ADD ja äitinä oleminen

AD/HD:

Tarkkaavaisuushäiriö:
- Henkilöllä on vaikeuksia ottaa huomioon yksityiskohtia tai hän tekee huolimattomuusvirheitä.
- Hänellä on toistuvia vaikeuksia keskittyä tehtäviin.
- Hän ei tunnu kuuntelevan, mitä hänelle sanotaan.
- Hän jättää seuraamatta ohjeita eikä saata tehtäviä loppuun.
- Hänellä on vaikeuksia suunnitella omaa toimintaansa.
- Hän väsyy nopeasti tai välttelee tehtäviä, jotka vaativat pitkäkestoista ponnistelua.
- Hän kadottaa tehtävissä tarvittavia esineitä.
- Hän häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä.


Mulla siis ADD ja koen äitinä olemisen melko stressaavaksi, varsinkin kun lapsenikin ovat perineet minulta nämä piirteet.

Miten te muut addit pärjäätte äitinä? Antakaa vinkkejänne!

 

Mulla ei ole tuota diagnosoitu koskaan, mutta epäilen vahvasti sen mulla olevan. Eihän tämä helppoa ole ollut. Vinkkejä en osaa antaa, mutta mielelläni niitä otan myös vastaan.

 

tsemppiä, en voi mutua kirjottaa koska menee taas sen verta lujaa päässä että en saa sanoja irti :-( asiaa ei auttanut pannullinen kahvetta.
no jos oikein pinnistän niin vaikeinta on lapsen hoitamisessa että jo vaatteita laittaessa pitää säntäilä ympäri huushollia, koska ei tietenkään ole varannut siihen viereen koko vaatekertaa, vaippaa,rasvaa ja mitä tarviikaan vaan kaikki ravattava muksu kainalossa hakemassa, ja ei tietenkä kerralla löydä, lapsi hermostuu kainalossa ja alkaa parkua..
rutiineiden ylläpito on todella vaikeaa :-(

 

^^ niin toi oli yksi esimerkki vaan arkipäivästä tuo vaatteiden laittaminen...

 

Mulla on sellaista, että en useinkaan pääse lasten kanssa ulos aamupäivästä, en vaan jaksa! Kertakaikkiaan!

Meidän on syötävä toisen lapsen sairauden vuoksi tiettyyn kellonaikaan, sitä ennen hosumista sinne tänne, keittöstä lastenhuoneeseen, olohuoneeseen, tappelun selvittämsitä ja omatkin aamurutiinit kun pitäis saada tehtyä jossain välissä.

Olen aivan puhkirättipoikki kun ollaan syöty, pesty hampaat, muut aamupesut, kakkahommat tehty, on pakko levätä. Siihen putkeen vielä pukeminen ja se lähdön vaikeus kun määränpäässäkään ei olisi lepoa tiedossa vaan lasten perässä juoksemista ja muita ihmisiä joiden läsnäollessa tulee automaattisesti "rooli" päälle joka uuvuttaa täysin. Kotiintulo on vielä operaatio jonka tekisi mieluusti niin että toisen lapsen sulkisi off-tilaan kuin robotin ikään odottamaan vuoroaan vaan ei. Kaksi eläväistä lastahan nuo ovat.

Jos ja kun tähän kellontarkkaan elämään päästään käymään siellä pihalla, sisälle tultua kun on riisuttu ja pesty on olo kuin voittajalla! Ja loppupäivä menee palautumisessa, ei suinkaan niin että mietitään että mitäs seuraavaksi touhutaan.


Yksi reissu per päivä, sen olen laskenut että kestän.

 

^ Vaatteet on tosiaan yksi numero joka on melkoinen show. Talvella varsinkin. Täytyy laittaa valmiiksi jonnekin edes ulkovaatteiden alle tulevat, vaan jotkut pomppivat niiden päällä ja heittelevät ne kadoksiin.

Lapseni kinuavat usein sisällle viimeistään kahden tunnin päästä, joten se on ihan maksimi aika kun ollaan oltu puistossa. Muualla sitten voi mennä kuusikin tuntia tai yli, mutta raskaita nuo päivät on.

