ADHD lapseni eskarin aloitus pelottaa ja jännittää minua

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Muiden kokemuksia?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Muiden kokemuksia?

Vieras
Lapsellamme on ADHD ja etenkin omantoiminnanohjaus ja ryhmässä toiminen on todella haastavaa. Lapsi jää puuhailemaan omiaan ja seurailemaan toisten touhuja. Jos ryhmässä tehtävä asia ei kiinnosta lapsi alkaa hösöämään omiaan. Esim pukemisesta ja riisumisesta ei tule mitään jos tilassa enemmän kuin yksi lapsi lapsemme lisäksi ja ja olen ymmärtänyt, että lapsi tarvitsee aina aikuisen viereen muistuttamaan mitä pitäö pukea/ riisua seuraavaksi tai muuten homma jää.

Eskaria ei järjestetä pienryhmässä muille kuin pidennetyn oppimäärän piirissä oleville eli lapseni on menossa tukikertoimella tavalliseen ryhmään. päivökodissa lapsi on ollut 11 lapsen ryhmässä ja ryhmätoiminta on jörjestetty max 4 lapsen ryhmässä. Nyt edessä on siirtyminen 21 lapsen eskariryhmään. Päivökodissa ryhmän tila koostuu useasta pienemmästä huoneesta ja tilasta eskari on yhdessä isossa avarassa luokassa.

Ei olisi pitänyt googletella kokemuksia koska yhtään positiivista tekstiä ei tietenkään löytynyt aiheesta. Joten olisi kiva kuulla muiden kokemuksia vastaavasta tilanteesta sekä vinkkejä miten eskarin alkuun voisi valmistautua vai voiko mitenkään? Tämä on varmaankin iso muutos lapselle siirtyä päiväkodista koulun tiloihin joka on jo itsessään niin erilainen ympäristö. Sitten lisänä iso ryhmä jne
 
Ja myös koulun aloituksesta saa kertoa kokemuksia sekä vinkkejä. Sekin haasteineen jo pyörii mielessä vaikka siihen onkin aikaa vielä paljon. Tuntuu jotenkin käsittmättömältä, että lapsen pitäisi reilu vuoden kuluttua suoriutua omatoimisesti kouluun vaikka nyt suuntavaisto pettää jo naapurustoon mennessä, syödessä pitää istua vieressä muistuttamassa, että keskittyy syömiseen eikä häsää muuta ja pukiessa muistuttaa mitä pitää tehdä eikä riitä, että laittaa vaatteet riviin eteen.
 
No ei ole kokemusta, mutta mitä nyt olen havannoinut siellä eskarin eteisessä ja muuten, niin kyllä siellä aina on useampia niitä, jotka eivät osaa mitään tehdä, ennen kun kymmenen kertaa sanotaan ja joku seisoo vieressä. Eli ei se nyt niin poikkeuksellista ole, eikä sitä varsinkaan kannata liikaa etukäteen pelätä ja pohtia.

Voihan olla, että erilainen ympäristö saa lapsen keskittymään paremmin. Tai ainakin toimimaan enemmän ryhmän mukana.
 
Ja myös koulun aloituksesta saa kertoa kokemuksia sekä vinkkejä. Sekin haasteineen jo pyörii mielessä vaikka siihen onkin aikaa vielä paljon. Tuntuu jotenkin käsittmättömältä, että lapsen pitäisi reilu vuoden kuluttua suoriutua omatoimisesti kouluun vaikka nyt suuntavaisto pettää jo naapurustoon mennessä, syödessä pitää istua vieressä muistuttamassa, että keskittyy syömiseen eikä häsää muuta ja pukiessa muistuttaa mitä pitää tehdä eikä riitä, että laittaa vaatteet riviin eteen.
Yksi lapseni kavereista on tuollainen, eikä hänellä ole edes mitään diagnoosia. Eli ei siellä ekalla vielä kaikki muutkaan täysin mene ”toivotulla tavalla, mutta hyvin pärjäävät.
 
Vierailija: Kyllä me vanhemmat olisimme toivoneet pienryhmää tai muuta erityisryhmää mutta kun emme kuulemma saa paikkaa sellaisesta. Tiedän kyllä, että saamme takuulla muiden vanhempien vihat niskaamme kun olemme ”laittaneet” lapsemme normaaliin ryhmään viemään aikuisten huomion. Henkilökohtaista avustajaakaan ei ole luvassa ja siksi täällä kyselenkin vinkkejä millä tulevaan voisi valmistautua.
 
