.

...

 

En lukenut edes juttua kokonaan, mutta mitä väliä sillä on vaikka on eroperheen lapsi?

 

kuuluu täysin ikään, mä en oo sunkaa mä oon sun kaa, sä et saa olla sen kaa... tuskin on eroilla ja taloilla mitään tekemistä asiassa

 

En lukenut edes juttua kokonaan, mutta mitä väliä sillä on vaikka on eroperheen lapsi?

EI mitään, mutta se varmaankin selittää osittain kyllä yleensä levottomuuden ja kiusaamisen. :/

Älä jaksa.

 

En lukenut edes juttua kokonaan, mutta mitä väliä sillä on vaikka on eroperheen lapsi?

EI mitään, mutta se varmaankin selittää osittain kyllä yleensä levottomuuden ja kiusaamisen. :/

Aha. Mun vanhimat lapset kyllä rauhotui avioeron jälkeen.

 

Kurja juttu, mutta mäkin vähän ihmettelin, miten se vanhempien ero liittyy mihinkään?
Siis saattaahan se ero vaikuttaa lapseen monellakin tapaa, mutta toiset on ihan luonnostaankin mulkumpia kun toiset. :kieh:

Mäkin olen eroperheen lapsi, ei se ole tehnyt musta sen parempaa tai huonompaa ihmistä.

 

kuuluu täysin ikään, mä en oo sunkaa mä oon sun kaa, sä et saa olla sen kaa... tuskin on eroilla ja taloilla mitään tekemistä asiassa

Toivon todella, että on vaan luonne- ja ikäkysymyksiä.
Täytyy kyllä open kaa jutella, jos pahemmaks vielä menee tästä. Likka on ihan tarpeeks hiljanen jo.

Etkö sinä itse ole ollut moisessa mukana tai uhrina, mä olen molempia?

 

Anteeksi mitä?
Eikö vanhempien eroaminen vaikuta lapsiin millään lailla?
En tarkoita, että he jotenkin olisivat huonompia tms., mutta lapset on herkkiä, kyllä heihin jälkensä jättää, jos äitillä on uusi mies ja tulee meille asuun ja sitten isi lähtee pois ja sillä on uusi nainen ja heillä käydään asumassa. Vai väitätkö muuta? :headwall:

Väitän.
Voi jättää lapsiin jälkiä, mutta ei ne ole välttämättä syy-seuraus-suhteessa keskenään. Siis ero ja kiusaaminen.
Ihan hyvin olisit voinut jättää mainitsematta että lapsi on eroperheestä.

Ja joskus ero on vaan hyväksikin lapselle.

 

Pitkät piuhat, enpä viitti rautalangasta alata vääntämään, onko tyttäres yhtä nopee?

 

Tuo maininta eroperheen lapsesta kyllä pisti munkin silmääni.
Mutta se nyt tässä ei varmaan ollut se jutun pointti kuitenkaan.

En osaa sanoa, muuta kuin sen että tytöt osaavat olla uskomattoman julmia.
Ja ne kolmiodraamat ja jonkun ulkopuolelle sulkemiset ovat todella julmia ja dramaattisia.
:|

 

Itse olen eroperheen lapsi, enkä ole eläissäni ketään kiusannut. Myös monen ystäväni vanhemmat ovat eronneet ystävieni ollessa kouluiässä, ja arvaa mitä? He eivät ole ketään kiusanneet. Tiedän lukuisia eroperheiden lapsia, joilla ei ole mitään tarvetta kiusaamiseen. Tiedän lapsia, joiden vanhemmat eivät ole eronneet ja lapset kiusaavat muita. Tiedän myös eroperheiden lapsia, jotka kiusaavat.

Millä oikeudella sinä määrittelet toisten lasten käytöstä syillä, jotka eivät välttämättä itse käytökseen liity? Millä oikeudella sinä kuvittelet, että eroperheiden lapset olisivat jotenkin ns. "häiriintyneempiä" kuin muut (häiriintynyt väärä sana, mutta tarkoitan tällä tuota kommenttiasi, että lastasi kiusaavan tytön käytöksen syynä voi olla vanhempien ero).