 

^ Se vielä, että taviksista nämä ongelmat tuntuvat liioitelluilta, hulluilta, keksityiltä jopa! Sen olen karvaasti kokenut, kun olen avautunut näistä ongelmista kavereille.

 

tsemppiä, en voi mutua kirjottaa koska menee taas sen verta lujaa päässä että en saa sanoja irti :-( asiaa ei auttanut pannullinen kahvetta.
no jos oikein pinnistän niin vaikeinta on lapsen hoitamisessa että jo vaatteita laittaessa pitää säntäilä ympäri huushollia, koska ei tietenkään ole varannut siihen viereen koko vaatekertaa, vaippaa,rasvaa ja mitä tarviikaan vaan kaikki ravattava muksu kainalossa hakemassa, ja ei tietenkä kerralla löydä, lapsi hermostuu kainalossa ja alkaa parkua..
rutiineiden ylläpito on todella vaikeaa :-(

Kuulostaa oikeasti aika kurjalta. Eikö tuohon voisi kehitellä jotain systeemiä helpottamaan. Vaikka että olisi kaikki tarpeellinen pienessä korissa, jonka sitten tarvittaessa nappaa mukaan kun pitää alkaa vaatetta vaihtamaan. Siis muutama vaatekerta, ne rasvat sun muut siinä samassa korissa. Tai että vaatteiden vaihto tapahtuu aina samassa hoitopisteessä, jolloin ei tule mitään edestakaisin juoksemista. Tuo antamasi kuvaus oli vain yksi esimerkki ongelmista, mutta eikö niihin ongelmiin voisi tosiaan yrittää kehittää jotain apukonstia. Jos ei itse pysty miettimään ja keskittymään, voisit pyytää vaikka miestä, kaveria tai vaikka neuvolan tätiä yhdessä miettimään sinun kanssasi.

 

Kuulostaa oikeasti aika kurjalta. Eikö tuohon voisi kehitellä jotain systeemiä helpottamaan. Vaikka että olisi kaikki tarpeellinen pienessä korissa, jonka sitten tarvittaessa nappaa mukaan kun pitää alkaa vaatetta vaihtamaan. Siis muutama vaatekerta, ne rasvat sun muut siinä samassa korissa. Tai että vaatteiden vaihto tapahtuu aina samassa hoitopisteessä, jolloin ei tule mitään edestakaisin juoksemista. Tuo antamasi kuvaus oli vain yksi esimerkki ongelmista, mutta eikö niihin ongelmiin voisi tosiaan yrittää kehittää jotain apukonstia. Jos ei itse pysty miettimään ja keskittymään, voisit pyytää vaikka miestä, kaveria tai vaikka neuvolan tätiä yhdessä miettimään sinun kanssasi.

Et taida ymmärtää että tämä oli niinku yksi miljoonasta asiasta, eli miksi tämä ongelma nousisi muiden yläpuolelle ja tähän saisi hommattua apua, jos ei muihinkaan?

Et taida ymmärtää että tuollaisenkin järjestäminen että joltain neuvoltatädiltä muistaisi jotain vinkkejä kysyä, naurattaa suorastaan.

 

No jos asenne on tuo, sitten pitänee sinun varmaan kärsiä ja tehdä jatkossakin kaikki vaikeimman kautta. Muistetaan kyllä ruikuttaa, mutta ei muisteta esittää yhtä kysymystä neuvolassa... Tosi vaikeaa kirjoittaa kysymys paperille ja liimata neuvolakortin väliin tai laittaa puhelin hälyttämään kesken neuvolakäynnin muistuttamaan kysymyksestä, näin vaan taas esimerkkinä. Kyllä kuule tässä ihan "normaali" äitikin on välillä helisemässä usean lapsen kanssa, ja on ollut pakko keksiä kaikenlaista arjen helpottamiseksi. Mutta tuo, että ei edes yritetä..."On vaan elämä niin vaikeaa, mutta hei, sehän kaikki johtuu tästä diagnoosista..." Jatka vaan samaa rataa, harmi että lapsesikin jo kärsivät tuosta!!

 

Olen omanlaiseni äiti. En muunkaanlaisesta äitiydestä tiedä, eivätkä lapsenikaan tiedä muunlaisista äideistä.

