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
nyt nolottaa
Eilen 14:45
viisikymppinen isoäiti
2 Viestiä
Aihe vapaa
8.
"Valtion koulukodit pidättää kehittämispäällikkö Jani Mélingin (vihreät) virasta epäselvien hankintojen takia"
Eilen 14:25
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Helsinkiläinen koulu jakoi äidinkielen tunnilla härskin seksikirjan oppilaille luettavaksi – ”Hinkkausseksiä”, ”Kuinka k****n saa syvälle suuhun”"
Started by vierailija
Maanantai klo 15:28
Luettu: 913
Aihe vapaa
2.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:37
Luettu: 746
Aihe vapaa
3.
Kauppalehti: Pääkirjoitus - OrpoPurran arvonlisäverojen nosto on osoittautumassa virheeksi
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:58
Luettu: 630
Aihe vapaa
4.
”Ilkeät kielet kertovat, ettei Sanna Marin muun muassa tervehtinyt loppuaikoinaan kollegoitaan eduskunnassa.” -No nehän on rehellisiä, ei ilkeitä!
Started by vierailija
Maanantai klo 11:57
Luettu: 478
Aihe vapaa
5.
Ärsyttää naapurien välinpitämättömyys
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 09:55
Luettu: 465
Aihe vapaa
6.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:16
Luettu: 464
Aihe vapaa
7.
Yhteys poliisiin tai lääkärille? Sillä vastuunkantajana on ikävä tehtävä: Tuntemani iäkäs autoilija on vaaraksi liikenteessä itselle ja monille muille
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:25
Luettu: 459
Aihe vapaa
8.
"Helena Koivu asettaa Kaksoiselämää-podcastissa ehdot tulevalle kumppanilleen."
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:04
Luettu: 367
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
"Valtion koulukodit pidättää kehittämispäällikkö Jani Mélingin (vihreät) virasta epäselvien hankintojen takia"
Latest: Johnny Appleseed
2 min sitten
Aihe vapaa
3.
Heikki Hiilamo: "Tapa, jolla julkisen terveydenhuollon kriisiin suhtaudutaan, pistää epäilemään, että joku suorastaan haluaa systeemin romahtavan"
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
4.
Masennuksen takia on helppo päästä eläkkeelle.
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
5.
"Yliopistot vaikeuksissa koska opiskelijat eivät osaa lukea: ”En jaksa, en osaa, en tiedä mitään, please help me”"
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
6.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
14 min sitten
Aihe vapaa
7.
K/B-komposti
Latest: vierailija
17 min sitten
Aihe vapaa
8.
Ja niin kilttilässä valmistaudutaan tulvaan
Latest: vierailija
19 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Adoptioneuvonta
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
