8 kk vauvan levoton uni

[neuvot vähissä]

Olisiko kellään hyvin vinkkejä, miten vauvaa saisi rauhoiteltua yöllä muuten kuin imettämällä??? Meillä kohta 8 kk vauva nukkuu nykyään kahden tunnin pätkissä läpi yön...aikaisemmin söi 1–2 krt yössä, mutta nyt 7 kk kieppeillä alkoi todella levoton nukkuminen.

Vauva herää itkemään eikä rauhoitu kuin tissille nostamalla. En jaksa uskoa, että kyse on nälästä. Tyttö syö aamupuuron, maitovälipalan (ennen 1. päikkäreitä) lounassoseen (kasvis), maitovälipalan (ennen 2. päikkäreitä), päivällissoseen (liha/kasvis) ja iltapuuron + tietty aterioiden yhteydessä maitoa myös.

Alan olla jo todella väsynyt, yhtään ns. kokonaista yötä ei ole ollut koko aikana ja huonommaksi menee, vaikka yösyöttöjen pitäisi kai jo ruveta loppumaan eikä päinvastoin. Olen yrittänyt myös antaa lisämaitoa illalla puuron kanssa ja sen jälkeen imettänyt unille, mutta ei se auta yhtään.

Vauva nukkuu noin 19.00–06.30 ja herää yhdeltätoista, yhdeltä, kolmelta ja viideltä tuossa välissä. Eli jos ja kun en mene itse nukkumaan seitsemältä illalla, en saa yhtään pidempää unijaksoa itse, vaan 1,5 h imetyksineen ja uudestaan nukahtamisineen taitaa olla maksimi.

Ymmärrän toki, että vauvaperheessä uni on kortilla muutenkin, mutta tämä väsymys alkaa jo haitata elämää, en esim. jaksa lähteä läheskään joka päivä ulos kärryilemään tmv. vaan laahustan kotona koko päivän puolinukuksissa.

Välillä mies on yrittänyt rauhoittaa vauvan takaisin uneen, mutta yleensä se ei onnistu ja sitten mä lopulta nousen imettämään. Pitääkö lopettaa imetys kokonaan, että saa vauvan vieroitettua jatkuvasta yötissitelystä???

Miten olette itse toimineet?

 

[mama]

Hei,

Meillä oli tuossa vaiheessa ihan samanlaista. Aikaisemmin hyvin nukkunut vauva rupesi heräilemään, nälästä ei voinut olla meilläkään kyse ainakaan joka kerralla. Me ratkaistiin niin että isä meni aina rauhoittelemaan vauvaa, juuri ettei tulisi sitä imetysassosiaatiota. Minä sitten imetin aikaisintaan klo 3 muistaakseni. Annettiin vauvalle myös minun päällä ollut paita unirievuksi. Ei myöskään menty vauvan huoneeseen jos vain kitisi eikä itkenyt oikeasti (aikaisemmin hyökkäsin heti imettämään ettei heräisi kokonaan).

En tiedä auttoiko nämä jutut varsinaisesti vai tekikö aika sitten tehtävänsä, yöheräilyt loppui siinä 1v aikoihin.

Tsemppiä!

 

[Amorphis]

Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon viestin! Meidän tyttö on pian 8kk ja yöt vaan menneet hullummiksi. Yleensä 8-10 herätystä (en edes jaksa aina laskea) yössä. Aina pitää antaa tissi suuhun, jotta voi rauhoittua uudestaan uneen.

Oma ajatukseni vieroituksesta: lempeä unikoulu, mikä tarkoittaisi joka herätyksellä nousta ylös ja antaa tissiä, irrottaa ote, antaa tissiä, irrottaa ote niin kauan kunnes vauva nukahtaa lopulta ilman että tissi on suussa. Itse olen tähän asti yöllä vaan antanut tissin suuhun ja jatkanut unia. En vaan jaksa nousta ylös.. Kun annan rintaa yöllä ja jatkan unia, niin en ole aamulla niin väsynyt kun jos olisin kunnolla herännyt joka kerta. Tietysti nämä herätykset kaiketi pitäisi vähentyä tämän unikoulun myötä, mutta sehän ei tapahdu yhdessä tai kahdessa yössä, niin olen epäillyt jo valmiiksi, etten tulisi jaksamaan.

Tällä systeemillä kuitenkin päästiin jo illalla tissille nukahtamisesta. Annan iltapesujen jälkeen tissiä ja laitan hänet sänkyyn. Köllöttelen itse vieressä, kunnes hän nukahtaa. Mutta heräilyt alkavat 30-60min kuluttua tästä. Yksi pidempi pätkä saattaa olla jossain välissä (3h), mutta ei joka yö. Ollaan kokeiltu illasta tytön heräiltyä uniltaan, että isä menee rauhoittelemaan. Ei auta, tulee hirveä huuto. Ja huuto loppuu vasta kun tissi on suussa.