 

Kuulostaa tutulta.. Itselläni on AD/HD diagnoosi. Ja arjen hallinta on ööööh....Noh, sitä ei ole tai se on kaaosta. Mutta kyllä siitä useimmiten selviää. Joskus on hetkiä kun tuntuu että kaikki kaatuu päälle ja mikään ei onnistu mutta onneks nekin menee ohi.. Lääkitys auttaa asiaa melkoisesti..

 

hyvä äiti mä olen, vaikken ihan normien mukainen
välillä on hankalaa ihan pikkuasioissa, kengät, pipot ja lapaset saattaa olla hukassa. Välillä kaatuu seinät päälle ja ottaapäähän niin tajuttomasti, mutta eteen päin mennään ja hengissä selvitään, ja lapsetkin on vielä kaikenlisäksi hyvävointisia

 

:hug:

Tää on niin tätä.


Ja usein hillittömän hauskaa.

 

Ettekö saa mitään apua esim. neuvolan kautta? Joku tulisi esim. ulkoiluttamaan lapsianne tai jotain. Varmasti saatte, kun pyydätte.

 

Ettekö saa mitään apua esim. neuvolan kautta? Joku tulisi esim. ulkoiluttamaan lapsianne tai jotain. Varmasti saatte, kun pyydätte.

Kun ei saa. Coachin ehkä, jos olisi rahaa maksaa.

 

Ettekö saa mitään apua esim. neuvolan kautta? Joku tulisi esim. ulkoiluttamaan lapsianne tai jotain. Varmasti saatte, kun pyydätte.

Et oo tosissas Ei täälläpäin ainakaan resursseja siihen ole. Ja nykymaailman diagnoosi näihin on ; masennus ja lasten huostaanotto.

Hyvin sanottu tuo "omanlaiseni äiti" .

 

täh. mulla on aina ollut kaikki hukassa ja hajamielinen olen, mutta aina kuvittelin olevani normaali ihminen.
saako tuohon jotain tukea, jos käy hankkimassa tuollaisen diagnoosin lääkäriltä?

 

[QUOTE="just";22083241]täh. mulla on aina ollut kaikki hukassa ja hajamielinen olen, mutta aina kuvittelin olevani normaali ihminen.
saako tuohon jotain tukea, jos käy hankkimassa tuollaisen diagnoosin lääkäriltä?[/QUOTE]

Ensinnäkin, normaalius se vasta epänormaalia onkin. Ja toiseksi, diagnoosia ei noin vain "haeta". Ja suurin apu mahdollisesa diagnoosista on se, että ymmärtää paremmin omaa toimintaansa ja oppii sitä kautta ohjaamaan sitä itselleen sopivammalla tavalla, hyväksyy siis erilaisen piuhoituksensa, eikä lyö itsekin "tyhmä-laiska-saamaton"-leimaa otsaansa.

 

Et taida ymmärtää että tämä oli niinku yksi miljoonasta asiasta, eli miksi tämä ongelma nousisi muiden yläpuolelle ja tähän saisi hommattua apua, jos ei muihinkaan?

Et taida ymmärtää että tuollaisenkin järjestäminen että joltain neuvoltatädiltä muistaisi jotain vinkkejä kysyä, naurattaa suorastaan.

Eli antaa vauvan parkua vaan? Kun eihän aikunen voi miettiä apukeinoja ja pyytää apua? Lapsille kyl mietitään monenlaista keinoa selvitä mut aikunen menee vaan kaaoksessa ja nauraa jos joku koettaa pohtia apukeinoja? Itse elän adhd-oireisen ihmisen kanssa ja hän ei todellakaan naura toiselle ja myöntää että tarvii helpotusjuttuja.

 

Fiilikset tänä aamuna tämän keskittymisvaikeuksisen kohdalta

[video=youtube;63lyA42Y6ug]http://www.youtube.com/watch?v=63lyA42Y6ug[/video]

Sanatkin ovat mahtavat:

Look alive, sunshine
109 in the sky but the pigs won't quit
You're here with me
Dr. Death Defying
I'll be your surgeon, your proctor, your helicopter
Pumpin' up the slaughtermatic sounds to keep you live
A system failure for the masses
Anti-matter for the master plan
Louder than god's revolver and twice as shiny
This ones for all you rock and rollers
All you crash queens and motor babies

Listen up!
The future is bulletproof
The aftermath is secondary
It's time to do it now, and do it loud
Killjoys, make some noise!

