80-luvulle..

[Tahtoo]

Kertokaa te jotka ootte eläny aikuisena 80-luvulla, että millaista oli? Oliko se jotain kulta-aikaa, verratkaa tähän päivään.

Itse olen 80-luvun alun lapsi ja itsellä on nyt pieniä lapsia. Ja haluisin elää 80-luvulla. Haluisin paeta jotenkin tätä kaikkea mitä nyt on, yksinkertaisempaan elämäntyyliin. Mielestäni kotiäitiyttä arvostettiin enemmän 80-luvulla, lasten harrastukset oli tervehenkisempiä ja urheiluseurat kukoisti. Jopa kirpparilta löytyvät lasten kasarilelut on hellyttävämpiä kuin nykypäivän monsterit. Kaipaan että elämä ois kiireettömämpää ja ettei vaadittaisi niin paljoa mitä nyt. Materiaa ois vähemmän ja aikaa enemmän. Mutta oliko se sitä oikeasti..?

 

[päätön]

ei se sen kummallisempaa ollut kun nyttenkään.

 

["jaahas"]

ei se sen kummallisempaa ollut kun nyttenkään.

Elä viitti valehella.

 

[mieletön 80-luku]

80-luvussa parasta oli se, että koko ajan asiat menivät parempaan suuntaan, ihmisillä oli usko parempaan tulevaisuuteen.

 

[päätön]

[QUOTE="jaahas";30678528]Elä viitti valehella.[/QUOTE]

missä kohdassa se vale oli ?

 

["sipsi"]

Mie muistan 80- luvun onnellisena vuosikymmenenä. Seuraavana tulikin sitten lama...

67 syntynyt olen.

 

[minä myös]

Itte oon kanssa syntyny 80-luvulla, ja onhan se selvä että maailma oli erilainen. Turvallisempikin? Äiti jätti mut kaupan pihaa nukkumaa vaunuissa. Ja se oli ihan normaalia. Ei enää vois!

Mutta omista valinnoista on elämä paljon kiinni nykyäänki. Valitsee lapsille niitä tervehenkisiä harrastuksia, arvottaa asiat niin että on aikaa... Ajassa ei voi matkustaa, mut koittaa ottaa tästä päivästä itselleen sopivinta.

 

[sähköpaimenkoira harmaana]

En ole ollut aikuinen 80-luvulla, mutta lapsi olen tuolloin ollut.

Toisin kuin aiemmin on kerrottu, kotiäitiys oli aika tuntematon valinta. Vallitsi käytännössä täystyöllisyys ja ainakin kaupungeissa kaikki kävivät töissä. Äitiyslomat olivat nykyiseen verrattuna lyhyitä, mutta numeroita en voi lyödä pöytään, kun ei asia itseä tuolloin koskettanut.

Alkoholimainokset olivat kiellettyjä, mutta tv oli täynnä "I-oluen" mainoksia, jossa juoman merkki oli tärkein ja se ykkönen mainittiin niin vaivihkaa sivulauseessa kuin vaan mahdollista.

Kaikkialla näkyi tupakka. Kodeissa poltettiin sisällä, tv-sarjoissa poltettiin, koulujen nurkilla poltettiin. Tupakkaa saivat ostaa 16 vuotta täyttäneet, mutta sitäkään ei käytännössä valvottu. Mä ostin ainakin kerran eräälle 13-vuotiaalle askin, kun olin itse 15-vuotias. :ashamed: Papereita ei kyselty.

Naiset ja osa miehistä kulki pörröpermanenteissa. Yläasteikäiset kävivät elokuussa ennen koulun alkua ottamassa "koulupermiksen".

80-luvun muoti jakaa aika lailla mielipiteitä. Valtaisat olkatoppaukset, neonvärit, jää- ja lumipestyt farkut ylikorkealla vyötäröllä.

 

[musaa]

Kasikytluvun musiikkikin oli parempaa kuin nykyään.

 

["Hanna"]

Itse olen syntynyt 70-luvun alussa, mutta en näe 80-lukua sen hehkeämpänä kuin muitakaan aikoja. Silloin oli tapana, että kouluikäiset lapset saivat melko itsenäisesti kulkea pitkin kyliä, mutta toisaalta joutui näkemään paljon kaikenlaista mikä ei ole lapselle sopivaa. Tuohon aikaan oli esim. tapana polttaa tupakkaa sisällä, joka paikassa, kotona, työpaikalla, ravintolassa. Lapset vietiin myös ravintoloihin, jotka ruokaravintolastatuksesta huolimatta olivat juottoloita. Humalaisia oli paljon, älämölö kauhea, plus järkky tupakankatku.
Kouluissa oli järkyttävä auktoriteetin pelko, kaikki oma ajattelu oli kielletty. Ruokalassa oli keittäjä, joka annosteli ruuan, joka oli pakko syödä, ihan sama kuinka paljon se yökötti.
En haluaisi takaisin 80-luvulle, toisaalta hyviäkin ajatuksia ajasta on, esim. Lapset eivät silloin olleet elämän keskiössä, vaan mukana kaiken muun kanssa.