Ei se, että vanhemmat ovat eronneet, todellakaan vaikuta kaikkiin lapsiin negatiivisesti. Syitä kiusaamiseen kannattaa hakea myös muualta kuin vanhempien erosta.

 

Anteeksi mitä?
Eikö vanhempien eroaminen vaikuta lapsiin millään lailla?
En tarkoita, että he jotenkin olisivat huonompia tms., mutta lapset on herkkiä, kyllä heihin jälkensä jättää, jos äitillä on uusi mies ja tulee meille asuun ja sitten isi lähtee pois ja sillä on uusi nainen ja heillä käydään asumassa. Vai väitätkö muuta? :headwall:

Et sä multa kysynyt, mutta vastaan silti.
Ei se välttämättä vaikuta, negatiivisesti ainakaan.

Mun vanhemmat ei riidelly koskaan. Viimeinen vuosi oli sitten pelkkää huutoa.
Ero oli meille lapsillekin helpotus, samoin kun se että kumpikin vanhempi löysi uuden mukavan ihmisen.
Kaupan päälle saatiin vielä "avoveli" isäpuolen kautta ja "avosisko" äitipuoleen kautta.

Samoin äidin ja isän välit muuttuivat taas ystävällisiksi.

Nykyään munkin lapsilla on on useampi mummu ja pappa, äitini on äitipuoleni paras kaveri ja vietetään tosi paljon viikonloppuja ja juhlapyhiä ihan koko porukalla.

Niinkuin Nekkis tuossa sanoikin, ei kaikki lapset reagoi eroon negatiivisesti, eikä kiusaamista tai kiusaamatta jättämistä voi pelkän vanhempien eron
syyksi laittaa. Kyllä siihen vaikuttaa moni muu asia huomattavasti enemmän.

Ei se ero aina negatiivinen asia ole, edes lapsille.
Eikä sen piikkiin tosiaan tarvitse laittaa ihan kaikkea, vaikka olisi ollut vaikeakin ero.

 

Anteeksi mitä?
Eikö vanhempien eroaminen vaikuta lapsiin millään lailla?
En tarkoita, että he jotenkin olisivat huonompia tms., mutta lapset on herkkiä, kyllä heihin jälkensä jättää, jos äitillä on uusi mies ja tulee meille asuun ja sitten isi lähtee pois ja sillä on uusi nainen ja heillä käydään asumassa. Vai väitätkö muuta? :headwall:

Väitän.
Voi jättää lapsiin jälkiä, mutta ei ne ole välttämättä syy-seuraus-suhteessa keskenään. Siis ero ja kiusaaminen.
Ihan hyvin olisit voinut jättää mainitsematta että lapsi on eroperheestä.

Ja joskus ero on vaan hyväksikin lapselle.

ohoh. Pakko puolustaa aloittajaa sen verran, että kyllä mun mielestä eroperheen lapsi voi olla kateellinen lapselle jolla on molemmat vahemmat sulassa sovussa, saman katon alla. Ihan loogista.

turhaa koet syyllisyyttä omasta tilanteestasi.

 

En lukenut edes juttua kokonaan, mutta mitä väliä sillä on vaikka on eroperheen lapsi?

EI mitään, mutta se varmaankin selittää osittain kyllä yleensä levottomuuden ja kiusaamisen. :/

Älä jaksa.

Anteeksi mitä?
Eikö vanhempien eroaminen vaikuta lapsiin millään lailla?
En tarkoita, että he jotenkin olisivat huonompia tms., mutta lapset on herkkiä, kyllä heihin jälkensä jättää, jos äitillä on uusi mies ja tulee meille asuun ja sitten isi lähtee pois ja sillä on uusi nainen ja heillä käydään asumassa. Vai väitätkö muuta? :headwall:

Joskus eroaminen voi vaikuttaa positiivisetikin, eikö niin? Minusta lapset kärsii enemän jos elävät riitaisassa perheessä jossa on ahdistava ilmapiiri. Niinkuin sanoit, lapset on herkkiä ja vaistoavat kodin ilmapiirin.

