8-vuotiaan itkuherkkyys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Väsynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Väsynyt

Vieras
Olen ihan neuvoton tuon pojan kanssa. Tänään on itketty seuraavista aiheista: ei löydy terotinta, yritän neuvoa poikaa soittamaan läksynsä oikein (ihan asiallisesti neuvoin, todellakin) ja viimeinen itku siitä, kun ei tiennyt miten aloittaa kirje joulupukille.

Tätä on jatkunut jo useita viikkoja, en osaa tarkasti sanoa. En meinaa enää jaksaa sitä, että poika ulisee kädet silmillä kaiket illat. Pojalla on paljon kavereita. Kyselin onko koulussa jotain mikä harmittaa, ei ainakaan kerro.

Onko kellään kokemusta lastenpsykologista?
Mitä jos lapsi kertoo, että häntä koko ajan kiusataan kotona? Tuon soittoläksyitkun yhteydessä poika TAAS KERRAN syyttää meitä kiusaamisesta :( Se on todella loukkaavaa ja stressaavaa, mielestämme lapsilla pitää tosiaankin olla rajat ja yritämme olla loogisia ja reiluja kasvattajia. Noh, eiköhän ne kaikki tietty sano näin, mutta me ainakin tartumme heti toisen 'sammakoihin', jos niitä pulpahtelee.

Voi olisi ihanaa jos joku voisi kertoa kokemuksiaan.....
 
Meillä on sama tilanne. Tyttö nyt 3.luokalla, mutta tuo 2.luokkalla tätä tapahtui. Silloin itkettiin usein samanlaisista syistä kuin teillä. Nyt pappan kuolema(isäni) toi nämä itkun puuhkahdukset takaisin. Välillä kun tyttö pappaa ajattelee, niin alkaa itkut ja miksi näin piti käydä virsi alkaa. Välillä hermot menee, mutta itku asiat täytyisi mahdollisimman rauhallisesti käydä lapsen kanssa läpi. Koitahan jaksaa!
 
Kyllä vaan, ollaan sanottu monet kerrat ettei ole pakko käydä. Mä olen itse aikanaan saanut lopettaa heti kun halusin ja sen olen päättänyt käyvän meilläkin. Poika on suorastaan ylpeä taidostaan. Mutta ongelmana on se, että haluaisi heti osata sen oikein. En tiedä mitä se opettaja jättää sanomatta harjoittelun tärkeydestä, meidän kertomana ei mene perille... Kait sekin asia on sanottava sille taiteilijalle ;)
 
KIITOS vieras ja dedefilus, ette arvaakaan kuinka teidänkin sanat lohduttavat!
Mietimme juuri miehen kanssa, että meillä ei ole ollut kuolemia eikä sairauksia sukulaisissa eikä ystävissä. MUTTA sitten hokasimme, voisko se olla se perhanan Kauhajoen tapahtuma? Poika muisti Jokelan tapahtumatkin, vaikka luulimme ettei muistaisi enää :(

Dedefilus, osasiko psykologi kaivella pojasta tietoja oikealla tavalla? Olitteko aina vanhemmat myös mukana?
 
DEDEFILUS! Vielä kysymys! Saitteko jotain vinkkiä teidän omaan käyttäytymiseenne lasta kohtaan?? Mitä tehdä kun ulistaan vääränvärisiä sukkia?
Olemme miettineet päämme puhki tehdäänkö me koko ajan jotain virhettä ja miten tuota pitäisi käsitellä?
 

Yhteistyössä