AD/HD aikuisella??

[Väsynyt vaimo]

Nyt kaipaan apua!!!
Olen väsynyt, rikki, enkä jaksa enää. Olemme olleet naimisissa 10vuotta, kokoajan vuoristorataa. Olen lähestulkoon ainoa aikuinen perheessämme. Nyt olen katsonut tuolta ad/hd liiton ja aikuisten ad/hd sivuilta niitä oireita jne, mitä aikuisella tähän liittyy, ja 90% oireet niin hyvässä kuin pahassa pätevät mieheeni.
Mies on 35v, ollut aina vilkas jne, mutta eihän tuolloin, kun hän oli pieni näitä tutkittu.
Nyt minä olen vain niin väsynyt tähän, etten enää tiedä miten jaksan, jotakin on tehtävä ja pian, muuten eroan, enkä sitä kuitenkaan haluaisi. Rakastan miestäni suuresti, mutta voimani ovat nyt loppu.
Kysyn teiltä asiasta tietäviltä;
-Miten saada diagnoosi, mihin ottaa yhteyttä, miten tutkimukset menevät?
-Jos miehelläni todetaan ad/hd, miten käytännössä sitä hoidetaan, saako sitä jotenkin "kuriin" edes osittain?
-Tajuaako mieheni vihdoin sairautensa, eli ymmärtääkö hän omaa käytöstään, voiko hän oppia jotenkin kontrolloimaan itseään?

Auttakaa hyvät ihmiset, nyt tässä itku kurkussa istun väsyneenä, en jaksa enää, mutta voimmeko me saada apua, vai onko ero ainoa vaihtoehto?

-Kiitos-

 

[hempee]

Voi kontroloida itseään, moni saanut vasta diagnoosin aikuisena koska tutkimukset ovat aika uusia vasta.. tauti keksittiin tuossa muodossa vasta muistakseni 90 luvulla.

Yhteys terveyskeskukseen tai sinne neuvontapuhelimeen ja selittää tarkasti mistä kyse, että pääsisikö psykiatrille tk-puolelle ja sitä kautta sairaanhoitaja usein lähtee tekemään testejä. Pitkä prosessi voi olla ja siinä voidaan ehdotella muitakin sairauksia sekä lääkityksiä. Lääkitykset ovat aika rankka juttu läheisille kun niistä vasta voi oireilla.

Miehesi jos asennoituu omaan tilaan niin voi tuota kontroloida juu.. millä tavoin hän sitten käyttäytyy noin yleensäkin..

 

[adhdkai]

Minkälaisia oireita? Oletko puhunut miehellesi tästä mahdollisuudesta,olisiko hän halukas hoitoon? Itsellä ei adhd, mutta sen tyyppistä oiretta aina ollut. On rankkaa elää itsenikin kanssa. Jos mies vähänkään valmis lähtemään tutkimuksiin niin kannattaa se tehdä. En kyllä osaa sanoa mitä kautta, eikö terkkarista voisi liikkeelle lähteä? Kyllä siihen ne lääkkeet on monella auttaneet.

 

[Villi viisikko]

Oletko näyttänyt niitä sivuja myös miehellesi?

Adhd ei ole välttämättä mikään ihanin vaihtoehto puolisona, mutta varmaan on jotain hyviä puoliakin?
(minä olen välillä todella raivostuttava, enkä edes huomaa sitä itse. Luen miestä kuin avointa kirjaa, ilman lukutaitoa. Jos on huono aika niin koko talon valtaa kaaos ja purkamiseen menee aika koska en tiedä mistä pitää aloittaa. Olen äänessä koko ajan ja kiskon herneitä nenään kun mies pyytää vaikenemaan. En todellakaan jaksa kuunnella mitään pitkiä selityksiä loppuun asti. Voin saada kunnon kilarit jostain täysin mitättömästä pikkuasiasta ja unohdan 90% asioista jne jne.)
Minun miehelläni on siis adhd-vaimo.