Ei tule olemaan ainoa. Luokkaan on mahdollista saada avustaja tai lähiaikuinen, juttele opettajan ja lääkärin/hoitajan kanssa.
Onko lapsella lääkitys? Jos arki ei toimi niin suosittelen kokeilemaan, meillä alkoi sujumaan mainiosti (metyylifenidaatti) verrattuna aiempaan (vielä on matkaa "normaaliin" mutta tämä taso riittää), lääkitys pienellä annoksella, riittää koulupäivän ajan, eikä mene yöunet.
 
Lapsellamme on ADHD ja etenkin omantoiminnanohjaus ja ryhmässä toiminen on todella haastavaa. Lapsi jää puuhailemaan omiaan ja seurailemaan toisten touhuja. Jos ryhmässä tehtävä asia ei kiinnosta lapsi alkaa hösöämään omiaan. Esim pukemisesta ja riisumisesta ei tule mitään jos tilassa enemmän kuin yksi lapsi lapsemme lisäksi ja ja olen ymmärtänyt, että lapsi tarvitsee aina aikuisen viereen muistuttamaan mitä pitäö pukea/ riisua seuraavaksi tai muuten homma jää.
Onneksi ei ole olemassa koulupakkoa, vain oppimisvelvollisuus:-)
Vai onko jo eskaripakko?
 
Vierailija: Juu ei ole pakkoa ei mutta ei meillä valitettavasti ole mahdollisuutta siihen, että jompi kumpi vanhemmista jäisi kokonaan pois töistä. Kumpikin olemme aika matalapalkkaisella alalla joten tarvitsemme kyllä kummankin tuloja. En sitten tiedä saako jotain tukia esim kelasta jos pitää lapselleen ”koti eskaria”. Mielestäni ne ryhmässä toimimisen taidot ovat tärkeitä ja haluaisin, että lapsemme oppisi toimimaan ryhmässä jos se vain mitenkään on mahdollista.
 
Vierailija: Juu ei ole pakkoa ei mutta ei meillä valitettavasti ole mahdollisuutta siihen, että jompi kumpi vanhemmista jäisi kokonaan pois töistä. Kumpikin olemme aika matalapalkkaisella alalla joten tarvitsemme kyllä kummankin tuloja. En sitten tiedä saako jotain tukia esim kelasta jos pitää lapselleen ”koti eskaria”. Mielestäni ne ryhmässä toimimisen taidot ovat tärkeitä ja haluaisin, että lapsemme oppisi toimimaan ryhmässä jos se vain mitenkään on mahdollista.
Tukia Kelasta? :laugh:

Ei junalauta, ihmisten asenne käy päivä päivältä röyhkeämmäksi. Kaikki pitäisi maksattaa muiden ihmisten selkänahasta repimällä eli verovaroista. Käsi ojossa aina pyytämässä rahaa kun on pieninkin tekosyy. Tämän asenteellisuuden takia sosiaalista turvaverkkoamme ollaan purkamassa kovaa vauhtia.

:poop:
 
Vierailija: Ensinnäkään emme saa mitään muita tukia tällä hetkellä kuin lapsilisän. Mutta ymmärrät varmaan nopeastikin laskettuna, että jo pelkät asumiskulut ovat tällä alueella noin 1200€ siihen päälle muut pakolliset kulut. Jos palkasta jää käteen verojen jälkeen1400€/ kk toisella vanhemmalla niin ei näillä tuloilla ole todellakaan varaa ottaa lasta pois päivähoidosta/ eskrista. Eikä kotiopetus ole muutenkaan mielestäni ole ensisijainen ratkaisu. Tosin muiden lasten vanhempien mielestä varmasti olisi paras ratkaisu pitää lapsi kotona ettei hän olisi ryhmässä viemässä aikuisten huomiota. Tulemme siis toimeen ihan kivasti kun kumpikin käy töissä mutta jos toinen jää kotiin puolittuvat kulut ja vastaavasti menot kasvavat.

Mutta nyt alkaa mennä jo sivuraiteille eli niitä kokemuksia kaipaisin koska kotiopetus ei tunnu tilanteessamme miltään kannalta katsottuna järkevältä vaihtoehdolta.
 
Monella adhd-lapsella aloitetaan lääkitys tuossa iässä. Suosittelen.
 

Yhteistyössä