 

Itse olen eroperheen lapsi, enkä ole eläissäni ketään kiusannut. Myös monen ystäväni vanhemmat ovat eronneet ystävieni ollessa kouluiässä, ja arvaa mitä? He eivät ole ketään kiusanneet. Tiedän lukuisia eroperheiden lapsia, joilla ei ole mitään tarvetta kiusaamiseen. Tiedän lapsia, joiden vanhemmat eivät ole eronneet ja lapset kiusaavat muita. Tiedän myös eroperheiden lapsia, jotka kiusaavat.

Millä oikeudella sinä määrittelet toisten lasten käytöstä syillä, jotka eivät välttämättä itse käytökseen liity? Millä oikeudella sinä kuvittelet, että eroperheiden lapset olisivat jotenkin ns. "häiriintyneempiä" kuin muut (häiriintynyt väärä sana, mutta tarkoitan tällä tuota kommenttiasi, että lastasi kiusaavan tytön käytöksen syynä voi olla vanhempien ero).

Ei se, että vanhemmat ovat eronneet, todellakaan vaikuta kaikkiin lapsiin negatiivisesti. Syitä kiusaamiseen kannattaa hakea myös muualta kuin vanhempien erosta.

ja eroperheen lapsellakin voi olla se iso ja hieno huone..

 

ohoh. Pakko puolustaa aloittajaa sen verran, että kyllä mun mielestä eroperheen lapsi voi olla kateellinen lapselle jolla on molemmat vahemmat sulassa sovussa, saman katon alla. Ihan loogista.

turhaa koet syyllisyyttä omasta tilanteestasi.

Mun tilanteesta vai?

 

Anteeksi mitä?
Eikö vanhempien eroaminen vaikuta lapsiin millään lailla?
En tarkoita, että he jotenkin olisivat huonompia tms., mutta lapset on herkkiä, kyllä heihin jälkensä jättää, jos äitillä on uusi mies ja tulee meille asuun ja sitten isi lähtee pois ja sillä on uusi nainen ja heillä käydään asumassa. Vai väitätkö muuta? :headwall:

Väitän.
Voi jättää lapsiin jälkiä, mutta ei ne ole välttämättä syy-seuraus-suhteessa keskenään. Siis ero ja kiusaaminen.
Ihan hyvin olisit voinut jättää mainitsematta että lapsi on eroperheestä.

Ja joskus ero on vaan hyväksikin lapselle.

Muhun vanhempien ero ei vaikuttanut mitenkään, lapsuuteni on ollut täynnä rakkautta ja turvaa. Vanhempani eivät riidelleet meidän lasten kuullen, joten minkäänlaisia traumoja en ole saanut. Jos vanhemmilla ei yhteiselo suju, ja suhde on tuhoutunut / rakkautta ei toisiansa kohtaan enää ole, niin väkisinkö sitä silloin pitäisi yhdessä puurtaa? Sekö se on lapsille parasta, että vanhemmat välttelevät toisiaan, kotona tulehtunut ilmapiiri, ehkä painostavakin, mahdolliset riidat pelottavat lapsia... Pitäisikö vanhempien väkisin, lapsen hyvinvoinninkin riskeeratakseen, pysyä yhdessä ettei lapsia vaan leimattaisi surkeiksi eroperheen lapsiksi ja ettei vaan voisi sanoa, että tepäs olette eronneet lällällää.

Aivan uskomatonta mustavalkoisuutta ja "rajoittunutta" näkemystä, Cathryn.


Lisäys: Niin ja olen onnellinen siitä, että vanhemmillani on uudet kumppanit (olleet jo monta vuotta), joiden kanssa he ovat onnellisia. Kaikilla meillä hyvä olla. =)

 

No vaikutti ero tai ei, niin se penska kiusaa, ei siis vaan mun lasta, vaan kaikkia!

Kyllä se kohta huomaa, ettei kukaan viitti sellasen kanssa olla. |O :x

Toivottavasti huomaa.
Itse ainakin uskon siihen, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Jossain vaiheessa elämää tulee kiusaajalle vaikeat ajat.