Ottakaa yhteys vaikka työpaikan lääkäriin, tai tk:n psykologiin.

 

[hempee]

Toki onhan sairautta eri asteista, oma sairauteni kulkee sukupolvelta toiselle kaikki melkein läpi ja aikuisena sen kanssa osaan oikein hienosti elää.. mitä nyt vähän temperamenttinen, hajamielinen, äkkipikainen, ärsyyntyvä.. vilkkaus onneksi jäänyt kokonaan pois.

 

[Marraskuu08]

Eiköhän asiat selviä, kun aloitat soittelen omasta terveyskeskuksesta tai sitten yksityisen kautta. Lääkitys on todella hyvä ja kunhan niitä lääkkeitä käyttää ero on huima. Serkkuni nimittäin sairastui AD/HD tuossa jokin aika sitten. En tiedä miten hakivat apua. Voimia :hug:

 

[LisaMarie]

Mun oma kokemus on nii erikoinen, että siitä tuskin on apua, mytta keron sen silti.
Mulla oli vuosia masennus, kävin satunnaisesti sen takia lääkärillä. Koska mulla oli vakuutus ja asun totaali käpykylässä, en kehdannu mennä terveyskeskukseen, vasinkin kun aloitimme käynnt parisuhdeterapiana. Menime siis yksityiselle parisuhdeterapeutille, joka on neurologi ja psykiatrian erikoislääkäri.
Marraskuussa tilanne repes aika pahasti, mä luulin olevani elämäni kunnossa ja olin tekemässä isoja ratkaisuja, mies oli sitämieltä, että mun todellisuudentaju on kadonnu totaallisesti ja vei mut tas lääkäriin. Sain masennuslääkityksen ja satunaiset käynit vaihtui jokaviikoisiksi, pahimmillaan jopa 2kertaa viikossa ja tuli lääkitys.
Lopulta masennus oli selvästi poissa, mutta elo yhä yhtä säätöä ja vääntämistä ja tein netissä ADHD-testejä ja vein ne mennessäni lääkärille. Lääkäri oli yhtä mieltä, että oireita on ja alkoi hoitamaan sen mukaisesti, eli käytännönläheistä terapiaa tyyllin mikä on tälähetkellä suurin arkielämän ongelma" (mulla se on tähän koneen viereen kerääntyvät työt ja järjestelykyvyttömyys, eli räjähtävä kämppä, jumitun epäolennaisuuksiin-pesen hammasharjalla kynnystä vaikka vierstä vois lapioida hiekkaa ja teen asiat jääräpäisesti siinä' järjestyuksessä kun ne kuuluu, vaikka ne ei siten tule koskaan valmiiksi)
Ihan tuo tieto asiasta on auttanu paljon, eli kun tiedostaa mistä on kyse, sitä voi koittaa järjellä muokata. Itse en olen paremminkin inattentiivinen kuin hyperaktiivinen, joten koulussakaan en herättäny huomiota. Alisuoriutuminenkin oli niin lievää, ettei kukaan jaksanu paremmin kiinnostua siitä, miksi oppilaalla jonka keskiarvo on 8 on todistuksessa ruotsi ja englanti 6, jopa alle (no siksi kun sanoja ei voinu tajuta, ne olis tarvinnu opetella ulkoa, eikä muo koulu kiinnostanu. Muissa aineissa pärjäs kun akasti lukemista, vaikka ei koulukirjoja oliskaan lukenu ja matikan sattoi järkeillä)
Lääkitystä mulla ei ole, koska masennuslääkkeiden kanssa samaan aikaan ei suositella ADHD lääkkeitä käytettäväksi. Nyt tuli lääkäikäynteihinkin pidempi väli, seuraava käynti on vasta kesäkuun alussa.
Mutta kaiken avain on, että miehesi itse haluaa myöntää asian. ADHD kun ei ole varsinainen sairaus, vaan paremminkin ominaisuus, mikä nyt vaan ei tähän nykyiseen ihmiselon malliin sopeudu. Asiaan voi vaikuttaa kun sen ymmärtää ja tietää mistä johtuu. Olethan lukenut myös keskustelupalstaa http://adhd-aikuiset.org/bbs/index.php?
Apua voitte saada, jos miehesi sitä haluaa. Meilä asuu kaksi ADHD piirteistä aikuista ja ilmeisesti ainakin yksi lapsi, luultavasti kaksi. Kolmas on viellä niin pieni, ettei siitä tiedä =) Mies on vaan osannu kompensoida oireet paremmin ja peitti nitä juomalla. Saa nähdä muuttuko asiat tuon suhteen nt, kun mies on raitistunut, mutta hänellä on itsekuri parempi ja adhd-piirteet on enemmän semmoista levottomuutta, tarvetta tehdä kokoajan jotain.