 

[Impivaara]

Parasta 80-luvussa oli se ettei silloin ollut narkkeja, sossupummeja (paitsi mustalaiset) eikä mamuja.

 

[sähköpaimenkoira harmaana]

80-luvulla koteihin jaettiin postimyyntikuvastoja, joissa oli tarjolla värikkäitä tuulipukuja. Sitten pariskunnat ostivat samanlaiset puvut, joissa kävelivät kylillä. :0 Niiden kanssa saattoi vielä olla yhteensopiva otsapanta, jolla pariskunnan naispuolinen pisti permiskiharat ojennukseen.

 

["Leena"]

[QUOTE="Hanna";30678641]Kouluissa oli järkyttävä auktoriteetin pelko, kaikki oma ajattelu oli kielletty.[/QUOTE]

Nykyään aikuinen taas ei ole paljon minkään sortin auktoriteetti ja lähtökohta on se, että lapsi päättää. Kun aikuisilla ei ole halua tai kykyä laittaa lasta järjestykseen niin opettajaa sopii aivan hyvin vaikka huoritella.

80-luvusta poiketen aikuinen elää nykypäivänä jatkuvassa lapsensa pelossa. Toisaalta siksi, että hän tietää olevansa kykenemätön pitämään lapselle kurin, mistä seuraa, että hän käytännössä on lapsen oikkujen alainen, ja toisaalta siksi, että hänet on peloteltu luulemaan, että pieninkin poikkeus kasvatussuosituksista romuttaa lapsen psyykeen, jolloin "epäonnistumisen" pelko on suunnaton.

 

[sähköpaimenkoira harmaana]

Isoillla pojilla ja tytöillä oli korvalappustereoita.

 

[sähköpaimenkoira harmaana]

Commadore 64:lla pelattiin

Pienemmällä pelibudjetilla sai Nintendon elektroniikkapelejä, kun Donkey Kong.

 

[vierass]

Harvalla opiskelijalla oli auto, opintolainalla elettiin, eikä sen nostamista pidetty pahana, paremminkin vanhempi sukupolvi suositteli kovasti sen ottamista, melkein kuin ilmaista rahaa. Opiskelijoille kelpasi useamman hengen soluhuoneet, loistavalla tuurilla saattoi saada jopa oman huoneen sieltä solusta. Nykyäänhän ei oikein muut kuin yksiöt kelpaa.

Tietotekniikan opiskelijat lähtivät suurin osa töihin kesken opintojen, kun heitä sinne pyydettiin, riitti kun oli vähän opintoja takana, myöhempinä vuosikymmeninä sitten palailivat noita suorittelemaan loppuun, kun ei mentykään enää niin kovaa.

Pääkaupunkiseudulta kotoisin olevat ihmettelivät kovasti, kuinka muualla päin maata nuoret naiset uskalsivat pimeän aikaan työnnellä lasten vaunuja autioita pyöräteitä pitkin, sellainen ei olisi kuulema tullut kyseeseen jossain itä-Helsingissä silloinkaan.

Tupakoijsta joutui tosiaan kärsimään vähän siellä sun täällä. Lentokoneissakin sai polttaa takaosassa, sitä en muista tarkalleen milloin tuli pitkän matkan busseihin tupakointikielto. Junissa oli tupakkavaunut ja väliin oli pakko ottaa lippu sinne, kun muualta ei saanut, eikä huvittanut seistäkään matkaa täydessä junassa. Monet tupakoijat istuivat tavallisella puolella paikkalippuineen, hyppäsivät vaan siellä tupakkapuolella polttelemassa.

Kännykät tulivat vasta 80-luvun loppupuolella ja ne olivat raahattavaa mallia. Harvalla opiskelijalla oli lankapuhelintakaan, puhelinosake oli aika kallis ostos. Soiteltiin puhelinautomaatista kolikoilla. Tietokoneet alkoivat tulla koteihin, niihin saatiin ohjelmia kirjoittamalla ulkomaisista lehdistä sivukaupalla koodia.

Kyllä niitä monsterileluja oli jo silloinkin, Skeletoria ja He-maniä

 

[80-luvun kännykkä]