A
"Appelsiini"
Vieras
Meillä on 9v poika joka on jotenkin liian kiinni minussa, ja jotenkin välillä alkaa itseä jo ahdistamaan. Poika ei lähde yökyläilemään kuin vain väkipakolla, koska hänellä tulee minua ikävä. Nykyään on iltaisin vaikea nukahtaa omaan huoneeseen, koska haluaisi että tulen häntä silittämään. Poika on ollut aina aika ujo ja arka uusissa asioissa ja uusien ihmisten seurassa, ja pienempänä kerhoihin ja hoitoon jäämiset ovat olleet yhtä käteen takertumista. Joskus saattaa vieläkin esim lääkärissä ottaa kädestä kiinni, vaikka olisi ihan normitarkastus. Nykyään on alkanut tulemaan öisin meidän vanhempien väliin nukkumaan, vaikka aikaisemmin on nukkunut yöt kuin tukki. Jos lähden ystävien kanssa (harvoin) istumaan iltaa , poika saattaa soitella perään, ei saa unta kun äiti ei ole kotona jne.
Tiedän että olen ollut aina täällä kotona enempi "läsnä" kuin mieheni. Touhunnut lasten kans ja antanut aikaa. Mieheni on semmoinen että sata rautaa tulessa, koko ajan on jotain ja vaikka olisi päivälläkin kotona, hän ei vain jotenkin ole läsnä lapsien arjessa. Minkä huomaa jo siitä, että kun lapset puhuvat isälleen, hän ei välttämättä kuuntele eikä vastaa. On monesti ärtynyt työpäivän jälkeen, väsynyt ja napisee milloin mistäkin. Lapsia ottaa aika harvoin syliin omasta aloitteestaan. Tästä olen joutunut napisemaan aika paljon. Miehen aika menee hyvin paljon kaikkeen muuhun kotiaskareisiin pihalla, kuin lapsien kanssa touhuamiseen, ja olen sen huomannut että lapset hakevat sen isänkin huomion sitten minulta. Välillä tuntuu että kädet ei itsellä riitä.
Kavereita pojalla on ja koulussa menee hyvin. Itseäni ahdistaa suunnattomasti kun pojan kaverit sekä meidän ystävien tenavat mielellään lähtevät yökyläilemään, ovat kavereilla ja mummoloissa yötä, ja meillä tämä on aina yhtä hankalaa. Saman tien kun suljemme yöapaikan oven, alkaa itku ja soittelu perään. Ollaan pojalle kyllä puhuttu hyvissä ajoin yökyläilystä, mutta tuntuu että joka kerta on vain pahempi. Lapset harvoin ovat kyllä yökylässä, noin 1 kerran/2kk. Mietin suuresti miten poika pystyy osallistumaan syksyn yökouluun tämän ikävöinnin takia.
Olisi mukava kuulla teiltä muilta vastaavia juttuja. Tämä on asia mikä itseä mietityttää kovasti.. Missä iässä lapsien pitäisi alkaa irtaantumaan vanhemmistaan? ja milloin pitäis huolestua? ja tiedän tiedän, kaikki kasvaa ja kehittyy erivauhtia, mutta jotenkin toivon saavani teiltä idiksiä, miten poikaa pystyis vähän skarppaamaan. Kiitos!
Tiedän että olen ollut aina täällä kotona enempi "läsnä" kuin mieheni. Touhunnut lasten kans ja antanut aikaa. Mieheni on semmoinen että sata rautaa tulessa, koko ajan on jotain ja vaikka olisi päivälläkin kotona, hän ei vain jotenkin ole läsnä lapsien arjessa. Minkä huomaa jo siitä, että kun lapset puhuvat isälleen, hän ei välttämättä kuuntele eikä vastaa. On monesti ärtynyt työpäivän jälkeen, väsynyt ja napisee milloin mistäkin. Lapsia ottaa aika harvoin syliin omasta aloitteestaan. Tästä olen joutunut napisemaan aika paljon. Miehen aika menee hyvin paljon kaikkeen muuhun kotiaskareisiin pihalla, kuin lapsien kanssa touhuamiseen, ja olen sen huomannut että lapset hakevat sen isänkin huomion sitten minulta. Välillä tuntuu että kädet ei itsellä riitä.
Kavereita pojalla on ja koulussa menee hyvin. Itseäni ahdistaa suunnattomasti kun pojan kaverit sekä meidän ystävien tenavat mielellään lähtevät yökyläilemään, ovat kavereilla ja mummoloissa yötä, ja meillä tämä on aina yhtä hankalaa. Saman tien kun suljemme yöapaikan oven, alkaa itku ja soittelu perään. Ollaan pojalle kyllä puhuttu hyvissä ajoin yökyläilystä, mutta tuntuu että joka kerta on vain pahempi. Lapset harvoin ovat kyllä yökylässä, noin 1 kerran/2kk. Mietin suuresti miten poika pystyy osallistumaan syksyn yökouluun tämän ikävöinnin takia.
Olisi mukava kuulla teiltä muilta vastaavia juttuja. Tämä on asia mikä itseä mietityttää kovasti.. Missä iässä lapsien pitäisi alkaa irtaantumaan vanhemmistaan? ja milloin pitäis huolestua? ja tiedän tiedän, kaikki kasvaa ja kehittyy erivauhtia, mutta jotenkin toivon saavani teiltä idiksiä, miten poikaa pystyis vähän skarppaamaan. Kiitos!