8-v. itkee kaverittomuutta :(

Asutaan syrjässä, eikä lähistöllä ole ikätovereita.
Koulussakaan ei mene jutut yksiin, kun poikani on hitaampi muita (ei voi välkällä osallistua jalkapalloon, ei hippaleikkeihin yms. juttuihin), niin omien sanojensa mukaan oleilee yksin joko keinussa tai muuten vaan hengailee itsekseen jossain syrjässä.
Yksi kaveri on, joka nyt tänä vuonna aloitti ekaluokan ja silläkin pojalla on muita kavereita, joiden kanssa riehuu välkät.

Poikaani on pyydetty kyllä mukaan leikkeihin, mutta hitautensa vuoksi ei halua osallistua hippaleikkeihin, eikä jalikseen varsinkaan.

Nyt pojalle tuli tosi ahdistus tästä tilanteesta ja itki katkerasti. Tämä nuorempi poika olisi hänelle tosi tärkeä, mutta meillä on jostain tuntemattomasta syystä välit katkenneet nuoremman kaverin perheen kanssa. En tiedä todellista syytä siihen. Mutta viimeisen kerran kun poikani kävi heillä kylässä, poikani loukkaantui trampoliinissa aika vakavastikin (putosi trampoliinista vauhdissa pois, kun turvaverkon vetskari oli jäänyt auki). Mutta en todellakaan nostanut siitä haloota. Tämän tapauksen jälkeen tämä äiti poisti minut kaverilistalta fb:sta ja esti minut. Ja tosiaan, mitään yhteydenottoja ei olla saatu, enkä todellakaan ala kyselemään missä mennään.

Sanoinkin pojalle, että tämän täytyy vaan yrittää löytää ikätovereistaan seuraa. Hankalaa on, kun poika on hitauden lisäksi hieman sosiaalisesti rajoittunut ja leikit eivät vaan kohtaa muiden ikätovereitten kanssa.

Sorry pitkä teksti, mutta minun oli vaan pakko vuodattaa tämä johonkin.
Ehkä otan yhteyttä tuon nuoremman kaverin vanhempiin, ehkä en. Olen kai jotenkin vellihousu, kun en uskalla kysellä... :snotty:

 

[QUOTE="surku";24537390]Asutaan syrjässä, eikä lähistöllä ole ikätovereita.
Koulussakaan ei mene jutut yksiin, kun poikani on hitaampi muita (ei voi välkällä osallistua jalkapalloon, ei hippaleikkeihin yms. juttuihin), niin omien sanojensa mukaan oleilee yksin joko keinussa tai muuten vaan hengailee itsekseen jossain syrjässä.
Yksi kaveri on, joka nyt tänä vuonna aloitti ekaluokan ja silläkin pojalla on muita kavereita, joiden kanssa riehuu välkät.

Poikaani on pyydetty kyllä mukaan leikkeihin, mutta hitautensa vuoksi ei halua osallistua hippaleikkeihin, eikä jalikseen varsinkaan.

Nyt pojalle tuli tosi ahdistus tästä tilanteesta ja itki katkerasti. Tämä nuorempi poika olisi hänelle tosi tärkeä, mutta meillä on jostain tuntemattomasta syystä välit katkenneet nuoremman kaverin perheen kanssa. En tiedä todellista syytä siihen. Mutta viimeisen kerran kun poikani kävi heillä kylässä, poikani loukkaantui trampoliinissa aika vakavastikin (putosi trampoliinista vauhdissa pois, kun turvaverkon vetskari oli jäänyt auki). Mutta en todellakaan nostanut siitä haloota. Tämän tapauksen jälkeen tämä äiti poisti minut kaverilistalta fb:sta ja esti minut. Ja tosiaan, mitään yhteydenottoja ei olla saatu, enkä todellakaan ala kyselemään missä mennään.

Sanoinkin pojalle, että tämän täytyy vaan yrittää löytää ikätovereistaan seuraa. Hankalaa on, kun poika on hitauden lisäksi hieman sosiaalisesti rajoittunut ja leikit eivät vaan kohtaa muiden ikätovereitten kanssa.

Sorry pitkä teksti, mutta minun oli vaan pakko vuodattaa tämä johonkin.
Ehkä otan yhteyttä tuon nuoremman kaverin vanhempiin, ehkä en. Olen kai jotenkin vellihousu, kun en uskalla kysellä... :snotty:[/QUOTE]

Sitten jokin muunlainen vapaa-ajan harrastus, jossa ei vaadita nopeutta ja riehakkuutta? Oma hitaampi, rauhallisempi ja ujompi poikani harrastaa kuvataidekoulua (tosin siellä nyt ei käy ketään samasta koulusta) ja partiota.

 

[QUOTE="ehkäpä";24537400]Sitten jokin muunlainen vapaa-ajan harrastus, jossa ei vaadita nopeutta ja riehakkuutta? Oma hitaampi, rauhallisempi ja ujompi poikani harrastaa kuvataidekoulua (tosin siellä nyt ei käy ketään samasta koulusta) ja partiota.[/QUOTE]

Ne kerhot, mitkä poikaa kiinnostaisi (mm. lennokkikerho) ovat isommille lapsille tarkoitettuja. : /
Viime syksynä poika joutui HUOVUTUSkerhoon, kun mikään muu ei sopinut. Mutta niistä huovutustöistä tuli aivan ihania. :heart:

 

Voi pientä , varmasti tuntuu pahalta...

