Ottakaa nyt hyvät ihmiset huomioon esim. vaalikoneita tehdessänne kriittinen ajattelu ja se, että kenen etuja palvelemaan koneet on suunniteltu. On esimerkiksi vaalikoneita, joissa käsitellään miltei yksinomaa ulkopolitiikkaa. Niiden kysymysten esiintuominen suosii tiettyjä puolueita. Toisissa vaalikoneissa keskitytään sosiaalipolitiikkaan ja Suomen sisäisiin asioihin, ja tietyt puolueet ovat niiden teemojen kanssa esillä.
Toinen olennainen asia liittyy sosiaalietuuksiin ja köyhien asemaan. Olkaa nyt hyvät ja ymmärtäkää se, että jos joku puolue lupaa nostaa perustoimeentulotukea tai sosiaaliturvaa tai mitä tahansa universaalietuuksia tai tulonsiirtoja, se ei ole ainoa tapa auttaa käyhiä ja pienituloisia! Eli ne puolueet, joiden vaaliohjelma ei lupaa köyhille suoraan lisää rahaa, eivät ole rikkaiden etuuksien ajajia.
Paradoksi on seuraavanlainen: ON ihmisiä, jotka vieroksuvat työtä. On nuoria, jotka odottavat, että kaikki tulee kuin MAnulle illallinen. Ja tämä porukka on niitä, jotka eivät siedä ajatusta köyhien ihmisten työllisyyden tukemisesta tai oman vastuun kasvattamisesta. He haluavat äänestää puoluetta, joka lupaa heille lisää ilmaista rahaa. Tietysti. Mutta mikä oikeasti auttaa köyhiä lapsiperheitä esimerkiksi? Ei mielestäni mikään 50 euroa lisää äitiyspäivärahaan vaan verohelpotukset, joustavat perhemallit, urakehityksen joustavuus vanhempainrahakausien edessä ja pehmeän töihinpaluun kannattavuus taloudellisesti. Asuntolainojen ja lapsiperheiden verovähennytoikeuksien korotukset ja niin edelleen.
Mutta ne ihmiset, jotka olisivat työkykyisiä mutta heitä ei huvita, nostavat sen suurimman metelin, koska muut toimenpiteet kuinsuora rahan lahjoittaminen iolman mitään panostusta pakottaisi heidät luopumaan yhteiskunnan loisena elämisestä ja ottamaan vastuun omasta tulevaisuudestaan.
Toinen olennainen asia liittyy sosiaalietuuksiin ja köyhien asemaan. Olkaa nyt hyvät ja ymmärtäkää se, että jos joku puolue lupaa nostaa perustoimeentulotukea tai sosiaaliturvaa tai mitä tahansa universaalietuuksia tai tulonsiirtoja, se ei ole ainoa tapa auttaa käyhiä ja pienituloisia! Eli ne puolueet, joiden vaaliohjelma ei lupaa köyhille suoraan lisää rahaa, eivät ole rikkaiden etuuksien ajajia.
Paradoksi on seuraavanlainen: ON ihmisiä, jotka vieroksuvat työtä. On nuoria, jotka odottavat, että kaikki tulee kuin MAnulle illallinen. Ja tämä porukka on niitä, jotka eivät siedä ajatusta köyhien ihmisten työllisyyden tukemisesta tai oman vastuun kasvattamisesta. He haluavat äänestää puoluetta, joka lupaa heille lisää ilmaista rahaa. Tietysti. Mutta mikä oikeasti auttaa köyhiä lapsiperheitä esimerkiksi? Ei mielestäni mikään 50 euroa lisää äitiyspäivärahaan vaan verohelpotukset, joustavat perhemallit, urakehityksen joustavuus vanhempainrahakausien edessä ja pehmeän töihinpaluun kannattavuus taloudellisesti. Asuntolainojen ja lapsiperheiden verovähennytoikeuksien korotukset ja niin edelleen.
Mutta ne ihmiset, jotka olisivat työkykyisiä mutta heitä ei huvita, nostavat sen suurimman metelin, koska muut toimenpiteet kuinsuora rahan lahjoittaminen iolman mitään panostusta pakottaisi heidät luopumaan yhteiskunnan loisena elämisestä ja ottamaan vastuun omasta tulevaisuudestaan.
