ADHD-lasten vanhemmat

Tyttäreni 5v. päiväkodista on tullut palautetta lapsemme puheen, muistin kehityksestä sekä myös käytöshäiriöistä (leikki vaihtuu nopeasti, tytär leväyttä tavarat pitkin leikkihuonetta, ei ymmärrä raivata niitä...isossa porukassa tuulispää jota vaikea rauhoittaa..) Meillä on tapaaminen päiväkodin johtajan ja erityislastentarhanopettajan kanssa tässä ihan kohta. Tietääkö kukaan millainen tapaaminen on? Lapsemme on ovat nyt ensimmäistä kertaa päiväkodissa tänä syksynä (myös pikkuveli 3½v.), sitä ennen he olivat perhepäivähoitajalla -itse halusimme siirtoa, koska oli tunne, että tyttösemme varsinkin turhautuu hoidossa ja kaipaa muita lapsia ympärilleen. Meillä oli ihan miellyttävä perhepäivähoitaja, valintamme ei johtunut hänestä. Hailakka sisäinen aavistus siitä, ettei kaikki ole ihan niinkuin pitää oli jo tuolloin -mutta neuvolassa sanottiin tytön olevan terve, liikunnallisesti lahjakaskin. Mutta nyt siis näin...odotamme syyllistä päätämme vadille...tuntuu pahalta kun mielesä liikkuu vain että olen itse aiheuttanut tämän tytölleni...vaikka oma äitini kielsi syyllistymästä. Toisaalta helpottaa kun nyt tiedän, että muillakin on hankalaa ohjata tyttöä -ja että nyt saisimme apua. Että tilannetta voitaisiin korjata, ehkä. Lääkärin diagnoosia asiasta ei siis vielä ole, jännittää saammeko lähetteen isoon sairaalaan asian tutkimiseksi. Neurologillako lapset käyvät? Oletteko antaneet lapsellenne kalaöljytabletteja tai niitä aapiskukkotabletteje, kuulin äidiltäni, että ne auttavat keskittymään -hän lukee kaikki terveysuutiset. Mutta jos jollakin on vinkkejä lisää, otan kiitollisuudella vastaan! :heart:

 

voihan tyttö olla vain ylivilkas, eikä adhd.
Keskustelun sisältö riippuu paljon siitä, millaisia ne "vastapuolen" ihmiset ovat asenteiltaan. toivottavasti eivät lähde syyllistämislinjalle. Millainen lapsi on tämä nuorempi?
Jos koulutetullakin henkilökunnalla on vaikeuksia lapsen kanssa, pitäisi heillä olla sitten ymmärrystä että "tavalliella" äidillä on tavallaan vähemmän eväitä toimia tai jaksaa lapsen kanssa.

turhaan syyllistät itseäsi, ei lapsen temperamentti ole sinusta kiinni. ja jos olisi, hän käyttäytyisi toisella tapaa päiväkodissa kun sinä et ola paikalla!

mene siis keskusteluun sillä mielellä, että sinä olet lapsellesi hyvä äiti, paras äiti mitä lapsella on. ja ettei lapsen käytöshäiriö ole sinun aikaansaama: tehän sinä ole hihoja käärinyt ja ryhtynyt tietoiseen toimintaan, että lapsesta tulisi häirikkö tai levoton!

 

