Alkuperäinen kirjoittaja häh:
Alkuperäinen kirjoittaja g:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja g:
Kyllä, niin tekee toisinaan.
Kyllä muuttui hetkessä kaikki on omainen kuoli. Omainen sairastui. Minä sairastuin.
Ja sitä rataa.
Hienoa et sulla tilanteet muhii, muhii ja hiiiiiton hitaasti muutttuu.
Ja nuo vaikuttaisi sulla niin että "teen abortin" "enpäs teekään", "teenpäs taas"
Ne oli VAIN esimerkkejä.
Mutta muutkin tilanteet voi muuttua NOPEASTI ja esim juuri tuo sairaus.
henkilö tulee raskaaksi, vaipuu psykoosiin + tekee abortin. 3kk päästä hoidettu, lääkitys pitää kurissa + haluaa lapsen. ESIMERKIKSI.
Mä en keksi kyllä yhtään tilannetta, joka muuttuisi niin nopeasti, että ensin pitää tehdä abortti ja kohta jo haluaakin lasta. En yhtään. Psykoosiesimerkkisikään ei oikein ole... hmm... Kuka tekee 3kk psykoosista lapsen?? Siinä vaiheessa kannattaisi muutaman kerran miettiä onko siihen valmis kuitenkaan. Missään tilanteessa ei voi olla 3kk päästä abortista valmis vauvaan jos ei silloinkaan ollut.
Avasin ketjun, koska toivoin kokemuksia ja niitä sain kahdelta keskustelijalta, muut näyttävän joko tuomitsevan tai puolustavan. Syytä mielenmuutokseeni en tule kertomaan (terveys se ei ole).
Mietin, että jos sinä/te ette keksi syytä, eikö sitä silloin ole? Teidänkö tapanne toimia ja päättää raskaudesta tai keskeytyksestä on niitä oikeita? Niiden mielipiteiden mukaanko minun pitäisi omaa elämääni elää? Ja onko valmis vauvaan vai ei, on täysin minusta kiinni oleva asia, ei sinun/teidän mielipiteistä.
Eiköhän tämä ollut tässä.