Na na-na-na na-na-na nananananana
Na na-na-na na-na-na nananananana
Na na-na-na na-na-na
na-na-na na-na-na
na-na-na na-na-na na

For my security (na na-na-na na-na-na nananananana)
Against the enemy (na na-na-na na-na-na nananananana)
We're on their property
Standing in a V formation

Drop like a bullet shell (na na-na-na na-na-na nananananana)
Just like a sleeper cell (na na-na-na na-na-na nananananana)
I'd rather go to hell
Than be in a purgatory
Cut my hair
Gag and bore me
Pull this pin
Let this world expolode

 

Tossa mielenkiintoinen linkki:

Mothers with ADD Have More Problems Parenting ADD Children Than Those Who Don’t | Adult ADD Strengths

Itse en ainakaan myönnä, että olisin kasvattajana epäjohdonmukainen tai yleensäkin liian rento kurin suhteen. Ehkä olen tiedostanut omat ongelmani ajoissa ja tehnyt siksi kohtalaisen tiukat rajat tytöille. Esikoisen ollessa vauva olin liiankin keskittynyt ainoastaan lapsen tarpeisiin ja oli hetkiä, jolloin minun oli pinnisteltävä tajutakseni olevani liian väsynyt/nälkäinen tai vessahätäinen voidakseni olla paras äiti. Meni aikansa tajuta mitkä ovat ne ykkösasiat, jotka hoidettava omalta kohdalta. Vähän kuin lentokoneessa sitä happimaskia ei saa auttaa kaverille ennen kuin itsellä on se päällä. Tässäkin meinas jäädä kummatkin ilman happea, kun ei mamma tajunnut käydä veskissä.

Kun tulen töistä kotiin, pyrin olemaan noin vartin ihan hissukseen omassa huoneessa. Koko päivä sellaista menoa ja meininkiä, että akkujen lataus issekseen ja sitten taas pystyn kuuntelemaan lapsia, että mikä läksyissä vaikeaa ja että huomenna koulussa uintia tms. Edelleen ne omat pienet vaatimukset. Vartti ei tunnu paljolta, mutta auttaa siihen, että pääsen kotirytmiin taas mukaan.

 

Moi!
Meidän pojalla on diaknosoitu lievästikehitysvammainen. Hän muistuttaa aika paljon adhd tyylistä lasta. Meidän peheessä tapahtui onnettomuus ja sen seurauksena masennuin ja kävin keskustelemassa. Omat asiat kun sain järjestykseen alkoi poika tulla keskusteluissa esille. Sitä kautta meille tuli perhetyöntekijä ja muita apu juttuja tukemaan vanhemmuutta. Meillä on sellaiset kuvakortit käytössä. Päivän tapahtumat laitetaan seinälle järjestykseen poika on niistä innoissaan ja katselee mitä on seuraavaksi ohjelmassa. Vaikka meillä monenlaista apu juttua on niin arki on silti joskus tosi haastavaa ja tuntuu että nyt seinät kaatuu päälle.

 

Ilman diagnoosia täälläkin, koska ei vaan saa aikaiseksi sitäkään. Tämän perheen pyörittäminen onnistuu melko hyvin. Tosin siivoaminen esim on todella vaikeaa, sen takia koitan siivoilla joka päivä vähän. Mitkää iso suursiivoukset eivät tule kuuloon.
Itse koen suuremmaksi ongelmaksi oman elämän suuntaamisen, siis työt, opiskelu jne. Ideoin tuhat eri ura- ja opiskeluvaihtoehtoa, mutta en saa toteutettua yhtään niistä. Tai siis jos pääsen alkuun, niin kyllä se sitten menee, mutta se alkuun pääseminen on hankalaa.

Koen, että ymmärrän lapsiani hyvin. Ymmärrän, että eri ihmiset voivat kokea tämän saman todellisuuden eri tavoin.

 

Addi lapselle nentti-vanhemmat olisi kirous... Vain addi voi edes jollain tavalla ymmärtää toista addia. Ja nentti-lapsi, jolla on addi-vanhempi/vanhemmat ei muusta tiedä.