Kiitos...mennään miehen kanssa reippaalla mielellä. Mies on ollut tosi ihana, hoitaa lapsia paljon. Tänään yritti harjoituttaa kiikkumista keinussa (se kuulemma tosi vaikeaa, kun lapset eivät jaksa keskittyä)-hän ottaa muksuja urkkatalolle, riiputtaa ja keinuttaa niitä siellä, hypityttää trampoliinilla ja keksii pelejä. Vanhana urheilijana riittää energia ja nykyisenä valmentajana taidot...Siitä olen hänelle kiitollinen .Iltaisin laulamme lapsille ja luemme.. nytkin tyttö luki itse tavuttaen pienen pätkän mutta on hirmu ujo...tuli hyvä olo. Pienemmälle järjestin pukemistestin, vain sukat oli vaikea pukea...ja nekin osaksi siksi, että jalat ovat jo ukkelilla oikeasti HIKISET! Voi olla, että diagnoosi tulee olemaan jotain muuta kuin ADHD...masentuneisuuskin on käynyt mielessäni. Onko ADHD lapsilla uniongelmia? Tyttärelläni on vaikeuksia nukahtaa ja joku on ehdottanut siihen pientä määrää kahvia iltaisin...pitääkö paikkansa? 3½v. pikkuveljestä ei ole raportoitu mitään ihmeellistä vielä, laittoivat villeyden iän piikkiin. Piirtäminen ei kummoisesti onnistu, ei malta sitä harjoitella, pukeminen siis onnistuu, pöytätapoja opettelee ja on ruokailutilanteissa rauhallinen. Omapäinen pieni vetkula...Jos meidät vanhemmat olisi silloin seitkytluvulla tutkittu näin tarkkaan olisi varmasti löydetty poikkeavaa...ehkä olisimme säästyneet monilta noloilta jutuilta ja ehkä opiskelutuloksetkin olisivat olleet parempia...toivon parasta ja pelkään...voiko tälläinen tutkiminen ja treenaminen satuttaa lasta...yritän vain kirjoittaa näistä asioista ihan hiljaa...miehenkin kanssa puhumme vasta yöllä. Nyt keskitytään vain lapsiin!

 

no meillä poika 7v ja tutkitaan parhaillaan,käyty läpi jo tarhassa kaikki mahd.erityislastentarhanopettajan puheilla,toimintaterapeutilla,psykologilla,lääkärillä ja sit tyaas psykologilla ja neuropsykologilla ja aika 90% varmuudella sitä vaivaa ADHD :/ sillä on enimmäkseen käyttäytymis/ keskittymishäiriötä ja tarkkaavaisuudenhäiriötä..koulu alkanut jotenkin,pienryhmässä aloitti nyt ekan luokan..Me käydään pojan kanssa uimassa ja sillä salibandy harrastus kun liikunta lähinnä sydäntä :heart: on hyviäkin puolia vaikka itse miehen kanssa välillä keinot vähissä kun villi on ja kiusaa pikku veikkaa mutta kyllä tää on ehkä parempaan suuntaan menossa,,meille on jo lääke laputkin esitelty mutta ei olla valmiita vielä mitään lääkitystä ottamaan,kalamaksaöljy kapseleita annettin n.vuoden mutta meillä ei auttanut ne yhtään!!Koko ajan pitää tehdä sen kanssa jotain että ei pitkästy!Aika iloinenkin poika välillä on mutta on päiviä jolloin vaan möllöttä ja on pahantuulinen,ei mikään oo hyvä,kiroilee ja huutaa mutta tiukat rajat kun pitää niin ei hypi silmille ja sitten makena syömistä hillitään max kerta viikossa vaan ja ei hirveän energiapitoista ruokaakaan anneta..Kyllä tässä pärjäillän,päivä kerrallaan :xmas:

 

Niinpä...tutulta kuulostaa, nuo temputukset... :ashamed: Rajat on yritetty pitää meilläkin, sitä vain näin tavallisens vanhempana syylistyy niin typerään , kuin omien tunteidensa näyttämiseen kun ensimmäinen kielto ei ole mennyt perille..tulee pettymys, katkeruus omien valintojen suhteen ja syyllisyys...en todellakaan ole täydellinen ja väsyneenä vielä vähemmän. Fyysisesti en lapsiin koske, kuin tarttuakseni, että keskittyvät kuntelemaan mitä sanon heille...näin tekevät päiväkodissakin...mutta tuntuu, että loukkaan tytärtäni siltikin.. Hän sanoo minulle JOO, JOO..vihaisesti ja jatkaa esim. riehumista, lelujen levitystä tms. Napakkuutta meiltä ei puutu, loppujen lopuksi. Tekemistä pitää keksiä koko ajan, aivan kuin lapset olisivat ohjelmoitu tekemään kaikkea nopeasti, lyhytjännitteisesti. Meillä niin yleiset sanat ovat: tehdään tämä loppuun ja sitten sitä minkä juuri keksit..

