Adhd, ODD, Ylivilkkautta, rajua temperamenttia ja siltä väliltä ja mixaukset niistä niin kokemuksia tänne suuntaan, kiitos! =)
Aattelin jos tänne saisi vanhempien omia kokemuksia että mitä konsteja on tietyn arjen asioissa todettu hyäksi. Ja mitä ei ole todellakaan ollu kannattavaa.
Mitä on mietitty ennen reisuja lähtemistä ja mitä todettu reissun aikana?
Miten rankaisut mistäkin töppäyksistä, vai tuleeko kaikesta sama rankaisu?
Eli esikoisellani(poika) on vaikea ADHD, joka on yhdistyny uhmakkuushäiriöön (ODD).
Sain varotuksen hänen vahvasta tahtostansa jo hänen ollensa 8kk ikäinen ku oltiin silloin lastenlääkärillä peruskontrollissa että kun sanon ei on pakko aina olla ei muuten ei kenelläkään ole mitään sanomista kun vanhenee. Nämä lauseet on kulkenu mukana ja hyvä näin. Eli sääntöjä on ja niitä seurataan, kuitenkin näistä huolimatta tietyistä asioista tulee ns. tappeluita, raivareita, uhmaa, uhmaa uhmaa mutta periksi ei voi siinä antaa, että jos se oli ei niin se on edelleenkin ei.
Muuten poika on erittäin iloinen, hyväntahtoinen, sosiaalinen(menee ihmisten luo juttelee, pyytää leikkiin jne), reipas jne.
Eli reissussa käytiin kesällä ja mökillä meni hyvin mutta seuraavassa paikassa oltiin vain 2 päivää reilu viikon sijaan, näki pojan silmistä että palaset aivoissa on ihan sekasin ja raivokohtauksia tuli. Eli ei menny nappiin, en kuitenkaan halua välttää reissuja sukulaisten luo(mennään noin 1-2krta vuodessa pidemmälle reissulle joten toivoisi saavani niksejä miten onnistua ilman että lapsi on aivan sekasin siitä?
Ei sinällänsä haittaavista asioista mutta ärsyttävistä asioista annetaan huomautus(eli sanotaan tuo ei ole mukavaa/kivaa/reilua koska..).
Käytetään Jäähyä, yhden varotuksella ja sen jälkeen tuolille(on toiminut hyvin mutta nyt on pari viimestä krta ollut sellasta et on saannu miettiä että tehdäänkö sitä viel seuraavana päivänä enneku poika pysyy edes pari minuttia paikallaa ilman ns. kohtausta)
Rauhottuminen, eli jos käy ylikierroksillä eikä tekemisissä ole päätä eikä häntää niin sisällä annetaan kaksi vaihtoehtoa 1. istuu sohvalle rauhottumaan tai 2. menee huoneeseen leikkimaan rauhassa. Ja jos ulkona ollaan niin sisälle tullaan jos ei huomautuksesta huolimatta rauhotuta leikeissä ja oteta iisimmin.
Kaupassa mennään ulos varoituksen jälkeen jos ei sääntöjä seurata(ja kauppareissut sujuu hyvin nykyään).
Mitä on tullu todistettua huonoksi on tuo sylissä pitäminen, oli joku henkilökunta aikoinaan joka sen teki ja sanon että sitä ei saa sille tehdä kukaan ei ikää enää!!
Se lienee tuosta uhmajutusta tai kovasta omasta tahdosta, miten sen haluaa nimetä. Voin itse kertoa miltä se tuntuu jos on kova uhmapää, ensinnäkin JOS tälläinen henkilö rauhottuu sylissä se on vain ulkoista, tunne on kuin pakotettu alistaminen. Tekisi mieli räjähtää mutta et kuitenkaan tiedä miten räjähtää kun et halua tulla "alistetuksi" taas(se on suora hyökkäys omaan auraan), sisällä kuplii.
Kuinka moni käyttää päiväjärjestelmää? Onko siitä miten koettu apua? Oon hankkimassa mutta jostain syystä aina unohtuu ku ostoksille lähen(lääkäri huomauttikin että tämä on periytyvää ja periytyny molemmista vanhemmista..)
Onko lapsella oma ns "skalman" kello, siis jossa näkee millon tulee minkäkin aika? Pojalla kun on koko ajan nälkä/syömisen tarve. Et jos kello auttais ettei tarvis jatkuvalla syötöllä muistuttaa että ei vielä sillon ja sillon vaan se ite pystyis katsomaan.
Ja mihin aikaan teidän lapset herää? Meillä herätykset 6aikaan joka aamu, joskus puol7 ja pari krta vuodessa hurrataan kun 7 jälkeen herätys =) .
