Ensimmäisenä: älä pode huonoa omatuntoa tunteistasi.
Toiseksi: vaikka koira olisi hyvistä oloista ja hyvältä kasvattajalta, on tuo labbiksessa varmasti joku mulkkugeeni, joka tekee niistä ihmeellisiä jääräpäähöseltäjiä. (Kaikella rakkaudella omaa koiraa kohtaan.)
Meidän nyt pari vuotias labbisuros oli ensimmäisten vuosien aikana hirveä (!!) riiviö. Monet kerrat halusin nirhata koiran ja laittaa sen kiertoon, kun tuntui, ettei koiran käytöksessä ollut välillä mitään logiikkaa. Oppivainen kyllä, sisäsiisti kyllä, mutta hirveä höyryperse. Ja on se sitä edelleen!
Puoliso on mestari listojen vaihdossa, seinästä tapetti vaihdettu, ulkovaatteista hihat riekailena jne.jne.
Meillä toimii selkeät säännöt koiralle ja (vapaata) ulkoilua esim. metsässä. Ja etsi jokin asia, mikä motivoi koiraasi (toisille se on namit, toisille lelut..) Meidän koiralla se on namit ja erityisesti pallo. Vahvista koirasi luottamusta sinua kohtaan. Ole johdonmukainen ja reilu. Ota osaksi sinun laumaa, mutta opeta sille paikka siinä.
Erityisesti anna koirallesi ja itsellesi aikaa. VAIKKA tämä hetki tuntuukin välillä ihan hirveältä ja koiran käytös on ihan perseestä, lupaan, että johdonmukaisella käytökselläsi, saat koirasi hallintaan.. ja aika tekee myös tehtävänsä.
Tsemppiä! Hengessä mukana.
eihän se ole mitäön kasvattamista, että laittaa pentuja laatikkoon kasvamaan.