 

[LisaMarie]

Oletko näyttänyt niitä sivuja myös miehellesi?

Adhd ei ole välttämättä mikään ihanin vaihtoehto puolisona, mutta varmaan on jotain hyviä puoliakin?
(minä olen välillä todella raivostuttava, enkä edes huomaa sitä itse. Luen miestä kuin avointa kirjaa, ilman lukutaitoa. Jos on huono aika niin koko talon valtaa kaaos ja purkamiseen menee aika koska en tiedä mistä pitää aloittaa. Olen äänessä koko ajan ja kiskon herneitä nenään kun mies pyytää vaikenemaan. En todellakaan jaksa kuunnella mitään pitkiä selityksiä loppuun asti. Voin saada kunnon kilarit jostain täysin mitättömästä pikkuasiasta ja unohdan 90% asioista jne jne.)
Minun miehelläni on siis adhd-vaimo.

Ottakaa yhteys vaikka työpaikan lääkäriin, tai tk:n psykologiin.

Jotenkin niin tuttua. Varsinkin toi, että kaaoksen purkaminen on vaikeeta...mulle tulee siihen viellä mukaan jumittumat, että se on tehtävä tietyssä järjestyksesä ja tavaroitahan ei voi vaan laittaa kaappiin, vaan ensin se kaappi pitää tyhjenää ja järjestää |O

 

[hempee]

Meillä kans tuo levottomuus ja jatkuva tarve johonkin. Ei voi makaa ja olla vaan, täytyy liikkua ja tehdä joka puolella. Aika rasittavaa lapsiperheen kannalta! Nuo oireet tosin on bipolaarihäiriössä myös. Onneksi itsellä tuo levottumuus on karissut, eihän sitä muuten voisi edes olla kotiäiti kun tässä ei paljon liikettä tapahdu.

 

[hempee]

Oletko näyttänyt niitä sivuja myös miehellesi?

Adhd ei ole välttämättä mikään ihanin vaihtoehto puolisona, mutta varmaan on jotain hyviä puoliakin?
(minä olen välillä todella raivostuttava, enkä edes huomaa sitä itse. Luen miestä kuin avointa kirjaa, ilman lukutaitoa. Jos on huono aika niin koko talon valtaa kaaos ja purkamiseen menee aika koska en tiedä mistä pitää aloittaa. Olen äänessä koko ajan ja kiskon herneitä nenään kun mies pyytää vaikenemaan. En todellakaan jaksa kuunnella mitään pitkiä selityksiä loppuun asti. Voin saada kunnon kilarit jostain täysin mitättömästä pikkuasiasta ja unohdan 90% asioista jne jne.)
Minun miehelläni on siis adhd-vaimo.

Ottakaa yhteys vaikka työpaikan lääkäriin, tai tk:n psykologiin.

