Meidän mieheltä löytyy varmaan kaikki oireyhtymät (oikeasti jokin on mutta ei vielä tiedetä mikä. Tutkimukset menossa)
Raha-asioissa muistuttaa yleensä AD/HD tyyppiä (ei siis osaa käyttää rahaa)
ei osaa saattaa yhtä aikaa aloitettuja juttuja loppuun asti
hermostuu pienistä
äkkinäiset muutokset hermostuttavat kovasti
ym ym
kovasti olen jo tottunut tähän ja osaan sopeutua tilanteeseen. en "ruoki" häntä eli en tahallani ärsytä.
Jos jostain hermostuu en le huomaavinaankaan tilannetta, menee yleensä samantien tilanne ohikin..
Raha-asioissa muistuttaa yleensä AD/HD tyyppiä (ei siis osaa käyttää rahaa)
ei osaa saattaa yhtä aikaa aloitettuja juttuja loppuun asti
hermostuu pienistä
äkkinäiset muutokset hermostuttavat kovasti
ym ym
kovasti olen jo tottunut tähän ja osaan sopeutua tilanteeseen. en "ruoki" häntä eli en tahallani ärsytä.
Jos jostain hermostuu en le huomaavinaankaan tilannetta, menee yleensä samantien tilanne ohikin..
ap
:d sori mä en tiedä miten pitäs nimittää, me kun vasta ollaan mietitty mahdollista diagnoosia...
ap
No mun miehellä on tällaisia "oireita", eikä vain mun seurassa 
- ei muista kuunnella kun hänelle puhutaan (usein, ei voi tietää koska kuuntelee ja koska ei, sit kun toistan niin hermostuu jos onkin kuullut)
- unohtelee paljon asioita: esineitä ja hommia
- ei halua tehdä mitään "tavallisuudesta poikkeavaa": jos aiotaan vaikka lähteä jonnekin, hänen pitää valmistautua siihen useita tunteja aiemmin. esim. kauppareissulta ei voida mennä kirjastoon, jos en ole asiasta aiemmin maininnut, muuten menee pasmat sekaisin
- kotona on oltava tarkat rutiinit
- seurassa usein töksäyttelee asioita ymmärtämättä että saattaa loukata toista
tällasia nyt tuli nopsaan mieleen...
- ei muista kuunnella kun hänelle puhutaan (usein, ei voi tietää koska kuuntelee ja koska ei, sit kun toistan niin hermostuu jos onkin kuullut)
- unohtelee paljon asioita: esineitä ja hommia
- ei halua tehdä mitään "tavallisuudesta poikkeavaa": jos aiotaan vaikka lähteä jonnekin, hänen pitää valmistautua siihen useita tunteja aiemmin. esim. kauppareissulta ei voida mennä kirjastoon, jos en ole asiasta aiemmin maininnut, muuten menee pasmat sekaisin
- kotona on oltava tarkat rutiinit
- seurassa usein töksäyttelee asioita ymmärtämättä että saattaa loukata toista
tällasia nyt tuli nopsaan mieleen...
Sama juttu täällä. Lisäksi olen varma, että mies on narsisti. Tosi vaikeeta on elämä.Alkuperäinen kirjoittaja hiutale:
vieras
sopii ihan aspergeriin mutta voi olla myös persoonalta tuollainen ihminenAlkuperäinen kirjoittaja ap:No mun miehellä on tällaisia "oireita", eikä vain mun seurassa
- ei muista kuunnella kun hänelle puhutaan (usein, ei voi tietää koska kuuntelee ja koska ei, sit kun toistan niin hermostuu jos onkin kuullut)
- unohtelee paljon asioita: esineitä ja hommia
- ei halua tehdä mitään "tavallisuudesta poikkeavaa": jos aiotaan vaikka lähteä jonnekin, hänen pitää valmistautua siihen useita tunteja aiemmin. esim. kauppareissulta ei voida mennä kirjastoon, jos en ole asiasta aiemmin maininnut, muuten menee pasmat sekaisin
- kotona on oltava tarkat rutiinit
- seurassa usein töksäyttelee asioita ymmärtämättä että saattaa loukata toista
tällasia nyt tuli nopsaan mieleen...
