Aamutemppuilut

[Äiti kulta]

Ja taas oli vaikea aamu. 3-vuotias poikani on nyt keksinyt, ettei tahdo enää päiväkotiin mennä. HÄn aloitti sen elokuussa iloisin mielin. Ekat kuukaudet sujui hienosti. Alkuun jopa oli vaikeuksia lähteä pois päiväkodista. Nyt tilanne on ihan päinvastainen. Nyt on pari hankalaa aamua takana. Pukeminen ei suju. Ei sitten millään. On ollut pakko pukea lapselle vaatteet päälle. Ja siitä seuraa tietenkin kamala itku- ja kiukkukohtaus. Kun vaatteet on saatu päälle, niin poika pyytää anteeksi. Ja hän myös lupaa, ettei kiukuttele enää tästä asiasta. Lupaus unohtuu seuraavaan aamuun mennessä ja taas mennään samaa rataa. En toki odotakaan, että tuon ikäinen pystyisi lupauksistaan pitämään tiukasti kiinni. Mutta mitä ihmettä keksin, että aamut sujuisivat paremmin. Itsellekin tulee inhottava olo, kun päiväkotiin lähdetään kiukkuisena.

Poika on muutenkin varsin jääräpäinen. Onneksi iltaisin nukkumaanmenemiset ym. iltapuuhat sujuu mukavasti. Toki välillä nekin menee päin honkia. Välillä on myös ongelmia syömisen kanssa. Poika saattaa ilmoittaa jo ennen ruuan maistamista, ettei tykkää siitä ruuasta. Jos hän itse saisi päättää mitä söisi, hän söisi joka päivä makaroonilaatikkoa.

Poika yrittää pomottaa meitä vanhempia ja päiväkodissakin yrittää määrätä leikkien kulkua. Onneksi on lapsia jotka rohkenevat laittaa tälle kuninkaalle hanttiin. Poika välillä kuvittelee, että hän voi määrätä ihan kaikki maailman asiat koska on jo niiiin iso poika.

Uhmaako tämä on? Yhä vaan? Hmmm.

 

[minä]

Joo tuollaistahan se on meilläkin ollut, kyllä se siitä kun ikää tulee lisää.. Kyllä vaan osaavat olla rasittavia nuo pikku hirmut, vaikka niin rakkaita ovatkin.. Ja kun välillä menee paremmin, niin eikö jo jostain tule uusi uhmakausi, jolloin taas koetellaan rajoja. Jaksamista!!

 

[kevätesikko]

Niin tutulta kuulostaa... Jaksamisia sinulle! :xmas:

 

[Hiira]

aamu sujuu meillä yleensä hyvin, osin varmaan siksi kun ei ole pakollista menoa aamuisin. Viime yönä neiti piti melkoisen mekkalan kun halus ensin tulla meidän viereen nukkumaan. <no ei siinä mitää, mutta mä otin tytön syliin ja meinasin viedä pissalle, niin siitäkös meteli nousi....koko perhe heräs siihen märinään. jostain syystä hän oli muka päättäny ettei pissalle, vaikka tiesin että sitä laatua on tulos potan täydeltä. Lopulta isosisko(17 vee) sai hänet vessaan. Ei oikeen innosta aamuneljältä kuunnella tuollaista ihme rääkymistä. Kyllä noi tenavat osaavat olla joskus todella rasittavia, vaikka rakkaita ovatkin

 

[Vilma232]

normaalia uhmaa. :hug:

 

[mammammaa]

Juu, tutulta kuulostaa Eiköhän se joskus ohi mene... :saint:

 

[taustalla]

Meillä oli samanlaista vuosi sitten. Nyt joskus pientä kitinää aamuisin mut rauhottuu,kun ottaa syliin. Sillä ikävä kuulemma tulee.