aargh..

[pikkujennika]

onko kellään muulla samaa ongelmaa ku miulla? mies on ÄITIN poika suoraan sanottuna. en kehtaa ees käydä anoppilassa ku tunnen itteni ulkopuoliseks. miun poikaystävä on olevinaan 18, mut ku se pääsee käymään porukoillasa ni äitisä alottaa "voi äitin pikku poikaa, onko pikkusella nälkä, voi äiti syöttää, äiti kuorii perunat, äiti pesee pikkusen pyykit, jne" ja nyt ku se sai tietää et meille tulee vauva ni alko "voi sit mummon kulta tulee mummon luo hoitoon mummo hoitaa mummo kasvattaa" tollasta suurin piirtein. et niiku mie en osais ite mitn.. miten mie kestän ku vauva syntyy ja lähetään käymään anoppilassa? ei tekis yhtään mieli viedä vauvaa sinne. ja sit meillä on vielä sakemannin pentu(nyt puolvuotias) ni anoppi tuumaa et mitä sie tuolla ku et ossaa kouluttaa, ja kyllä hän osaa kouluttaa vaikka meillä on ollu 6 ja tää on nyt 7 sakemanni jot enköhä mie paremmin pärjää tuon koiran kanssa ku anoppi jolla ei oo mitn kokemusta tuosta rodusta.. äiti sano suoraan et parempi olla yh ku tuollasen äitinpojan kanssa mut silti omalla tavallaan mie rakastan sitä.. ollaan sentää oltu jo kohta 2v yhessä.. :S mut mitä tehä?

 

[vieras]

valitettavasti olet ihan itse hänet valinnut, joten lopeta vinkuminen, se saa vain sinun valintakykysi näyttämään typerältä. pojat on aina, aina, äitin pieniä poikia. jos saat oman pojat, tajuat asian. ja huom, jos oikein käsitän, että "mies" on vasta 18 vee, niin haloo: ihan poikanenhan hän on! miehet on miehiä vasta likempänä 30 vee.

 

[myymä]

En osaa ottaa kantaa tuohon, tulin vain nostamaan hattua rohkeasta päätöksestä vauvan suhteen kun olet niin nuorikin (itse saanut esikoisen 19v)