Nyt ahdistaa niin hirveästi, että on pakko kirjoittaa jonnekin.... tarvitsisin niin pahasti kohtalotovereiden tukea...
Sain kolmannen lapsen 9kk sitten. Ensimmäinen lapsi tuli 5 vuotta sitten, silloin alapää meni rikki niin että sitä korjattiin erikseen vielä synnytyksen jälkeen ja uudelleen neljä kuukautta synnytyksestä. Tuolloin jäi ongelmaksi se, etten pysty kontroloimaan pieruja. Asia jonka kanssa olen yrittänyt oppia elämään.
Toinen lapsi tuli suunnitellussa sektiossa melkein 3 vuotta sitten ja tuolloin kävi niin, etteivät vatsalihakset menneet yhteen seuraavaan raskauteen mennessä. Nyt kolmannesta sektiosta on kulunut 9kuukautta. Vatsa on aivan kamalan näköinen - näytän kuin olisin raskaana. Kuitenkaan en ole ylipainoinen - painoindeksi 22,3. Tuo vatsa siis on kuin iso pallo joka alkaa 7 senttiä rintojen alla ja loppuu heti navan alle. Sen jälkeen tulee löysä nahka röllykkä, mikä putoaa pikkuhousujen päälle. Sektioaavan ja röllykän alapuoli on enemmän ja vähemmän kosketusarka. Napa on ihan epämuodostuneen näköinen. :'(
Kunhan lopetan imetyksen niin mun vatsa on isompi kuin mun rinnat!!! :x
Ennen lapsia ja vielä ensimmäisenkin jälkeen mun vatsa oli ihan lituska. Nyt näytän siltä kuin olisin raskaana tai et mulla olisi kaljavatsa! Ja mä en edes juo alkoholia!!
Nyt joudun käyttämään vaatteita mistä en tykkää ja missä en viihdy, jotta saan peitettyä vatsaani! - ja sekään ei auta!
Vaikka lapseni ovat minulle todella rakkaita ja en haluaisi elää ilman heitä, niin olen niin vihainen, katkera ja surullinen, mikä tuntuu kalvavan sisuksiani.
En halua katsoa itseäni peilistä. Kun näen oman peilikuvani ja tuon vatsani, niin alkaa itkettää ja ahdistaa. Haluan, että vatsani näyttäisi normaalilta, miltä se ei nyt näytä - mutta rahaa ei ole leikkauksiin. Fysioterapeutilla olen käynyt, mutta se ahdisti vielä enemmän kun se vain kauhisteli sitä kuinka mun navan kohdalla vatsalihakset olivat kolmen sormen verran erillään!:ashamed:
Mies sanoo, ettei se sitä häiritse, mut kuinka se vois edes sanoa toisin, vaikka niin ajattelisikin! Tämän vatsan takia en edes haluaisi rakastella enää...
Mä yritän olla ajattelematta, katsomatta peiliin, mutta kohta on palattava töihin ja koska olen palveluammatissa on mun näytettävä edustavalta. Mutta miten mä pystyn tekemään mun työni kun itsetunto on täysin romahtanut!
Kun vanhemmat lapset oikuttelevat tai riehuvat niin tunnen kuinka patoutunut vihani nousee ja enää en ole vihainen vain siitä mitä lapset tekevät vaan myös siitä, että näytän tältä ja tunnen oman oloni niin huonoksi :'(
Tuntuu, et joka toinen päivä mä yritän ajatella et laihdutetaan nyt vielä 5 kiloa pois ja treenataan syviä vatsalihaksia jos se vaikka auttais ja joka toinen päivä tekis mieli luovuttaa ja vain lihoa muodottomaksi - sit ei ainakaan enää toi pelkkä vatsa vituttaisi.
Ilmavaivaongelman takia en voi mennä mihinkään yhteisjumppaan, mutta nyt fysioterapeutti sanoi etten saisi kotona zumbatakaan koska vatsalihakset niin erillään - mut mitä jos ne ei koskaan mene yhteen???!!!
Viikon kuluttua pitäis lähteä kylpylään, kun sinne lahjakortti saatiin - taitaa mennä itkun puolelle koko reissu :'(
Löytyykö täältä ketään kohtalotovereita...?