Kaipa meillä jossain vaiheessa on edessä lempeä unikoulu, kun vaan jaksaisin alkaa nousta yöllä ylös. Olisi tietty kiva kuulla, jos jollain olisi kokemuksia tämän systeemin toimivuudesta.

 

[ap.]

No "kiva" kuulla että muilla on ihan samat meiningit...Mä pelkään, että lapsi on jo täysin ehdollistunut siihen, että tissi tulee aina suuhun kun yöllä huutaa Mutta mulla ihan sama olo, että en vaan jaksa tassutella tmv. vaan haluan sen itkun loppumaan mahd. pian ja itse takaisin sänkyyn. Varmaan pitää joku unikoulu pitää ja kestää sitä itkua öisin vähän paremmin.

Mä luulen myös, että ainoa varsinainen syöntiherääminen olisi just tossa kolmen/neljän aikoihin aamuyöstä ja muu heräily sitten jotain muuta.

Meillä ei enää nukahdeta tissille, imetän sängyn vieressä ja kun vauva irrottaa itse otteen tissistä saatuaan tarpeeksi, nostan hänet sänkyyn, peittelen ja laitan unikaverin kainaloon ja lähden huoneesta. Useimmiten vauva nukahtaa samantien tai pienen mölyämisen jälkeen itsestään. Sama vaan ei toimi koskaan öisin, mutta periaatteessa olisi siis mahdollista, jos vauva ei vaan heräisi aina jo valmiiksi herne nenässä itkien. Äh.

 

[Alessia*]

Mutta mulla ihan sama olo, että en vaan jaksa tassutella tmv. vaan haluan sen itkun loppumaan mahd. pian ja itse takaisin sänkyyn.

Mutta jos jaksat (tai miehesi jaksaa) sinnitellä 1-3 yötä unikoulua, niin sen jälkeen teillä ehkä nukutaan kokonaisia öitä.

 

[ap.]

Mutta jos jaksat (tai miehesi jaksaa) sinnitellä 1-3 yötä unikoulua, niin sen jälkeen teillä ehkä nukutaan kokonaisia öitä.

Toimiiko se oikeasti noin nopeasti?? Eli jos en vaan anna tissiä ja rauhoittelen muuten takaisin uneen + kestän sitä huutoa, mikä siitä luonnollisesti syntyy..?

Ja mistä tietää, onko vauvalla oikeasti nälkä jonain niistä heräämiskerroista vai ei?

Pakko varmaan kokeilla, ei tätäkään enää kauaa jaksa. Ärsyttävintä on, että kaikki (lähinnä sukulaiset) aina kysyy, että mites vauva nukkuu. Ja kun kerron, että syö useamman kerran yössä vielä, niin alkaa hervoton voivottelu siitä, miten tässä iässä pitäisi jo nukkua koko yö eikä olla tissillä suurinpiirtein edes päivisin. Tosi paljon auttaa se päivittely.

 

[Amorphis]

Toimiiko se oikeasti noin nopeasti?? Eli jos en vaan anna tissiä ja rauhoittelen muuten takaisin uneen + kestän sitä huutoa, mikä siitä luonnollisesti syntyy..?

Ja mistä tietää, onko vauvalla oikeasti nälkä jonain niistä heräämiskerroista vai ei?

Pakko varmaan kokeilla, ei tätäkään enää kauaa jaksa. Ärsyttävintä on, että kaikki (lähinnä sukulaiset) aina kysyy, että mites vauva nukkuu. Ja kun kerron, että syö useamman kerran yössä vielä, niin alkaa hervoton voivottelu siitä, miten tässä iässä pitäisi jo nukkua koko yö eikä olla tissillä suurinpiirtein edes päivisin. Tosi paljon auttaa se päivittely.

Jos kokeilet, niin tulehan kertomaan, miten käy. Itse en ole valmis huudattamaan ainakaan vielä..

 

[jo pirteämpi äiti]

Meillä oli ihan sama ongelma vielä 2 viikkoa sitten! Imetin vauvaa 1-2 tunnin välein, olin ihan poikki tilanteesta. Meillä myös vauva oli jo aikaisemmin oppinut illalla nukahtamaan sänkyyn itsestään, mutta yöllä vaati aina tissiä.