 

\

Niinpä...tutulta kuulostaa, nuo temputukset... :ashamed: Rajat on yritetty pitää meilläkin, sitä vain näin tavallisens vanhempana syylistyy niin typerään , kuin omien tunteidensa näyttämiseen kun ensimmäinen kielto ei ole mennyt perille..tulee pettymys, katkeruus omien valintojen suhteen ja syyllisyys...en todellakaan ole täydellinen ja väsyneenä vielä vähemmän. Fyysisesti en lapsiin koske, kuin tarttuakseni, että keskittyvät kuntelemaan mitä sanon heille...näin tekevät päiväkodissakin...mutta tuntuu, että loukkaan tytärtäni siltikin.. Hän sanoo minulle JOO, JOO..vihaisesti ja jatkaa esim. riehumista, lelujen levitystä tms. Napakkuutta meiltä ei puutu, loppujen lopuksi. Tekemistä pitää keksiä koko ajan, aivan kuin lapset olisivat ohjelmoitu tekemään kaikkea nopeasti, lyhytjännitteisesti. Meillä niin yleiset sanat ovat: tehdään tämä loppuun ja sitten sitä minkä juuri keksit..

näin meilläkin,tutulta kuulostaa,voimia kovasti teille :hug: kyllä näistä selvitään.

 

Mulla 2 v 4 kk ikäinen poika, n. 8 kk tyttö. Välillä olen todella varma että poika on adhd, välillä taas ei. Ongelmana on lähinnä pojan töniminen muita samanikäisiä ja pienempiä kavereita.

Poika on vilkas tempperamentiltaan mutta toisaalta hyvin fiksu. Oppi sanomaan ÄITI-sanan selvällä suomen kielellä jo puolivuotiaana, 1-v. oli jo paljon sanoja ja nyt reilu 2v on monia 4 sanan lauseita. Kävelemään oppi 1 v .

Pari viikkoa sitten hommasin tomi traktori-videon ja sitä poika katsoo jopa yli puoli tuntiakin keskittyneesti, välillä vähemmän. Lisäksi jaksaa traktoreilla leikkiä rauhassa ja seuraa jokaista hommaa mitä aikuinen tekee eli sen puolesta ei olisi keskittymisessä tai tarkkaavaisuudessa ongelmia.

Mutta: Jos paikalla on muita samanikäisiä kavereita ja joku lähtee esim. juoksemaan niin siinä vaiheessa tulee tarve töniä (ja riehua). Välillä pojalla on myös "ottaa päähän" ilme ja tönäisee kumoon (etenkin jos sisko paikalla). Eli ongelmana on itsehillinnän puute ja arvaamattomuus!! Välillä ajattelen että poika on vain tytöstä mustasukkainen (ollut tosi mustasukkainen koko ajan) ja haluaa että hänetkin huomataan. Ja parhaiten se onnistuu tekemällä pahaa...

Perheneuvolassa ollaan käyty mutta näin pienelle ei tehdä mitään testiä yms. Neuvolatäti sanoo että ei olisi adhd, mutta hän ei ole nähnyt kun poika "hakee huomiota ja riehuu". Töniminen on jatkunut jo vuoden verran, siis jo ennen tytön syntymää. Toki odotusaikana en saanut pitää poikaa sylissä supistusten takia kovinkaan paljon, joten varmasti myös sylin kaipuutakin oli jo silloin. Tytön syntymän jälkeen olin lähes yksinhuoltaja ekan puoli vuotta isukin työkiireiden takia.