Sain kolmannen lapsen 9kk sitten. Ensimmäinen lapsi tuli 5 vuotta sitten, silloin alapää meni rikki niin että sitä korjattiin erikseen vielä synnytyksen jälkeen ja uudelleen neljä kuukautta synnytyksestä. Tuolloin jäi ongelmaksi se, etten pysty kontroloimaan pieruja. Asia jonka kanssa olen yrittänyt oppia elämään.
Toinen lapsi tuli suunnitellussa sektiossa melkein 3 vuotta sitten ja tuolloin kävi niin, etteivät vatsalihakset menneet yhteen seuraavaan raskauteen mennessä. Nyt kolmannesta sektiosta on kulunut 9kuukautta. Vatsa on aivan kamalan näköinen - näytän kuin olisin raskaana. Kuitenkaan en ole ylipainoinen - painoindeksi 22,3. Tuo vatsa siis on kuin iso pallo joka alkaa 7 senttiä rintojen alla ja loppuu heti navan alle. Sen jälkeen tulee löysä nahka röllykkä, mikä putoaa pikkuhousujen päälle. Sektioaavan ja röllykän alapuoli on enemmän ja vähemmän kosketusarka. Napa on ihan epämuodostuneen näköinen. :'(
Kunhan lopetan imetyksen niin mun vatsa on isompi kuin mun rinnat!!! :x
Ennen lapsia ja vielä ensimmäisenkin jälkeen mun vatsa oli ihan lituska. Nyt näytän siltä kuin olisin raskaana tai et mulla olisi kaljavatsa! Ja mä en edes juo alkoholia!!
Nyt joudun käyttämään vaatteita mistä en tykkää ja missä en viihdy, jotta saan peitettyä vatsaani! - ja sekään ei auta!
Vaikka lapseni ovat minulle todella rakkaita ja en haluaisi elää ilman heitä, niin olen niin vihainen, katkera ja surullinen, mikä tuntuu kalvavan sisuksiani.
En halua katsoa itseäni peilistä. Kun näen oman peilikuvani ja tuon vatsani, niin alkaa itkettää ja ahdistaa. Haluan, että vatsani näyttäisi normaalilta, miltä se ei nyt näytä - mutta rahaa ei ole leikkauksiin. Fysioterapeutilla olen käynyt, mutta se ahdisti vielä enemmän kun se vain kauhisteli sitä kuinka mun navan kohdalla vatsalihakset olivat kolmen sormen verran erillään!:ashamed:
Mies sanoo, ettei se sitä häiritse, mut kuinka se vois edes sanoa toisin, vaikka niin ajattelisikin! Tämän vatsan takia en edes haluaisi rakastella enää...
Mä yritän olla ajattelematta, katsomatta peiliin, mutta kohta on palattava töihin ja koska olen palveluammatissa on mun näytettävä edustavalta. Mutta miten mä pystyn tekemään mun työni kun itsetunto on täysin romahtanut!
Kun vanhemmat lapset oikuttelevat tai riehuvat niin tunnen kuinka patoutunut vihani nousee ja enää en ole vihainen vain siitä mitä lapset tekevät vaan myös siitä, että näytän tältä ja tunnen oman oloni niin huonoksi :'(
Tuntuu, et joka toinen päivä mä yritän ajatella et laihdutetaan nyt vielä 5 kiloa pois ja treenataan syviä vatsalihaksia jos se vaikka auttais ja joka toinen päivä tekis mieli luovuttaa ja vain lihoa muodottomaksi - sit ei ainakaan enää toi pelkkä vatsa vituttaisi.
Ilmavaivaongelman takia en voi mennä mihinkään yhteisjumppaan, mutta nyt fysioterapeutti sanoi etten saisi kotona zumbatakaan koska vatsalihakset niin erillään - mut mitä jos ne ei koskaan mene yhteen???!!!
Viikon kuluttua pitäis lähteä kylpylään, kun sinne lahjakortti saatiin - taitaa mennä itkun puolelle koko reissu :'(
Löytyykö täältä ketään kohtalotovereita...?