Jotenkin niin tuttua. Varsinkin toi, että kaaoksen purkaminen on vaikeeta...mulle tulee siihen viellä mukaan jumittumat, että se on tehtävä tietyssä järjestyksesä ja tavaroitahan ei voi vaan laittaa kaappiin, vaan ensin se kaappi pitää tyhjenää ja järjestää |O

Heh.. minä ja poika saadaan aina kuittaluja tästä. Jokainen oltava millin suorassa vaikka koko kämppä toisinaan on kuin kaatopaikka niin kun siivous alkaa niin kaiken oltava viimeisen päälle. Mikään nopea siivous ei kelpaa.

 

[LisaMarie]

Oletko näyttänyt niitä sivuja myös miehellesi?

Adhd ei ole välttämättä mikään ihanin vaihtoehto puolisona, mutta varmaan on jotain hyviä puoliakin?
(minä olen välillä todella raivostuttava, enkä edes huomaa sitä itse. Luen miestä kuin avointa kirjaa, ilman lukutaitoa. Jos on huono aika niin koko talon valtaa kaaos ja purkamiseen menee aika koska en tiedä mistä pitää aloittaa. Olen äänessä koko ajan ja kiskon herneitä nenään kun mies pyytää vaikenemaan. En todellakaan jaksa kuunnella mitään pitkiä selityksiä loppuun asti. Voin saada kunnon kilarit jostain täysin mitättömästä pikkuasiasta ja unohdan 90% asioista jne jne.)
Minun miehelläni on siis adhd-vaimo.

Ottakaa yhteys vaikka työpaikan lääkäriin, tai tk:n psykologiin.

Jotenkin niin tuttua. Varsinkin toi, että kaaoksen purkaminen on vaikeeta...mulle tulee siihen viellä mukaan jumittumat, että se on tehtävä tietyssä järjestyksesä ja tavaroitahan ei voi vaan laittaa kaappiin, vaan ensin se kaappi pitää tyhjenää ja järjestää |O

Heh.. minä ja poika saadaan aina kuittaluja tästä. Jokainen oltava millin suorassa vaikka koko kämppä toisinaan on kuin kaatopaikka niin kun siivous alkaa niin kaiken oltava viimeisen päälle. Mikään nopea siivous ei kelpaa.

Ja kun se ei tuu koskaan valmiiksi, kun saa yhden kaapin ja sinne kuuluvattavarat järjestykseen, on toinen pää kämpästä jo ihan kaaoksen vallassa |O Ja niitä tavaroita, jotka ei tunnu kuuluvan mihinkään, on ihan kamalasti :headwall: :headwall:

 

[ap]

Voi, niitä oireita on niin paljon, ei jaksa edes luetella...
Sanotaanpa, ettei mielestäni hänellä ole arjen käytännön asioista mitään tietoa, mielestäni hän ei ymmärrä raha-asioita joten meillä minä olen hoitanut ne jo kauan)
Hän ei jaksa olla aloillaan, rauhottua kotona, aina pitää ryntäillä kahville jonkun kanssa, soitella puhelimella tyhjänpäiväisiä, tekee tikusta asiaa, vaikka tärkeät asiat jää hoitamatta.
Asioiden tärkeysjärjestys on olematon.
Hän aloittaa 100 asiaa, saa päätökseen 2.
Hän on kyllä vastuullisessa työssä, ja pärjää, koska työ sopii hänelle, mutta sielläkin on aina välillä hankaluuksia kun hän tekee turhaa ja ne tärkeät jää tekemättä.
Hän pelasi rahapelejä, mutta se on onneksi jäänyt vähemmälle, hän joi paljon, mutta se myös on vähentynyt, hänellä on tapana ihastua uusiin ihmisiin jolloin vanhat jäävät..
En tiedä....
Olen tästä hänelle puhunut, ja aion puhua vielä lisää, meidän avioliitto ei kestä enää tätä, joten apua on saatava. Tosin miehelle se on kova paikka, jos hänessä on jotain "vikaa" eikä hän näe tuhoavaa käytöstään, vaan vain minä tai työkaverit tai muut ovat hankalia..
Olen itse välillä kuivitellut olevani hullu tai vainoharhainen, että vika onkin minussa..
On hienoa kuulla teidän kokemuksista, kiitos, ja lisää toivon teidän kirjoittavan, saan varmuutta epäilyksilleni ja voimia saada asia hoitoon.