On todella masentavaa koska omaa lasta pelätään (pienemmät lapset). Isompien kanssa pärjää paremmin. Olen ottanut tavaksi viedä poika omaan huoneeseen miettimään tehtyä ja kyläpaikassa eri huoneeseen rauhoittumaan. Hetken aikaa tepsii.

Poika on siis välillä tosi kiltti ja leikkii kuin muutkin (isommassakin porukassa) mutta jos asiat ei mene oman tahdon mukaan, silloin on muut vaarassa ja lelut lentää tai tönitään niin että toinen saa kipiää ja kaatuu kumoon tms. Voiko tällainen olla teidän kokemusten perusteella adhd-lapsi. Mitä neuvoja antaisitte rankaisukeinoksi?? Syliä vai arestihuonetta??

Asia todella vaivaa mieltä kun poika on niin arvaamaton ja itsehillintää puuttuu.. Valitettavasti voin sanoa että osittain poika on kyllä multakin oppinut itsehillinnän puutetta. Ahdistaa pojan käytös niin paljon että tulee raivottua (kun poika tekee pahaa) vaikka pitäisi ehkä suhtautua rauhallisemmin. Pyrin kehumaan aina kuin mahdollista.

Voisiko tällainen olla adhd-lapsen käytöstä vai normaalia mustasukkaisen lapsen käytöstä?? Kertokaa millä saisin tönimisen loppumaan.. Olen todella epätoivoinen!!

 

no meillä pojalla huomattiin 1v. jo levottomuutta muihiin lapsiin verrattuna ja siitä käytös paheni pk:ssa ja 2-4v oli tosi uhmaa toisia kohtaan,esim.tönimistä,uhittelua ja jopa epähuomiossa rikkoi jonkun toisen omaisuutta ja 5-6v meni jo kovaa,ei keskittynyt yms.nyt 7v.on koulu alkanut levottomasti kuten tossa ylempänä jo kerroinkin vähän jotain,eli nyt käy kaikkia tutkimuksia läpi ja ei olla vielä saatu diagnoosia mutta varmaan 2v sisällä saadaan..Hyviä puoliakin koulun alotuksesta on myös että on innokas oppimaan ja hyvin jo plus/miinus laskut menee ja oppinut lukemaankin jonkun verran vaikka välillä kiukuttelee kuin 2v ja siis meillä poika kehittyi kyllä älyttömän aikasin muihin verrattuna kun esim.puhui jo lauseita 1.5v selvästi ja juoksi silloin jo lujaa yms.. =) että kyllä kannattaa neuvolasta vähän kysellä ni ne sitten neuvovat tarpeen mukaan jatkoja,paljon tsemppiä teillekin :hug: :flower:

 

Meillä on pojan 5 v. kanssa käyty toimintaterapeutilla kun on jotenkin haluton toimija pvkodissa ollut ja kaikkee muutakin tuntuu olevan. En nyt jaksa kaikkee tässä selvittää. Nyt ollaan pääsemässä SI-testaukseen. Siitä olen tyytyväinen. Kaikki te, jotka epäilette lapsellanne ADHD-häiriötä, perehtykää myös SI-häiriöön, se on yleisempi ja lieväoireisempi juttu...käykää sivulla www.sity.fi niin tiedätte mistä on kysymys.Sieltä saa sellaisen peruskatsauksen äkkiä tehtyä.