Löytäisikö poikasi leikkikaveria tytöistä? Minun 8v poikani ei ole mikään rymyäjä ja eskarissa ja ekaluokallakin välillä oli välkällä kiikussa tai itsekseen, jos ei halunnut/löytänyt poikien kanssa yhteistä leikkiä. Nyt tokaluokan alussa kertoi leikkineensä välkällä yhden eskarilaisen pojan ja myös tytön kanssa. Aina on kelvanneet tytötkin leikkikavereiksi.

Puhupa open kanssa tilanteesta ja rohkaise poikaasi menemään mukaan leikkeihin, vaikka vain potkimaan palloa jonkun toisen kanssa, ei ryhmäjalikseen.

Harrastuksesta; minun poika laulaa srk-lapsikuorossa (vaikkei uskovaisia ollakaan ) ja käy kansanopiston pianopiirissä, olisiko teillä päin tälläisia/kiinnostaisiko sinun poikaa?

Asuuko kauempana saman ikäisiä, voitko joskus viedä pojan kylään leikkimään?

Se tramppa-asia pitää sinun selvittää, jotain väärinkäsitystä siinä taitaa olla tai sitten se toinen äiti ei käyttäydy aikuismaisesti.

Tsemppiä ja hyvää syksyä! Asioilla on tapana järjestyä, vaikkei se todellakaan aina tunnu siltä!

 

Miten radikaalimpi ratkaisu eli muutto? Kavereita on usei helpompi saada ympäristössä, jossa on muitakin lapsia.

 

Me asutaan keskellä kaikkea, on lapsia, on ihan kaikkea, paitsi kavereita omalta luokalta.

En ymmärrä mikä vika meissä on, lapsessa on.... en oikeasti -lapsi on iloinen, sosiaalinenkin, tykkää leikkiä toisten kanssa.

Jotain on pielessä, mutta en kertakaikkiaan tiedä mitä - mietin olenko juurruttanut oman negatiivisen ajattelutapani lapseen josta syystä näkeekin asiat negatiivisemmin kuin ehkä ovatkaan.

Synttärikutsuja sataa, mutta bestistä ei ole.

Kuinka varhain ne parhaat kaverisuhteet oikein luodaan?

 

Ei muutakuin tekstaa vaikka tälle ekaluokkalaisen äidille että milloin sopiskyläillä tms. Jos ei vastaa, anna olla. Mut ohjaa poikaa harrastuksiin, just joku partio, srk:n kerhot, kuvataidejutut tms. Sit se on vaan kuskattava poikaa.

 

Voisiko tilanteesta puhua opettajalle ja ehdottaa "kaikki leikkii kaikkien kanssa" -väitunteja pidettäväksi - ainakin tietyillä välkillä. Voisiko luokkakavereita pyytää kyläilemään?

 

Tämä on just sitä vanhempien itsekkyyttä. Haetaan rauhallista, erakkomaista asuntoaluetta keskellä metsää ja kuvitellaan kuinka kivaa on asua sellaisessa paikassa. Sitten aletaan itkeä, ettei lapsille löydy kavereita ja vaikka olisi tarha/koulukavereita niin ne kaikki asuvat siellä kaukana lähiössä

 

Me asutaan keskellä kaikkea, on lapsia, on ihan kaikkea, paitsi kavereita omalta luokalta.

En ymmärrä mikä vika meissä on, lapsessa on.... en oikeasti -lapsi on iloinen, sosiaalinenkin, tykkää leikkiä toisten kanssa.

Jotain on pielessä, mutta en kertakaikkiaan tiedä mitä - mietin olenko juurruttanut oman negatiivisen ajattelutapani lapseen josta syystä näkeekin asiat negatiivisemmin kuin ehkä ovatkaan.

Synttärikutsuja sataa, mutta bestistä ei ole.

Kuinka varhain ne parhaat kaverisuhteet oikein luodaan?

Meillä oli vähän sama tilanne, hirveästi lapsia ympärillä mutta todella hyviä ystäviä nolla. Koulun alettua on alkanut hahmottumaan, että ei ole vaan aiemmin ollut samankaltaisia kavereita, kaveripiiri oli väärä. Oli onni, että pääsi uusien kavereiden pariin. Nyt on hiljalleen muodostumassa uusia kaverisuhteita.

Jonkun verran pojilla jarruttaa kaverisuhteita jos ei kulje valtavirran mukana. Täällä(kin) poikien suosikkilaji on futis ja kun oma lapsi ei siitä piittaa yhtään, jää monen leikin ulkopuolelle. Kuvittelisin, että sama tilanne voisi olla hyvin rauhallisilla ja ei urheilullisilla-pojilla; vaatii oikenlaista seuraa, että kavereita löytyy.