 

[ap]

Kiitos LisaMarie, laitoin rekisteröinnin tuonne sivuille, muuten niitä sivuja olen katsellut, ja siellä just nuo oireet pätevät lähes kaikki mieheeni.
Jotenkin just nyt tulee hetkellisesti tunne, että ehkä tästä vielä selvitään.. Toivon niin.

 

[LisaMarie]

Kiitos LisaMarie, laitoin rekisteröinnin tuonne sivuille, muuten niitä sivuja olen katsellut, ja siellä just nuo oireet pätevät lähes kaikki mieheeni.
Jotenkin just nyt tulee hetkellisesti tunne, että ehkä tästä vielä selvitään.. Toivon niin.

Jos vaan miehesi suostuu myöntämään, että hänellä on tuommoisia piirteitä, niin varmsti selviydytte :hug: Voi vitski! Mä luin just tosi hyvän kirjan, mutta mikä ihme sen nimi oli...Oisko se ollu ADHD aikuisella...Ohut musta kirja, missä oli kannessa isolla ADHD ja lisäksi jotain pienemmällä...selventävää, mutta kirjastosta varmasti löytyy, kun aikuisetn ADHDstä ei niin kauheasti kijoja ole.

 

[ap]

Joo, olin kirjastossa ja yritin etsiä jotakin tietoa nimenomaan aikuisten ad/hd.sta, mutta ei mitään löytynyt. Täytyy välillä käydä katsomassa, josko löytyisi, jos on ollut lainassa.
Kyllä minä nyt alan ajaa tätä asiaa, koska todella olen väsynyt, kun mies on kuin pikkupoika, ja vie kaiken hapen perheessämme.
Samalla olen alkanut miettiä, että josko meidän 5-vuotias olisi isänsä perinyt, alkaa olla sellaisia raivareita ja uppiniskaisuutta että oksat pois, mutta sen otan ihan rauhallisesti, jospa on vain erittäin temperamenttinen lapsi.

 

[ap]

Nostan tämän vielä..
Eli jos jollakin olisi vielä kerrottavaa, kuinka aikuisiällä ad/hd on todettu sinulla tai puolisollasi, miten haitte hoitoa, diagnoosia, miten sitä on hoidettu, onko elämä helpottanut?
Ihan käytännön arjen asioihin kaipaan tietoa.
Kiitos!

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Kun tyttäreni oli diagnosoitu, oli minun vuoroni. Omalääkäriltä lähete neuropsykologille ja sitten neurologin asiakkaaksi. Samat oireet lapsuudessa, kuin tyttärellä... Oli helppo tunnistaa.

Nykyään olen Concerta-lääkityksellä ja se helpottaa arkea huomattavasti. Myös oiretiedostus auttaa: löytää itselleen sopivat toimintamallit ja ymmärtää, MIKSI toimii, kuten toimii. Temperamenttinen olen edelleen, mutta ultimateraivarit ovat jääneet pois lääkityksen myötä. Pystyn jopa aloittamaan epämieluisia tai mielenkiinnottomia asioita ja 70-90% niistä saan loppuunkin. Mahtava parannus 1-5%:sta!

Hoitamaton/tiedostamaton adhd altistaa riippuvuuksien syntymiseen: seksi, nikotiini, shoppailu, alkoholi, pelit... kaikki käy!

Talo voi olla kaaoksen vallassa, mutta saatan jumittua aakkostamaan maustekaappia. Isot linjat ovat toisinaan hukassa, mutta yksityiskohtien kanssa jaksan väkertää.