Aaaaa... ihanat kintut *paijailee koipiaan*

[JONSERED Karhunkantaja]

Hinkkasi koipiani oliiviöljy-hunaja-merisuola-tähmällä samalla kun katselin telkkarista leffaa. Oli aika hemmetin tönkköä tavaraa. Lopulta kahnasin käsiänikin ellottavan värisillä öljyisillä kikkareilla... sitten mähnin niitä naamaanikin, kun kerran sattui riittämään. Huuhdottuani suurimmat ja taputeltua loput pyyhkeellä ja paperilla olen vain ihastellut nahkani notkeutta ja pehmeyttä.

Miksikö kerroin tämän?
Jaa... no... kunhan halusin jakaa kanssanne mielikuvan tahmean öljyisistä merisuolamakkaroista.

 

[aaah]

Kiva
Näkyiskö näkyjä koskien meidän perhe-elämää?

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Tänään ei näy mitään. Olen kintunpaijausvapaalla.

 

[aaah]

No niinpä tietysti ole pois.

 

[PölyEsteri]

Kiitos tähmäohjeesta.

 

["vieras"]

Harmi ettet näe tänään, oisin vähän tarvinnut sitä just nyt. :/

 

["Juu"]

Juuri tänään mietein, että tarvis laittaa öljyä (jota en ny muista mitä se oli) ja sokeria. Vois hiukan eheyttää kanssa nassuaa, käsiään ja jalkoja. Se ihana lämmön tunne mikä siitä jää ja ihokin nuortuu kummasti.

 

[tt ei kirj]

Hei, miten sun mies voi!!!!! Jonsered? Ollut mulla noin 4-6 kk tauko täältä, niin en tiiä asioista

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Merisuola on iholle sokeria parempi, väittävät. Mutta tungin kuitenkin hunajaa mukaan, senkin pitäisi olla hyväksi ja sitä nyt sattui olemaan.

Sellaisia ikävän värisiä hassuja makkaroita putoili, kun rahnutin ja rullailin tähmää nahallani. Muovailuvahamaisia, mutta tahmeampia öllyköitä. Se oli hupaisaa! Istuin iiisolla froteepyyhkeellä, johon mänhätähnä sai putoilla vapaasti ja muovailin siitä merimakkaralauman. Lopulta nostin kulmat nippuun ja vapautin merimakkarat uimaan kohti viemäriä ja siintävää vapautta...

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Hei, miten sun mies voi!!!!! Jonsered? Ollut mulla noin 4-6 kk tauko täältä, niin en tiiä asioista

Premmin. Ei hyvin vieläkään, mutta paremmin. Tauti, silkka vitutus ja enimmäkseen kortisoni (tai siis kaikki sen aiheuttamat sivuvaikutukset unettomuudesta ruokahalun kasvamiseen) ovat saaneet painon heilahtamaan toisellesadalle... Särkyjä on yhä, mutta vähemmän. Välillä on tasapaino pettää, makuaisti temppuilee yhä, muisti pätkii. Solusalpaajaa tykitetään nyt suoraan ihon alle, annosta nostettiin samalla. Ei diagnoosia vieläkään ja sairauslomaa kohta vuosi täynnä. Kela alkaa vaatia joko ihmeparantumista, kuntoutusta tai työkyvyttömyyseläkehakemusta. Ensimmäinen noista on tilauksessa.

 

["jeh"]

Hei, nääkin jutut on aina jotain minä minä minä -juttua. Mite minä olenkaan rikas, miten karmivat kakarat mullaon.
Ja koskaan ei kukaan valita. Jos tää olis savanna, niin tästäkin tulis jotain haukkua, miten se on aina minä ja mun ulkonäkö. Mun kalliit safkat, mun kotiäitiys.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

[QUOTE="jeh";24192474]Hei, nääkin jutut on aina jotain minä minä minä -juttua. Mite minä olenkaan rikas, miten karmivat kakarat mullaon.
Ja koskaan ei kukaan valita. Jos tää olis savanna, niin tästäkin tulis jotain haukkua, miten se on aina minä ja mun ulkonäkö. Mun kalliit safkat, mun kotiäitiys.[/QUOTE]

Kivat kintut sinullakin on. Älä sure. =)