Onkohan tämä jo ollut täällä? Ainakin palstalla on ollut lukuisia keskusteluja sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta. Nyt Aamulehden mukaan kokemukset siitä ovat negatiivisia:
Puheenaihe: Vastikkeellisen sosiaaliturvan kokeilu kävi kalliiksi
Ken ei työtä tee, sen ei syömänkän pidä. Ei sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok) ehdotustaan sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta vanhan sananlaskun moraalilla perustellut, vaan syrjäytymisen ehkäisyllä. Mutta aina tuo ajatus vilkkuu taustalla aiheen noustessa poliittiseen keskusteluun. Sisältyyhän se jo itse käsitteeseen: taloudellisen turvan vastikkeeksi on annettava jotain.
Ajatus ei ole uusi. Vastikkeellista sosiaaliturvaa on kokeiltu kainuulaisessa Paltamon kunnassa 2009 alkaen.
Valtion rahoittamassa hankkeessa kunkin henkilön työttömyysturva, asumistuki ja muut etuudet paketoitiin työllistettävän palkaksi. He tekivät kunnallisessa työvoimata-lossa ja sen osoittamissa työpaikoissa työtä sen mukaan, mitä työehtosopimus tuntipalkaksi kullekin määrää. Yhdelle se oli 4,5 tuntia, toiselle täysi työpäivä. Tavoitteena oli luoda työpaikkoja, ehkäistä syrjäytymistä ja toivon mukaan säästää verovaroja.
Kokeilu sai alusta asti ristiriitaista palautetta. Kannattajien mukaan työttömät saivat säännölliset tulot, ryhtiä elämään, harjaantumista ammatteihin. Arvostelijoiden mukaan matala palkka ja askartelun kaltaiset työt eivät parantaneet työttömien elämänlaatua, eikä pysyviä työpaikkoja syntynyt kuin tukitöihin.
Vuoden lopussa päättyvää kokeilua ovat seuranneet Työ- ja elinkeinoministeriön sekä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (Vatt) tutkijat. Loppuraportit ilmestyvät talvella, mutta joitakin tuloksia tutkijat uskaltavat jo valottaa.
Puhtaasti taloudelliselta kannalta vajaan neljän tuhannen asukkaan kunnan kokeilu on ollut pettymys.
Valtion vuosittain sijoittamista vajaasta neljästä miljoonasta eurosta vain puolet on saatu takaisin säästyneinä sosiaalietuuksina. Mallin kustannuksia nostavat ennen kaikkea henkilöstömenot, koska järjestelmä ei toimi ilman palkattua henkilökuntaa.
Työvoimatalon työpajojen ja palvelujen tuotoista on kertynyt parisataa tuhatta euroa, mikä vastaa yhtä prosenttia kokeilun budjetista. Se ei oikein täytä tuottavan työn kriteeriä.
Vattin tutkimusryhmän johtaja Kari Hämäläinen toteaa, ettei kokeilu juuri luonut pysyviä työpaikkoja työvoimatalon ulkopuolelle. Samanlaisia ovat kokemukset muistakin tukityöllistämisen malleista.
Jos työttömän työpanokselle ei ole kysyntää, on sitä työvoimapolitiikan keinoilla vaikea luoda. Se koskee erityisesti pieniä paikkakuntia ja vaikeita aikoja, muttei pelkästään.
Tukimuodoista parhaiten työpaikkoja on lisännyt kotitalousvähennys. Paltamon mallia taas pidetään Hämäläisen mukaan valtionhallinnossa niin kalliina, että se tuskin yleistyy. Koko Suomeen sovellettuna sen kustannus liikkuisi miljardeissa.
Kielteisin yllätys tutkijoille oli se, että toimeentulotuen tarve ei vähentynyt Paltamossa kokeilun aikana. Moni työllistetty saa yhä myös asumistukea. Syynä ovat tukitöiden alhainen palkkaus ja työmatkakulut.
Työllistettyjen kokemukset ovat työ- ja elinkeinoministeriön tutkimuksen mukaan sekalaiset.
Nuoret, joilta on puuttunut työkokemusta, suhtautuvat tukityöhön myönteisimmin. Se on taannut jonkun paikan yhteiskunnassa, ja paremmat tulot kuin työmarkkinatuella. Osa nuorista innostui tukityössä opiskelusta. Vatt pitää tosin mahdollisena, että työvoimatalolla on heihin passivoivakin vaikutus: sieltä ei hevin lähdetä esimerkiksi yrittäjäksi.
Kokemukset ovat kielteisimmät työllistetyillä, joilla oli ennestään laaja työkokemus. Vaatimustasoltaan matala tukityö edistää kaikkein vähiten heidän itsetuntoaan ja asemaansa avoimilla työmarkkinoilla.
Paltamon malli vaikuttaa toimivan parhaiten heikosti koulutettujen ja vaikeasti työllistyvien nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Heille räätälöitynä sosiaaliterapiana siinä on ilmeistä mieltä.
Muut vastikkeellisen sosiaaliturvan tavoitteet täyttyivät Paltamossa heikosti. Malli ei säästä rahaa, vaan päinvastoin, eikä se luo itsensä kannattavia työpaikkoja tai avaa ovia avoimille työmarkkinoille.
Paltamon kokeilun tulokset hillinnevät suurinta intoa vastikkeelliseen sosiaaliturvaan ainakaan laajasti sovellettuna.
