Meidän poika on erittäin herkkä ja helposti loukkaantuva (siinä määrin, että mä jopa epäilen ADD tai as- piirteitä, torstaina on neurologin kanssa asia tarkoitus otta puheeksi) ja hänen luokalaan on isokokoinen poika, jolla ADHD. tämä ADHD poika haluaisi kovin olla poikamme kaveri, mutta poika pelkää häntä, koska hän lähestyy tönimällä, rikkomalla lumilinnaa jne...
Ongelma on opettajien suhtautuminen, onko se nyt tosiaan niin, että kun luokkatovereille on kerrottu, että xxxllä on ADHD, hänen on vaikeampi noudattaa sääntöjä kuin muiden, niin häneltä ei tarvitse edes odottaa ystävällisyyttä. Tarkotan lähinnä näitä lumilinnan rikkomisjuttuja yms. eikös niihin sentään pitäisi puuttua, ei kai opet voi aina mennä sen taakse, että kun "sillä on ADHD me ei voida sille mitään, meidän pitää vaan ymmärtää"
Mun mielestä ne opet ei oikein ymmärrä, eihän se ADHD-lapsi elä koko loppuikäänsä ymmärtäjien keskellä, vaan kyllä sen pitää oppia sopeutumaan, ei se voi aikuisena vetäytyä asian taakse ja sanoa että "opetkin aina sanoi, etä mun ei tarvi olla niinku muut, kun mulla on ADHD"!
Mä ymmärrän, että opettajalta vaatii enemmän puuttua tuommoisiin, kun toki tietty määrä ymmärtämystäkin tarvitaan, mutta eikö hiukan tarvittaisi myös "yhteiskuntaan sopeuttamista"
En mäkään saa jättää lainoja maksamatta ja veroilmoitusta tekemättä kun oon niin masentunu |O Pari viikkoa saa lääkärintodistuksella lykkäystä pahasti sössittyihin asioihin ja aikaa niiden hoitoon, mutta en mä sen taakse voi kätkeytyä ja lakata kokonaan "yrittämästä olla normali". Laitokseen ne mut veis, jos mä kokonaan lakkaisin yrittämästä ja jättäytyisin yhteiskunnan ulkopuolelle!
Ongelma on opettajien suhtautuminen, onko se nyt tosiaan niin, että kun luokkatovereille on kerrottu, että xxxllä on ADHD, hänen on vaikeampi noudattaa sääntöjä kuin muiden, niin häneltä ei tarvitse edes odottaa ystävällisyyttä. Tarkotan lähinnä näitä lumilinnan rikkomisjuttuja yms. eikös niihin sentään pitäisi puuttua, ei kai opet voi aina mennä sen taakse, että kun "sillä on ADHD me ei voida sille mitään, meidän pitää vaan ymmärtää"
Mun mielestä ne opet ei oikein ymmärrä, eihän se ADHD-lapsi elä koko loppuikäänsä ymmärtäjien keskellä, vaan kyllä sen pitää oppia sopeutumaan, ei se voi aikuisena vetäytyä asian taakse ja sanoa että "opetkin aina sanoi, etä mun ei tarvi olla niinku muut, kun mulla on ADHD"!
Mä ymmärrän, että opettajalta vaatii enemmän puuttua tuommoisiin, kun toki tietty määrä ymmärtämystäkin tarvitaan, mutta eikö hiukan tarvittaisi myös "yhteiskuntaan sopeuttamista"
En mäkään saa jättää lainoja maksamatta ja veroilmoitusta tekemättä kun oon niin masentunu |O Pari viikkoa saa lääkärintodistuksella lykkäystä pahasti sössittyihin asioihin ja aikaa niiden hoitoon, mutta en mä sen taakse voi kätkeytyä ja lakata kokonaan "yrittämästä olla normali". Laitokseen ne mut veis, jos mä kokonaan lakkaisin yrittämästä ja jättäytyisin yhteiskunnan ulkopuolelle!
Auttaisikohan se, että lapsesi kertoisi opettajalle, ettei tiedä, kuinka toimia? Samalla Pekaksi nimeämäni poika saisi aikuisen opastusta sosiaalisissa suhteissa. Näin siis ihannetapauksessa...