ap vielä
niin, ja tekee tosi tarkkaa työtä esim maalatessaan, viimeistelee ja viimeistelee eikä tahdo olla tyytyväinen. samoin koulutöissä, ei tahdo halua palauttaa töitään kun ei usko että ne on tarpeeks valmiita. ja paljon marssii ympäri kämppää hermostuneena kun on hommia, eikä pysty oikein järjesteleen hommiaan tärkeysjärjestykseen. sit välillä saa hirveitä höpötyskohtauksia, sillai oudolla äänellä hassusti puhuu eikä meinaa lopettaa ennenkuin sanon, että "nyt oot tosi rasittava."
ap vielä
niin, ja tekee tosi tarkkaa työtä esim maalatessaan, viimeistelee ja viimeistelee eikä tahdo olla tyytyväinen. samoin koulutöissä, ei tahdo halua palauttaa töitään kun ei usko että ne on tarpeeks valmiita. ja paljon marssii ympäri kämppää hermostuneena kun on hommia, eikä pysty oikein järjesteleen hommiaan tärkeysjärjestykseen. sit välillä saa hirveitä höpötyskohtauksia, sillai oudolla äänellä hassusti puhuu eikä meinaa lopettaa ennenkuin sanon, että "nyt oot tosi rasittava."
ap
no tunnistatko tosta mitään itsestäs? mä oon miettinyt, että mies ois add asperger-liitännäisoireillla...Alkuperäinen kirjoittaja Tyttösenäiti:Mun miehellä on adhd-vaimo
Meilä samoja juttuja.....ja perheessä ad/hd sekä ts lapsia..mä tiedän jo että ovat isältään perineetAlkuperäinen kirjoittaja ap:No mun miehellä on tällaisia "oireita", eikä vain mun seurassa
- ei muista kuunnella kun hänelle puhutaan (usein, ei voi tietää koska kuuntelee ja koska ei, sit kun toistan niin hermostuu jos onkin kuullut)
- unohtelee paljon asioita: esineitä ja hommia
- ei halua tehdä mitään "tavallisuudesta poikkeavaa": jos aiotaan vaikka lähteä jonnekin, hänen pitää valmistautua siihen useita tunteja aiemmin. esim. kauppareissulta ei voida mennä kirjastoon, jos en ole asiasta aiemmin maininnut, muuten menee pasmat sekaisin
- kotona on oltava tarkat rutiinit
- seurassa usein töksäyttelee asioita ymmärtämättä että saattaa loukata toista
tällasia nyt tuli nopsaan mieleen...
No tunnistan :kieh:Alkuperäinen kirjoittaja ap:no tunnistatko tosta mitään itsestäs? mä oon miettinyt, että mies ois add asperger-liitännäisoireillla...Alkuperäinen kirjoittaja Tyttösenäiti:Mun miehellä on adhd-vaimo
Meilä oli ennen niin tarkka että kun siivottiin niin piti mattjen hapsutkin kammalla vetää suoraksi. Vaihdatinkin sitten matot hapsuttomattomiin
Samin un siivottiin niin huonekalujen piti olla juuri samoilla paikoilla.viivottimella mittasi että tuli oikeille paikoille. Lopetin siivoamisen kun en osannut samoille paikoille nojatuoleja laittaa
Samin un siivottiin niin huonekalujen piti olla juuri samoilla paikoilla.viivottimella mittasi että tuli oikeille paikoille. Lopetin siivoamisen kun en osannut samoille paikoille nojatuoleja laittaa
ap
meitäkin toi diagnosointi nyt kiinnostais kun on eka lapsi 4 kk tässä ja noi kai on usein perinnöllisiä... miten saa diagnoosin? yleisläkärillekö?
Ei välttämättä periydy, mulla on varmasti viidestä lapsesta kahdella, kuopus tosin vielä vauva.Alkuperäinen kirjoittaja ap :
Diagnoosia ei saa vauvana eikä vielä taaperonakaan, vasta lähempänä kouluikää, tutkimukset tekee neurologi ja yleensä vielä psykologi ja mahdollisesti myös muita tahoja (toimintaterapeutti, puheterapeutti)
Minä puhun meidän tyttösestä adhd-lapsena vaikka hänellä ei vielä diagnoosia olekkaan, meno on kuitenkin potenssiin 10 verrattuna yhteen isoista veljistä jolla on adhd.
ap
onhan niistä vähän haittaa normaalielämässä, vaikka kaiken kanssahan oppii elämään. jos esim. lääkityksellä tai terapialla vois helpottaa hänen oireitaan niin voisi olla työllistyminekin helpompaa. vaikea ajatella häntä työelämässä av-kuvaajana kun ei kykene tekemään asioita joista ei ole etukäteen ajoissa sovittu... myös perhe-elämää oireet häiritsee vaikka olenkin opetellut joustamaan, mutta kun oikein mihinköön hänen vastuulleen jätettyyn ei voi luottaa että onko se hoidettu vai unohdettu ja kysyminen aiheuttaa riitaa.Alkuperäinen kirjoittaja hiutale:
onko diagnosoinnissa jotain pahaa?