 

Niinpä...tyttäremme diagnoosi ei mitenkään ole varma, en edes tiennyt mistään SI-oireyhtymästä, ennen kuin luin siitä täältä. Olen jopa jutellut aiheesta työkaverien kanssa, mikä ei ehkä ole hirveän viisasta näin pienellä paikkakunnalla, mutta kun tuntuu niin pahalta...töissäkin ajattelen vain tyttöä, että mitenkähän sillä menee ja toivottavasti päivä on sujunut hyvin...onhan niitä vaikeuksia muillakin lastensa kanssa. Miehen kanssa on tultu siihen tulokseen, että tutkimukset hyväksytään, vaikka se ainakin jostain syystä miehestä pahalta tuntuukin...miten teidän miehenne reagoivat tapahtuneeseen? Mieheni on kyllä ajatellut asian hienosti, vaikka hän ensin ajatteli niin, että kuinka joku vieras mies (erityislastentarhanope on meillä mies) voi tietää HÄNEN tyttärestään tuollaisia asioita ja ylipäätään miksi antaa vastuu jollekin JUIPILLE HÄNEN ihanan tyttärensä kehityksen seuraamisesta. Mutta nyt ajatellaan molemmat niin, että kaveri on asiansa osaava, antaa meille neuvoja tyttären auttamiseksi (varsinkin mieheni odottaa mitä muuta hän voi tehdä kuin liikututtaa lapsia..) Olemme jutelleet, ettemme laukaise mitään "turhaa tasapäistämistä" -kommenttia vaan yritämme ottaa neuvot vastaan helpottavina "lääkkeinä"...haluamme parantaa koko perheen hyvinvointia...luola-ajan isi ja äiti meissä kitistyvät kokoajan hyvää vauhtia, mutta kimittävät vielä voitontahtoisina-"Ne ovat meidän lapsia, niissä ei ole mitään vikaa, älkää antako toisten puuttua kasvatukseen, pilaavat kaiken,,,,vievät vielä lapset pois...iiiiiik.." Voi, kun osattaisiin olla vahvoja, viisaita vanhempia!

 

Mitä vinkkejä antaisitte mahdollisesti adhd-lapsen kasvatukseen? Erityisesti 2-3 vuotiaan kasvatukseen? Millä saisi lapsen rauhoittumaan, oppimaan rajoja, käytöstapoja yms. Kannattaako viedä toisten lasten pariin esim. päiväkotiin (esim. kerran viikossa) vai parempi olla kokonaan kotona? Kertokaa omia kokemuksianne!!

Olen ottanut asioista selvää ja pahoin pelkään että poju (2 v 4 kk) on adhd-lapsi.. Nyt ollaan kotihoidossa ja poika selvästi innostuu muista lapsista eli ehkä kaipaa ikäistään seuraa mutta voimankäyttö ja innostuminen, suuttuminen ym. vaivaa..

Neuvoja?

 

\

Mitä vinkkejä antaisitte mahdollisesti adhd-lapsen kasvatukseen? Erityisesti 2-3 vuotiaan kasvatukseen? Millä saisi lapsen rauhoittumaan, oppimaan rajoja, käytöstapoja yms. Kannattaako viedä toisten lasten pariin esim. päiväkotiin (esim. kerran viikossa) vai parempi olla kokonaan kotona? Kertokaa omia kokemuksianne!!

Olen ottanut asioista selvää ja pahoin pelkään että poju (2 v 4 kk) on adhd-lapsi.. Nyt ollaan kotihoidossa ja poika selvästi innostuu muista lapsista eli ehkä kaipaa ikäistään seuraa mutta voimankäyttö ja innostuminen, suuttuminen ym. vaivaa..

Neuvoja?

no ite neusvoisin että kyllä kannattaa olla muiden lapsien seurassa ni se vähän helpottaa ja kannataa kokeilla niitä kalamaksaöljykapseleita että jos niistä olis apua ja siis että ei vaan anna mitään periksi ja karkkia ja energiset ruoat minimiin :hug:

 

\

\

Mitä vinkkejä antaisitte mahdollisesti adhd-lapsen kasvatukseen? Erityisesti 2-3 vuotiaan kasvatukseen? Millä saisi lapsen rauhoittumaan, oppimaan rajoja, käytöstapoja yms. Kannattaako viedä toisten lasten pariin esim. päiväkotiin (esim. kerran viikossa) vai parempi olla kokonaan kotona? Kertokaa omia kokemuksianne!!