Linkki varsinaiseen juttuun:
Aamulehti
Puheenaihe: Vastikkeellisen sosiaaliturvan kokeilu kävi kalliiksi
Ken ei työtä tee, sen ei syömänkän pidä. Ei sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok) ehdotustaan sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta vanhan sananlaskun moraalilla perustellut, vaan syrjäytymisen ehkäisyllä. Mutta aina tuo ajatus vilkkuu taustalla aiheen noustessa poliittiseen keskusteluun. Sisältyyhän se jo itse käsitteeseen: taloudellisen turvan vastikkeeksi on annettava jotain.
Ajatus ei ole uusi. Vastikkeellista sosiaaliturvaa on kokeiltu kainuulaisessa Paltamon kunnassa 2009 alkaen.
Valtion rahoittamassa hankkeessa kunkin henkilön työttömyysturva, asumistuki ja muut etuudet paketoitiin työllistettävän palkaksi. He tekivät kunnallisessa työvoimata-lossa ja sen osoittamissa työpaikoissa työtä sen mukaan, mitä työehtosopimus tuntipalkaksi kullekin määrää. Yhdelle se oli 4,5 tuntia, toiselle täysi työpäivä. Tavoitteena oli luoda työpaikkoja, ehkäistä syrjäytymistä ja toivon mukaan säästää verovaroja.
Kokeilu sai alusta asti ristiriitaista palautetta. Kannattajien mukaan työttömät saivat säännölliset tulot, ryhtiä elämään, harjaantumista ammatteihin. Arvostelijoiden mukaan matala palkka ja askartelun kaltaiset työt eivät parantaneet työttömien elämänlaatua, eikä pysyviä työpaikkoja syntynyt kuin tukitöihin.
Vuoden lopussa päättyvää kokeilua ovat seuranneet Työ- ja elinkeinoministeriön sekä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (Vatt) tutkijat. Loppuraportit ilmestyvät talvella, mutta joitakin tuloksia tutkijat uskaltavat jo valottaa.
Puhtaasti taloudelliselta kannalta vajaan neljän tuhannen asukkaan kunnan kokeilu on ollut pettymys.
Valtion vuosittain sijoittamista vajaasta neljästä miljoonasta eurosta vain puolet on saatu takaisin säästyneinä sosiaalietuuksina. Mallin kustannuksia nostavat ennen kaikkea henkilöstömenot, koska järjestelmä ei toimi ilman palkattua henkilökuntaa.
Työvoimatalon työpajojen ja palvelujen tuotoista on kertynyt parisataa tuhatta euroa, mikä vastaa yhtä prosenttia kokeilun budjetista. Se ei oikein täytä tuottavan työn kriteeriä.
Vattin tutkimusryhmän johtaja Kari Hämäläinen toteaa, ettei kokeilu juuri luonut pysyviä työpaikkoja työvoimatalon ulkopuolelle. Samanlaisia ovat kokemukset muistakin tukityöllistämisen malleista.
Jos työttömän työpanokselle ei ole kysyntää, on sitä työvoimapolitiikan keinoilla vaikea luoda. Se koskee erityisesti pieniä paikkakuntia ja vaikeita aikoja, muttei pelkästään.
Tukimuodoista parhaiten työpaikkoja on lisännyt kotitalousvähennys. Paltamon mallia taas pidetään Hämäläisen mukaan valtionhallinnossa niin kalliina, että se tuskin yleistyy. Koko Suomeen sovellettuna sen kustannus liikkuisi miljardeissa.
Kielteisin yllätys tutkijoille oli se, että toimeentulotuen tarve ei vähentynyt Paltamossa kokeilun aikana. Moni työllistetty saa yhä myös asumistukea. Syynä ovat tukitöiden alhainen palkkaus ja työmatkakulut.
Työllistettyjen kokemukset ovat työ- ja elinkeinoministeriön tutkimuksen mukaan sekalaiset.
Nuoret, joilta on puuttunut työkokemusta, suhtautuvat tukityöhön myönteisimmin. Se on taannut jonkun paikan yhteiskunnassa, ja paremmat tulot kuin työmarkkinatuella. Osa nuorista innostui tukityössä opiskelusta. Vatt pitää tosin mahdollisena, että työvoimatalolla on heihin passivoivakin vaikutus: sieltä ei hevin lähdetä esimerkiksi yrittäjäksi.
Kokemukset ovat kielteisimmät työllistetyillä, joilla oli ennestään laaja työkokemus. Vaatimustasoltaan matala tukityö edistää kaikkein vähiten heidän itsetuntoaan ja asemaansa avoimilla työmarkkinoilla.
Paltamon malli vaikuttaa toimivan parhaiten heikosti koulutettujen ja vaikeasti työllistyvien nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Heille räätälöitynä sosiaaliterapiana siinä on ilmeistä mieltä.
Muut vastikkeellisen sosiaaliturvan tavoitteet täyttyivät Paltamossa heikosti. Malli ei säästä rahaa, vaan päinvastoin, eikä se luo itsensä kannattavia työpaikkoja tai avaa ovia avoimille työmarkkinoille.
Paltamon kokeilun tulokset hillinnevät suurinta intoa vastikkeelliseen sosiaaliturvaan ainakaan laajasti sovellettuna.
Linkki varsinaiseen juttuun:
Aamulehti