9 kk vauvan voimakas vierastaminen, kokemuksia?

Tyttö siis reilun 9 kk ja on tosi kova vierastamaan. Aloitti jo 4 kk iässä, välillä on vierastanut enempi välillä vähän enempi. Kävin tuossa työpaikalla tytön kanssa niin itku tuli vaikka oli minun sylissä ja työkaverit vähän kauempana katselemassa, välillä ei sitten itketä ollenkaan. Yleensä niin että kun joku tuijottaa niin itku tulee, mutta jos ei suoraan päin katsota niin on turvallisempi olo ja ei itke.

Onko muilla näin voimakasta vierastamista? Jotkut kun tuntuu vähän tätä ihmettelevän...

 

Meillä ei vielä illa vierastettu kovin paljoa ja ikää jo 10 kk. Esikoinen kyllä vierasti ja se sitten piti vaan ottaa huomioon. Eli kun jonnekin menee jossa ihmisiä, niin ei anna lasta toiselle syliin ennen kuin vauva on tottunut ihmisiin ja usein siinä käykin niin, että lapsi voi olla vain omassa sylissä ja naama tiukasti omaan rintaan päin.

 

Onko teillä halipupu sitten tämä lapsi joka vierastanut, ollut muuten erityisen arka?

En tosiaan osaa yhdistää tuota vierastusta mihinkään tiettyyn asiaan, esim. että jos on silmälasit tms. Vaan joskus vierastaa aivan kaikkia ja aina, joskus taas ei ollenkaan...

 

:wave: Marke, meillä myös aivan samanlainen tyttö! Vierastanut myös tuosta 3-4 kk:n iästä alkaen ja nyt 8½-kuisena ajattelin sen olevan ohi mutta EI.. Jossain tilanteissa edelleen vierastaa ja joissain ei, ihan niinkuin teilläkin. Kyllähän sitä jotkut ihmettelee mutta mä pidän sitä vaan "fiksuuden" merkkinä ja luonnekysymyksenä. En pidä tyttöä mitenkään muuten ujona, on vaan tosi temperamenttinen.

Eli ei muuta kuin vertaistukea ja voimia, kyllä se varmasti siitä helpottaa _jossain vaiheessa_ :hug:

 

Kiitos kookospähkinä =) Näinhän se on että varmasti jossain vaiheessa helpottaa.

Tulee vaan mieleen, että pitäiskö sitä enemmän käydä ihmisten ilmoilla. Ollaan aika paljon kotona, mutta toki siis joka viikko joko meille tulee vieraita tai me käydään jossain, mutta aika paljon ollaan kotosalla. Olen itse tämmönen koti-ihminen enemmän ja toisaalta täällä tuppukylässä jossa asutaan, ei juuri ole mitään "harrastuksia" vauvoille, josko ne niitä edes vielä tarvitsevat.

Onko teillä paljon vauvalle harrastuksia? Jotkut kun meille kommentoi kun tyttö vierastaa kovasti, että onhan se hyvä että näkee muitakin ihmisiä kuin vanhemmat... Ihan kun ei sitten näkisi. No blaah, tämä nyt on tämmöstä. Ehkä se joskus helpottaa... Tyttö menee hoitoon kun on about 1 v 4 kk, jännitän jo nyt että mitenkä se onnistuu jos näin kovasti vierastaa vielä silloinkin.

 

Mä en usko että tohon kauheasti vaikuttaa se, miten paljon näkee tai on näkemättä muita ihmisiä, vaan vauvan luonne enemmänkin ratkasee. Me viihdytään myös kotona, mutta kyllä meillä kylästellään ja me käydään kylässä. Joskus saattaa mennä pidempiäkin aikoja ihan kahdestaan/kolmestaan.

Mutta esimerkiksi juuri oltiin mummulassa pari viikkoa mutta kun sitten taas mummun näki muutaman viikon päästä niin vierasti Tuntuu siis olevan jotain henkimaailman juttuja että koska kohtaus tulee ja koska ei..

Musta harrastukset on enemmänkin äideille.. Me ollaan satunnaisesti käyty muskarissa, pari ekaa kertaa oli ihan katastrofeja ton vierastuksen suhteen ja tuntui tosi pahalta raahata toista sinne mieltään pahottamaan. Mutta tosiaan, sekin tuntuu olevan nykyään enemmän tuurista kiinni miten siellä menee

Meilläkin on menossa hoitoon 1v 3kk ikäisenä mutta uskon että se sujuu hyvin, lapset kun ei oo niin pelottavia ja PPH varmasti tulee äkkiä tutuksi.