Olen ottanut asioista selvää ja pahoin pelkään että poju (2 v 4 kk) on adhd-lapsi.. Nyt ollaan kotihoidossa ja poika selvästi innostuu muista lapsista eli ehkä kaipaa ikäistään seuraa mutta voimankäyttö ja innostuminen, suuttuminen ym. vaivaa..

Neuvoja?

no ite neusvoisin että kyllä kannattaa olla muiden lapsien seurassa ni se vähän helpottaa ja kannataa kokeilla niitä kalamaksaöljykapseleita että jos niistä olis apua ja siis että ei vaan anna mitään periksi ja karkkia ja energiset ruoat minimiin :hug:

Ad/hd:n hoidossa tai ennalta ehkäisyssä ei mitkään ruokavaliot tai lisäravinteet auta! Makeiset eivät ole terveydelle hyväksi , mutta ad/hd:tä ne eivät aiheuta!

Itselläni on ad/hd esikoisen lisäksi 2,5 v poika joka on kyllä vilkas ja vauhdikas, mutta kuitenkin NIIIIIN erilainen kuin isoveljensä saman ikäisenä. Ad/hd:ssä on kyse paljon muustakin kuin vilkkaudesta, itseasiassa vilkkaus on yleensä aika pieni ongelma.

Kaksivuotiaan diagnosointi on kyllä liioiteltua; kaksivuotias vasta opettelee sääntöjä ja toisten kanssa leikkimistä. Parhaiten kehitystä voi tukea mahdollisimman samanlaisilla päivärutiineilla, riittävästi unta ja ulkoilua, sopivasti leikkiä pienessä lapsiryhmässä esim. kerhossa ja vähän rajoja, mutta niistä ei lipsuta.

 

Sinun kuvauksesi pojastasi, joooo kuulosti samanlaiselle kuin meidän poika. Tosin meillä tenava on vasta 4-v.

Varsinaisesti hankaluudet alkoivat tänä syksynä, kun aloitti kerhon ja jäätiin pois pph:lta, jota poika kerta kaikkiaan rakasti. Pikkusiskokin syntyi, joten mustasukkaisuuskin saattaa tehdä osansa, mutta ei kai mustasukkaisuus sentään tee keskittymiskyvyttömäksi tai sellaiseksi, että suht iso lapsiryhmä häiritsee? On myöskin erittäin "kaavoihin kangistunut" -> ruokapöydässä on aina oltava sama paikka, samanvärinen lautanen ja lasi. Muun värisiä ei pysty käyttämään. Toisaalta pikkulegoilla saattaa väsätä omia juttujaan pitkiäkin aikoja.

Tänään päätin ottaa hänet pois päiväkerhosta, koska siellä oleminen on hänelle varmasti iso rasitus, vaikka tykkääkin olla, mutta kun askartelu tms ei onnistu millään, saa hirveät pultit kun tuntee, ettei pysty. Tänään hän itki kun menin hakemaan ja sanoi, että "Äiti, kukaan ei halunnut leikkiä minun kanssa" :'( ja silloin kyllä äitiäkin itketti ja itkettää edelleenkin.

Isosiskojakin on 2, ja hekin ovat vilkkaita, mutta tämä vesseli on siltikin toista maata vielä.

Onko kenelläkään kokemusta, mitä tässä pitäisi tehdä?