 

ai että oikein EROPERHEEN lapsi kiusaa...

 

No vaikutti ero tai ei, niin se penska kiusaa, ei siis vaan mun lasta, vaan kaikkia!

Kyllä se kohta huomaa, ettei kukaan viitti sellasen kanssa olla. |O :x

Toivottavasti huomaa.
Itse ainakin uskon siihen, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Jossain vaiheessa elämää tulee kiusaajalle vaikeat ajat.

näin minäkin uskon.

 

Anteeksi mitä?
Eikö vanhempien eroaminen vaikuta lapsiin millään lailla?
En tarkoita, että he jotenkin olisivat huonompia tms., mutta lapset on herkkiä, kyllä heihin jälkensä jättää, jos äitillä on uusi mies ja tulee meille asuun ja sitten isi lähtee pois ja sillä on uusi nainen ja heillä käydään asumassa. Vai väitätkö muuta? :headwall:

Väitän.
Voi jättää lapsiin jälkiä, mutta ei ne ole välttämättä syy-seuraus-suhteessa keskenään. Siis ero ja kiusaaminen.
Ihan hyvin olisit voinut jättää mainitsematta että lapsi on eroperheestä.

Ja joskus ero on vaan hyväksikin lapselle.

Muhun vanhempien ero ei vaikuttanut mitenkään, lapsuuteni on ollut täynnä rakkautta ja turvaa. Vanhempani eivät riidelleet meidän lasten kuullen, joten minkäänlaisia traumoja en ole saanut. Jos vanhemmilla ei yhteiselo suju, ja suhde on tuhoutunut / rakkautta ei toisiansa kohtaan enää ole, niin väkisinkö sitä silloin pitäisi yhdessä puurtaa? Sekö se on lapsille parasta, että vanhemmat välttelevät toisiaan, kotona tulehtunut ilmapiiri, ehkä painostavakin, mahdolliset riidat pelottavat lapsia... Pitäisikö vanhempien väkisin, lapsen hyvinvoinninkin riskeeratakseen, pysyä yhdessä ettei lapsia vaan leimattaisi surkeiksi eroperheen lapsiksi ja ettei vaan voisi sanoa, että tepäs olette eronneet lällällää.

Aivan uskomatonta mustavalkoisuutta ja "rajoittunutta" näkemystä, Cathryn.


Lisäys: Niin ja olen onnellinen siitä, että vanhemmillani on uudet kumppanit (olleet jo monta vuotta), joiden kanssa he ovat onnellisia. Kaikilla meillä hyvä olla. =)

Lue mun vastaukset, niin huomaat, että pohdin asiaa, en pidä sitä itsestään selvänä, että ero olisi ainoa syy tähän tän tytön käytökseen. :headwall:

Joo mutta sä korostat eroa. Ei se vanhempien ero automaattisesti tee lapsesta onnetonta tai kateellista lapsille, joiden vanhemmat eivät ole eronneet. Miksi siitä pitäisi olla edes kateellinen? Meillä ainakin vanhemmat olleet silti sulassa sovussa, vaikka erosivatkin, ja kuten sanottu, paljon rakkautta saatiin /saamme. Oli omat huoneet meilläkin, oli tavaraa ja niin edelleen. Ihan kuten muillakin.

Mitä ihmeellistä on lapsessa, joiden vanhemmat ovat eronneet?

 

No vaikutti ero tai ei, niin se penska kiusaa, ei siis vaan mun lasta, vaan kaikkia!

Kyllä se kohta huomaa, ettei kukaan viitti sellasen kanssa olla. |O :x

Toivottavasti huomaa.
Itse ainakin uskon siihen, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Jossain vaiheessa elämää tulee kiusaajalle vaikeat ajat.

En toivo hälle mitään pahaa, mutta sitä pitäis vanhempien vähän huomata ravistella, siis kuvaannollisesti eli laittaa miettiin, miltä itsestä tuntuis.

Toivon vain, että mun tyttö ei siihen kiusaamiseen ala alistuun, vaan antaa sen kuvan, että pyh, siinäs mölötät, ei haittaa ja reippaasti vaan mennä leikkiin muiden kanssa.