Oletteko itse kyselleet kavereita kylään ja tutustunet vanhempiin? Onko lapsella harrastuksia?

 

Voisiko tilanteesta puhua opettajalle ja ehdottaa "kaikki leikkii kaikkien kanssa" -väitunteja pidettäväksi - ainakin tietyillä välkillä. Voisiko luokkakavereita pyytää kyläilemään?

Tuon 7veen äitinä kysyn, että eikö pitäisi ensin olla jokin yhteys lasten välillä ennenkuin pyytää kylään? Tuntuisi hölmöltä kysyä jotain lasta kylään, vaikka eivät koulussa edes moikkaisi toisiaan?

Olen tätä nimittäin pohtinut.

 

[QUOTE="vieras";24537606]Meillä oli vähän sama tilanne, hirveästi lapsia ympärillä mutta todella hyviä ystäviä nolla. Koulun alettua on alkanut hahmottumaan, että ei ole vaan aiemmin ollut samankaltaisia kavereita, kaveripiiri oli väärä. Oli onni, että pääsi uusien kavereiden pariin. Nyt on hiljalleen muodostumassa uusia kaverisuhteita.

Jonkun verran pojilla jarruttaa kaverisuhteita jos ei kulje valtavirran mukana. Täällä(kin) poikien suosikkilaji on futis ja kun oma lapsi ei siitä piittaa yhtään, jää monen leikin ulkopuolelle. Kuvittelisin, että sama tilanne voisi olla hyvin rauhallisilla ja ei urheilullisilla-pojilla; vaatii oikenlaista seuraa, että kavereita löytyy.

Oletteko itse kyselleet kavereita kylään ja tutustunet vanhempiin? Onko lapsella harrastuksia?[/QUOTE]
Tyttö on tämä 7v ja harrastaa juurikin tätä kuuluisaa jalkapalloa, mutta eipä yllättäen ole samasta koulustakaan yhtään joukkuekaveria.

Tunnemme vanhempia jonkun verran - meistä varmaan saa jotenkin negatiivisen kuvan, luulen - ja ollaan eskariaikana pyydetty kavereita kylään, nyt ekalla ei, kun pitäisi kai ensin olla tämä kuuluista yhteys lasten välillä - ja toisaalta iltapäiväkerhon jälkeen jo kaipaisimme omaa aikaakin lasten kanssa, mutta siitä kai pitäisi tinkiä.

 

Tämä on just sitä vanhempien itsekkyyttä. Haetaan rauhallista, erakkomaista asuntoaluetta keskellä metsää ja kuvitellaan kuinka kivaa on asua sellaisessa paikassa. Sitten aletaan itkeä, ettei lapsille löydy kavereita ja vaikka olisi tarha/koulukavereita niin ne kaikki asuvat siellä kaukana lähiössä

Ei ollu mun valinta tulla "korpeen" asumaan. Oli pakko löytää jostain kämppä ja se löytyi "syrjästä". Meidän kodin ympärillä on paljon taloja, mutta kun niissä kaikissa asuu vanhempaa porukkaa. :headwall:

Ei me nyt tässä elämäntilanteessa vielä pystytä muuttamaan muuallekaan. Ei riitä varat sellaiseen.

 

Tuon 7veen äitinä kysyn, että eikö pitäisi ensin olla jokin yhteys lasten välillä ennenkuin pyytää kylään? Tuntuisi hölmöltä kysyä jotain lasta kylään, vaikka eivät koulussa edes moikkaisi toisiaan?

Olen tätä nimittäin pohtinut.

Itse tein oman poikani kohdalla 6-vuotiaana niin, että kutsuin hänen eskalaiset pojat (tai osan pojista, jotka hän tiesi ja ajattelin heidän olevan mukavia) kylään. Järjestin naamiaiset ja niihin tein kutsut. Naamiaisissa leikittiin yhdessä, tutustuttiin jne ja kivaa oli. Sieltä jo vähän pohjustin kaverisuhteiden muodostumista.

 

Onko siellä 4H-kerhoja? Sieltä voisi löytyä mukavaa tekemistä ja kaveraitakin. Ja sinuna ottaisin kyllä ihan rohkeasti yhteyttä siihen kaveriperheeseen. Voihan olla kyseessä joku väärinkäsitys eikä tuo ole kiva kun jää vaivaamaan.

 

Kuinka varhain ne parhaat kaverisuhteet oikein luodaan?

Tyttö on 8v ja toisella luokalla. Parhaat kaverit ovat "kulkeneet mukana" jo 4-5 vuotta samassa päikyssä ja eskarissa. Ja parhaat kaverit ovat poikia.

Toki tyttö on taitava solmimaan uusia kaverisuhteita vaikka metsän peikkojen kanssa mutta noiden muutamien poikien kanssa se eniten hengailee (pojat hengailee meillä ).

 

Kaverisuhteiden syntymiseen vaikuttaa tosi paljon se, missä asutaan. Esikoisella ei ollut tiiviitä kaverisuhteita ennen koulua kun asuttiin vanhusten keskellä, toinen taas löysi bestiksensä samalta pihalta vuoden iässä.