 

\

Niinpä...tyttäremme diagnoosi ei mitenkään ole varma, en edes tiennyt mistään SI-oireyhtymästä, ennen kuin luin siitä täältä. Olen jopa jutellut aiheesta työkaverien kanssa, mikä ei ehkä ole hirveän viisasta näin pienellä paikkakunnalla, mutta kun tuntuu niin pahalta...töissäkin ajattelen vain tyttöä, että mitenkähän sillä menee ja toivottavasti päivä on sujunut hyvin...onhan niitä vaikeuksia muillakin lastensa kanssa. Miehen kanssa on tultu siihen tulokseen, että tutkimukset hyväksytään, vaikka se ainakin jostain syystä miehestä pahalta tuntuukin...miten teidän miehenne reagoivat tapahtuneeseen? Mieheni on kyllä ajatellut asian hienosti, vaikka hän ensin ajatteli niin, että kuinka joku vieras mies (erityislastentarhanope on meillä mies) voi tietää HÄNEN tyttärestään tuollaisia asioita ja ylipäätään miksi antaa vastuu jollekin JUIPILLE HÄNEN ihanan tyttärensä kehityksen seuraamisesta. Mutta nyt ajatellaan molemmat niin, että kaveri on asiansa osaava, antaa meille neuvoja tyttären auttamiseksi (varsinkin mieheni odottaa mitä muuta hän voi tehdä kuin liikututtaa lapsia..) Olemme jutelleet, ettemme laukaise mitään "turhaa tasapäistämistä" -kommenttia vaan yritämme ottaa neuvot vastaan helpottavina "lääkkeinä"...haluamme parantaa koko perheen hyvinvointia...luola-ajan isi ja äiti meissä kitistyvät kokoajan hyvää vauhtia, mutta kimittävät vielä voitontahtoisina-"Ne ovat meidän lapsia, niissä ei ole mitään vikaa, älkää antako toisten puuttua kasvatukseen, pilaavat kaiken,,,,vievät vielä lapset pois...iiiiiik.." Voi, kun osattaisiin olla vahvoja, viisaita vanhempia!

Muistattehan että erityislastentarhanopettaja (ELTO) on aivan varmasti koulunsa käynyt ammattitaitoinen ihminen. Luultavasti te ette siellä tapaamisella paljon muuta tee kuin käytte samat asiat läpi kuin vanhempain vartissakin, eli miten lapsi on kehittynyt päiväkodissa ja miten kehitystä voitaisiin kannustaa. Toisin sanoen sovitaan yhteiset pelisäännöt miten saadaan lapselle parhain mahdollinen hoito päiväkodin ja kodin yhteistyöllä. Luultavasti tilanteessa keskustellaan myöskin mahdollisia lisäterapioita esim. toimintaterapiaa..., avustajia yms. ELTO on varmasti seurannut lapsenne toimintaa päiväkodissa ja pystyy selventämään tilanteita missä lapsenne tarvitsee enemmän kannustusta. Ei mitenkään kauhea ja jännittävä tilanne, mutta varmasti selventää monia asioita.

 

\

Mitä vinkkejä antaisitte mahdollisesti adhd-lapsen kasvatukseen? Erityisesti 2-3 vuotiaan kasvatukseen? Millä saisi lapsen rauhoittumaan, oppimaan rajoja, käytöstapoja yms. Kannattaako viedä toisten lasten pariin esim. päiväkotiin (esim. kerran viikossa) vai parempi olla kokonaan kotona? Kertokaa omia kokemuksianne!!

Olen ottanut asioista selvää ja pahoin pelkään että poju (2 v 4 kk) on adhd-lapsi.. Nyt ollaan kotihoidossa ja poika selvästi innostuu muista lapsista eli ehkä kaipaa ikäistään seuraa mutta voimankäyttö ja innostuminen, suuttuminen ym. vaivaa..

Neuvoja?