 

Meillä tyttö reilu 9kk vierastaa myös, vaikkakin valikoivasti.Vierastus alkoi puolen vuoden tienoilla ja on jatkunut siitä asti.
Pahin vaihe on mielestäni nyt ohi, enää ei tyttö parahda itkuun jos vieraampi naama tulee lähelle mutta itku tulee lähes poikkeuksetta edelleen jos vieras menee tyttöön koskemaan tai erehtyy ottamaan syliin .Itku laantuu vasta kun tyttö pääsee joko minun tai isänsä syliin, joskus ei tosin isikään kelpaa.
Keikilla tämän ikäisillä tuntuu olevan vierastusta, joillain vaan toisia voimakkaammin.Ei vierastaminen ole ainakaan meidän menoja rajoittanut, tyttö vaan viihtyy sylihiirenä tai liinassa näköyhteyden päässä minusta.
Kehittyneemmän liikkumisen myötä ikävä on ajoittain kyllä lisääntynyt, kun tyttö innoissaan konttaa/ryömii toiseen huoneeseen eikä nääkkään ketään alkaa lohduton itku jota parannellaan sylissä vartista puoleen tuntiin.
Mutta tämäkin on vaan yksi niitä kuuluisia vaiheita ... :heart:

 

Meidän esikoinen oli kans tosi kova vierastamaan.Alkoi siinä 4kk iässä.Saatiin myös kuulla kommenttia siitä ihmisten ilmoille viemisestä,mutta olen vahvasti sitä mieltä ettei se asiaan vaikuta onko liikkeellä päivän vai 5 viikossa.Helpotti muistaakseni vuoden ja kahden välillä.Poika taas,joka nyt 9kk ei vierasta juuri ollenkaan.Syliin kiipeää,tulipa ovesta sitten talonmies,mummo tai setä.On muutenkin miljoona kertaa rämäpäisempi ja energisempi kun siskonsa samanikäisenä.Jotta eiköhän se enempi ole lapsen luonteesta kiinni kun mistään muusta =)

 

Meillä myös tyttö vierastanut jo kuukauden päivät oikein reilusti. Muut tuntuvat ihmettelevän - ja me kyllä myös käymme muita ihmisiä tapaamassa/harrastamassa. Alusta asti on kyläilty ja meillä kyläillään, ettei sillä tunnu olevan vaikutusta asiaan. Nyt tosin tilanne on se, etten viitsi enää viedä tyttöä kerhoon, jossa yht. 20 äitiä ja pientä lasta pienessä tilassa. Tyttö ei rauhoitu muutoin kuin sillä, että lähdemme tilanteesta pois.

Ei tähän taida olla mitään apukeinoa, kun en viitsi pientä turhaan huudattaa?Meilläkin tuo virastaminen näyttää olevan päivästä kiinni ja toki väsymyksen tilasta. Välillä "kohtaus" yllättää ja välillä taas ei. Jännittää kyllä tuo tarhaan vieminen, mutta onneksi siihen on vielä aikaa...

 

Meillä viisikuinen tyttö on nyt kuukauden ajan vierastanut toisia isovanhempiaan! Ei ketään muuta vierasta, nätisti on kaikkien muiden sylissä heti, mutta toiset isovanhemmat saavat itkun tulemaan. En usko että olisi kyse siitä kuinka paljon ihmisiä vauva näkee, sillä me liikutaan todella paljon ihmisten ilmoilla, joka päivä siis ollaan pois kotonta tapaamassa ystäviä tai muuten vaan kaupungilla. Meidän tapauksessa olen alkanut epäillä, voisiko vauva aistia minussa jotain jännitettä, kun en noista toisista isovanhemmista niin kauheasti välitä.. Onhan ne vauvatkin aika fiksuja! Ja varmasti tuo vierastaminen menee joksus ohi!

 

Meillä ei kovaa vierastamista ole ollut, lähinnä se on aina päivästä kiinni Joskus tuffa on maailman paras kaveri ja joskus taas likka purskahtaa hysteeriseen itkuun jos tuffa tulee metriä lähemmäs...
Ja sama muiden ihmisten kanssa. Sellaisten ihmisten sylissä ei tyttö halua olla ollenkaan joita ei nää kuin harvoin..

 

Ma luulin etta vierastaminen alkaa vasta myohemmin.. meilla 4kk ja muutaman kerran kun mummu tai isomummu on ottanut syliin sillee nopeasti, vauva ensin hiljaa ja sitten alkaa terava 'pelastynyt' itku, joka sitten heti rauhoittuu, kun otan takaisin omaan syliin. Kaikki vain sanoivat, etta vatsakivuista johtuu, mutta ma jotenkin kuulostelin itkun olevan erilaista..

 

meillä vierasti ensin tuossa 4 kk iässä hetken ja sitten nyt 8kk iässä tuli kauhee eroahdistus ja vierastaminen, mutta nyt kun ikää on pian 10kk niin se on poistunut. Eli meni vajaa 2 kk ja se loppui, nyt asiat on taas helpommin.