Tyttösenäiti harmaana
Anteeksi ap, ymmärsin väärin, eli diagnoosia miehelle.
Ihan yleislääkäri on se ensimmäinen taho, hän laittaa lähetteen eteenpäin.
J Tai jos teidän tk:ssa on psykologi niin hänelle voi varmaan soittaa suoraan, siellä voi käydä ensin juttelemassa miten homma etenee.
Yhden adhd aikuisen tiedän jolle lääkitys on tuonut todellisen avun.
Tsemppiä, miehesi ei varmasti ole mikään helppo tapaus.
Ihan yleislääkäri on se ensimmäinen taho, hän laittaa lähetteen eteenpäin.
J Tai jos teidän tk:ssa on psykologi niin hänelle voi varmaan soittaa suoraan, siellä voi käydä ensin juttelemassa miten homma etenee.
Yhden adhd aikuisen tiedän jolle lääkitys on tuonut todellisen avun.
Tsemppiä, miehesi ei varmasti ole mikään helppo tapaus.
ap
kiitos neuvoista! meillä on tk:ssa psykologi, tiedän kun olen itse siellä joskus käynyt, joten pitänee yrittää kannustaa miestä soittamaan hänelle.
Alkuperäinen kirjoittaja ap :
Ei le missään nimessä, en sitä tarkoittanut. Täällä päin vaan ainakin oli tosi vaikea päästä tutkimusiin ja saada hoitoa. TK lääkärin asenne voi olla juuri tuo että onko ongelmia mitkä vaikuttavat elämään kovasti. Aikuisen kohdalla ajatellaan
että kun on pärjännyt tännekin asti niin pärjää jatkossakin. Mutta jos todellisia ongelmia on niin älkää antako periksi vaan vaatikaa tutkimuksia. Me on taisteltu monta vuotta ja nyt vihdoinkin on päässyt tutkimuksiin. Mutta kaikkea on saanutkin tässä tapahtua ennen kuin ovat ottaneet "todesta"
Mutta tsemppiä teille :hug:
ghjkl
kolmen as lapsen äiti vastaa. Lasten diagnosointi, alkaa neuvolasta. alle kouluikäiselle ei yleensä saa diagnoosia vaan tukitoimet/ kuntoutus alkaa as piirteisenä tai muuta vastaavaa. Jos epäilystä puhu asiasta neuvolassa, kuitenkaan vauvasta ei voi sanoa mitään aikaisintaan n.5v aloitetaan tutkimukset. Neuvolalääkäri tekee lähetteen sairaalaan. Suljetaan pois elimelliset sairaudet lastenneurologilla, psykologi ja toimintaterapeutti testaa, sen jälkeen neuropsykologisen työryhmään arvioon.
Aikuiset kai sen omalääkärin tai tk psykologin kautta. Yleensä se helpottaa , kun saa nimen oireilleen. Meillä vanhin lapsi sai diagnoosin vasta 12v vaikka sitä oli 5v asti tutkittu. Sitten, kun sai nimen vaivalleen oli helpottunut, kun ei ollutkaan vaan tyhmä ja vaikea tapaus, eikä tohon tautiin ei kuole. Nuoremmille onkin ollut helpompi hakea apua.
Aikuiset kai sen omalääkärin tai tk psykologin kautta. Yleensä se helpottaa , kun saa nimen oireilleen. Meillä vanhin lapsi sai diagnoosin vasta 12v vaikka sitä oli 5v asti tutkittu. Sitten, kun sai nimen vaivalleen oli helpottunut, kun ei ollutkaan vaan tyhmä ja vaikea tapaus, eikä tohon tautiin ei kuole. Nuoremmille onkin ollut helpompi hakea apua.