Voi ei, poikasi on noin pieni ja hänelle ei todellakaan voi adhd diagnoosia tehdä vielä. Omasta mielestäni tuo on aivan normaalia uhmaa ja mustasukkaisuutta. Meillä poika 2v3kk ja käyttäytyy aivan samanlailla, enkä missään nimessä häntä adhd-lapseksi menisi sanomaan. Meillä on myös 6v adhd-poika ja voin kertoa, että siihen liittyy niin paljon muutakin, kuin sinun mainitsemasi asiat. Meillä tämän totesi psykologi ja hän sanoi ettei lähde tekemään diagnoosia ennen kuin poika on isompi (aloitettiin käynnit 4,5v, koska poikamme kehitys oli muutenkin viivästynyttä). Huomioi lastasi enemmän äläkä missään nimessä kuvittele tuollaisia, sinähän et itse voi diagnoosia tehdä.

 

Joku kyseli neuvoja vilkkaan (ehkä adhd) lapsen kasvatukseen.
Lähipiirissäni on muutama adhd-lapsi ja työni puolestakin olen asian kanssa tekemisissä.
Vilkas ja adhd-lapsi ON välillä vanhempien hermoja kiristävä, tiedän, ja aina ei ole voimia toimia johdonmukaisesti. Johdonmukaisuus on tärkeää vilkkaan lapsen kanssa, mutta vaikka se ei aina onnistuisikaan, ei siitä kannata itseään syyllistää.

Lapselle ei kannata huutaa, se ei auta. Kiellot ja komennukset tulee tehdä niin, että lapsi ne varmasti ymmärtää; lyhyesti ja edestäpäin. Jos lapsi mennä viuhottaa, on takaapäin huutelemalla vaikutus nolla. Lapsi pitää pysäyttää, ottaa kiinni/syliin ja siinä sanoa kielto.
Vilkkaalle ja adhd-lapselle aiheuttaa stressiä ja epätietoisuutta (sitä kautta vilkkautta) se, että ei tiedä mitä on tulossa (adhd-lapsella ei välttämättä ole mielessä kuvaa päiväohjelmista). Lapselle onkin siksi hyvä tehdä PÄIVÄOHJELMATAULU eli vaikka isolle kartongille viikonpäivät ja vaikka sinitarralla nuoli, joka laitetaan oikean päivän kohdalle. Lapsi näkee mikä päivä, montako päivää esim. viikonloppuun jne. Sitten voi tehdä kartongista pieniä "kortteja", niihin joko piirroksia tai valokuvia asioista mitä tehdään; vaattee, aamupala, ulkovaatteet, päiväkoti/hoitopaikka, ruokailu, leikkihetki, tv (jos katsoo videoita/lastenohjelmia), ulkoleluja, leikkipuisto, iltapala, hammaspesu, sänky,... vaikka mitä mitä kuuluu normaaliin päiväohjelmaan. Sitten myös kortteja muista jutuista; kyläily, mummola, lääkäri,... mitä nyt tarviikaan. Illalla sitten aina yhdessä laitetaan seuraavan päivän kortit oikeaan järjestykseen tauluun ja keskustellaan siitä mitä huomenna on, näin lapsi tietää mitä odottaa!!!! Se on adhd-lapselle todella tärkeää. Kaverin lapsi käy välillä taulusta tarkistamassa, mitä on tulossa ja on nopeasti oppinut korttien tarkoituksen.
Ruokailu kortin voi ottaa hyvin vaikka ruokapöytään viereen.

Vilkkaalle/adhd-lapselle on hyvä tarjota myös keskittymistä vaativaa tehtävää, mutta vain lyhyeksi aikaa aluksi. Esim. piirtelyä, pelailua tmv, niin että aikuinen on mukana kokoajan! Ja vain kun lapsi on virkeä!

Vilkas lapsi tutkitaan neurologin toimesta, jos on epäilyä adhd:stä tai muusta, tutkimuksia tai diagnoosia ei kannata pelätä. Se tehdään lapsesi parhaaksi, jotta häntä pystyttäisiin auttamaan. Päiväkodin hengilökuntakaan harvemmin vanhempia syyllistää, he näkevät samanlaisia lapsia paljonkin ja pyrkivät osaltaan auttamaan.