Mua on itseä kiusattu koulussa, varsinkin yks lihava poika ja se oli kyllä kamalaa se. Yläasteella jotkut likat kiusas, mutta sekin osittain johtu mun mulkusta isästä, jota asiaa en sillon tiedostanu, että se oli kaikkien kanssa huonoissa väleissä... :x

no mut onko tytön vanhemmat edes tietoisia tästä kiusaamisesta. kannattaa varmaan itse informoida ettei tilanne voi jatkua näin että asiaa voidaan myös tytön vanhempien luona käsitellä.

 

Meillä naapurit erosivat taannoin. Meidän lapsen kanssa samanikäinen kaveri kyllä muuttui jonkin verran eron myötä. Ennen niin valoisa ja hyväntuulinen lapsi muuttui jotenkin ärtyisäksi ja ennen mukavasti sujuneet leikit eivät aina sujukaan. Minusta tuntuu, että lasta harmittaa se, että kaverit, joiden kanssa hän oli koko ikänsä täällä päivät pitkät, leikkivät nyt täällä keskenään ilman häntä joka toisen viikon. En tiedä, onko lapselle rankkaa se, että joka viikonloppu pitää "muuttaa". Monikaan aikuinen ei varmaan jaksaisi kahdessa paikassa asumista. Sitten vielä se, että toinen koti piti pian eron jälkeen jakaa "vieraan" aikuisen kanssa ja uusi sisaruskin syntyi pian ja kuvioihin tuli tämän uuden aikuisen lapset, jotka ovat toisinaan tämän etävanhempansa luona. On siinä myllerrystä reilussa vuodessa: ihme olisi, jos ei missään tuntuisi!

Oma lapsi joskus kyseli ja harmitteli ko. lapsen käytöstä. Minä hänelle vain selitin, että A:lla on ollut niin isoja muutoksia elämässä, että ei kaikki heti voi sujua niin kuin ennen, ja ikäväkin voi ilmetä monella tavalla. Mistään varsinaisesta kiusaamisesta ei ole ollut sinänsä kyse, mutta joskus A yrittää "omia" jonkun näistä vanhoista kavereista vain itselleen, mutta se ei kohdistu erityisesti keneenkään.

 

ohoh. Pakko puolustaa aloittajaa sen verran, että kyllä mun mielestä eroperheen lapsi voi olla kateellinen lapselle jolla on molemmat vahemmat sulassa sovussa, saman katon alla. Ihan loogista.

turhaa koet syyllisyyttä omasta tilanteestasi.

no siis lienee palstalla ihan julkista faktaa et cathrynin perhe-elämä on kaukana lintukodosta!! on todellakin vahvasti liioiteltua puhua "vanhempien olemisesta sulassa sovussa" ja siitä saman katon alla olemisesta, eikö se juuri catryn etsiskellyt itselleen ja tytöilleen kämppää kun äijä on niiiin mielipuoli ja appi viel siinä säestää???

 

ohoh. Pakko puolustaa aloittajaa sen verran, että kyllä mun mielestä eroperheen lapsi voi olla kateellinen lapselle jolla on molemmat vahemmat sulassa sovussa, saman katon alla. Ihan loogista.

turhaa koet syyllisyyttä omasta tilanteestasi.

no siis lienee palstalla ihan julkista faktaa et cathrynin perhe-elämä on kaukana lintukodosta!! on todellakin vahvasti liioiteltua puhua "vanhempien olemisesta sulassa sovussa" ja siitä saman katon alla olemisesta, eikö se juuri catryn etsiskellyt itselleen ja tytöilleen kämppää kun äijä on niiiin mielipuoli ja appi viel siinä säestää???

Sulla taitaa Tiimari-vihko sauhuta aina päivittäin.
Kyllä meillä vaikeuksia on ollu, en väitäkkään muuta. Muttei meidän lapset silti toisia kiusaa. Ja se on varma.

Olet kyllä aika säälittävä, mutta ei oo multa pois.

tarkennahan vähän, et miks MINÄ olen tässä säälittävä? en MINÄ asu mulkvistin kanssa.