Oikein Mukavaa jatkoa v-lopulle!
Aattelin jos tänne saisi vanhempien omia kokemuksia että mitä konsteja on tietyn arjen asioissa todettu hyäksi. Ja mitä ei ole todellakaan ollu kannattavaa.
Mitä on mietitty ennen reisuja lähtemistä ja mitä todettu reissun aikana?
Miten rankaisut mistäkin töppäyksistä, vai tuleeko kaikesta sama rankaisu?
Eli esikoisellani(poika) on vaikea ADHD, joka on yhdistyny uhmakkuushäiriöön (ODD).
Sain varotuksen hänen vahvasta tahtostansa jo hänen ollensa 8kk ikäinen ku oltiin silloin lastenlääkärillä peruskontrollissa että kun sanon ei on pakko aina olla ei muuten ei kenelläkään ole mitään sanomista kun vanhenee. Nämä lauseet on kulkenu mukana ja hyvä näin. Eli sääntöjä on ja niitä seurataan, kuitenkin näistä huolimatta tietyistä asioista tulee ns. tappeluita, raivareita, uhmaa, uhmaa uhmaa mutta periksi ei voi siinä antaa, että jos se oli ei niin se on edelleenkin ei.
Muuten poika on erittäin iloinen, hyväntahtoinen, sosiaalinen(menee ihmisten luo juttelee, pyytää leikkiin jne), reipas jne.
Eli reissussa käytiin kesällä ja mökillä meni hyvin mutta seuraavassa paikassa oltiin vain 2 päivää reilu viikon sijaan, näki pojan silmistä että palaset aivoissa on ihan sekasin ja raivokohtauksia tuli. Eli ei menny nappiin, en kuitenkaan halua välttää reissuja sukulaisten luo(mennään noin 1-2krta vuodessa pidemmälle reissulle joten toivoisi saavani niksejä miten onnistua ilman että lapsi on aivan sekasin siitä?
Ei sinällänsä haittaavista asioista mutta ärsyttävistä asioista annetaan huomautus(eli sanotaan tuo ei ole mukavaa/kivaa/reilua koska..).
Käytetään Jäähyä, yhden varotuksella ja sen jälkeen tuolille(on toiminut hyvin mutta nyt on pari viimestä krta ollut sellasta et on saannu miettiä että tehdäänkö sitä viel seuraavana päivänä enneku poika pysyy edes pari minuttia paikallaa ilman ns. kohtausta)
Rauhottuminen, eli jos käy ylikierroksillä eikä tekemisissä ole päätä eikä häntää niin sisällä annetaan kaksi vaihtoehtoa 1. istuu sohvalle rauhottumaan tai 2. menee huoneeseen leikkimaan rauhassa. Ja jos ulkona ollaan niin sisälle tullaan jos ei huomautuksesta huolimatta rauhotuta leikeissä ja oteta iisimmin.
Kaupassa mennään ulos varoituksen jälkeen jos ei sääntöjä seurata(ja kauppareissut sujuu hyvin nykyään).
Mitä on tullu todistettua huonoksi on tuo sylissä pitäminen, oli joku henkilökunta aikoinaan joka sen teki ja sanon että sitä ei saa sille tehdä kukaan ei ikää enää!!
Se lienee tuosta uhmajutusta tai kovasta omasta tahdosta, miten sen haluaa nimetä. Voin itse kertoa miltä se tuntuu jos on kova uhmapää, ensinnäkin JOS tälläinen henkilö rauhottuu sylissä se on vain ulkoista, tunne on kuin pakotettu alistaminen. Tekisi mieli räjähtää mutta et kuitenkaan tiedä miten räjähtää kun et halua tulla "alistetuksi" taas(se on suora hyökkäys omaan auraan), sisällä kuplii.
Kuinka moni käyttää päiväjärjestelmää? Onko siitä miten koettu apua? Oon hankkimassa mutta jostain syystä aina unohtuu ku ostoksille lähen(lääkäri huomauttikin että tämä on periytyvää ja periytyny molemmista vanhemmista..)
Onko lapsella oma ns "skalman" kello, siis jossa näkee millon tulee minkäkin aika? Pojalla kun on koko ajan nälkä/syömisen tarve. Et jos kello auttais ettei tarvis jatkuvalla syötöllä muistuttaa että ei vielä sillon ja sillon vaan se ite pystyis katsomaan.
Ja mihin aikaan teidän lapset herää? Meillä herätykset 6aikaan joka aamu, joskus puol7 ja pari krta vuodessa hurrataan kun 7 jälkeen herätys =) .
Oikein Mukavaa jatkoa v-lopulle!