Päätin pitää lempeän "nostelu" unikoulun Tracy Hoggin oppien mukaisesti, hyvä ohje löytyy täältä: Perhe-elämää: Tracy Hogg

Ihmeekseeni tämä todella toimi!! Ekalla kerralla vauva kyllä protestoi noin puolituntia.. Nostin syliin, laskin alas, nostin syliin, laskin alas... kunnes näin että vauva oli jo tosi väsynyt, laitoin peiton päälle ja vauva nukahti. Seuraavalla kerralla meni jo nopeammin.

Viime yönä vauva heräsi kaksi kertaa. Ekalla kerralla peittelin vain ja vauva jatkoi unia ja tokalla kerralla imetin (koska vauva tarvitsee yhden imetyksen aamuyöllä, katson kellosta että annan tissiä jos kello on yli neljä aamulla, muussa tapauksessa peittelen, hyssyttelen tai jos nekään ei toimi, niin sitten nostelen.)

Unikoulussa tulee kyllä itkua, mutta koska olet koko ajan vauvan tukena, ei tilanne ole hänelle pelottava. Kannattaa varata korvatulpat mukaan!! Kannattaa myös pyytää jos mies tai oma äiti tai joku muu voisi auttaa vaikka ekan yön..

 

[Alessia*]

Toimiiko se oikeasti noin nopeasti?? Eli jos en vaan anna tissiä ja rauhoittelen muuten takaisin uneen + kestän sitä huutoa, mikä siitä luonnollisesti syntyy..?

Jos mä kerron miten meillä meni, niin taas joku sanoo että se masentaa! Meillä tämän kuopuksen unikoulu kesti tasan yhden yön, sen jälkeen se on nukkunut ilman heräilyjä. Yleensä kait kannattaa kuitenkin varautua kolmeen yöhön.

Sen verran olen kuullut ja lukenut näitä juttuja, että käsitykseni mukaan mitä kauemmin vitkuttelet uniolulun aloittamista, sitä sitkeämmin vauva haluaa pitää eduistaan kiinni.

Pidä huoli että sinä päivänä vauva syö niin että ruoka tursuaa korvista. Sitten ei tarvitse yöllä ruokaa.

 

[Neppu]

Meillä kans yöt oli menossa koko ajan vaan hullumpaan suuntaan puolen vuoden jälkeen.. Olin 7kk iässä kokeillut noita kaikn maailman tassu-unikouluja mut meillä poika vaan raivostui niistä enemmän ja yleensä minä luovutin ja otin lopulta tissille.. Nyt pari viikkoa sitten päätin lopettaa yösyötöt ja yhtenä yönä huudatin vauvaa melkein 2h. Välillä kävin ottaan syliin ja rauhottelin, annoin tuttia tai tarjosin vettä mutta enpä voi sanoa että mikään noista olisi auttanut sen ihmeemmin. Sen parin tunnin jälkeen nukahti ja heräsi vasta neljän aikaan jolloin syötin (kun nukkumaan oli menty jo seiskalta ja ajattelin että voi olla oikeastikin nälkä..) Sen jälkeen nukkui taas aamuseitsemään.

Jo tuon eka yön jälkeen alkoi nukkumaan suoraan sinne neljään asti jolloin syötin. Tätä jatku viikon jonka jälkeen itse olin reissussa 2 yötä ja poika oli iskän hoivissa. Silloin ei maitoa tarjottu yöllä ollenkaan ja poika oppikin nukkuun yönsä. Edelleen on nyt herännyt 4-5 aikaan kerran, mut ei muutakuin tutti suuhun ja unet jatkuu..

Melkein tuntu hölmöltä tuon 7kkn valvomisen jälkeen että näinkö helpolla päästiin.. Tsemppiä kaikille muillekin. Tiedän mitä on herätä parin tunnin välein ja kuin väsynyt sitä voi olla. Toivottavasti tää ny jatkuu näin.

 

[mollamaija]

Varo vauvakouluttajia

Oletko kuullut nämä neuvot?

"anna vauvan itkeä itkunsa"
"vauvalle pitäisi luoda rutiinit"
"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"
"mitä, imetätkö yhä?"

Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.

Mikä vauvakoulutuksessa on vikana?

Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.

Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.

Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen eäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.

Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.

Toimiiko vauvakoulutus todella?

"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.

Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu.

Sulkeutumisoireyhtymä

Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin.

Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen.

Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.

Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.


***************
Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.

Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.

*******************

Lähde:
Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)

William ja Martha Sears ovat avio- ja työpari, jonka puoleen amerikkalaisvanhemmat yhä usemmin kääntyvät. Searsit ovat kirjoittaneet useita kirjoja ja ovat tulleet amerikkalaiskatsojille tutuiksi televisiosta. Searseilla on 8 lasta. William Sears on opiskellut Harvardissa ja harjoitellut maailman suurimmassa lastensairaalassa. Hän on toiminut lastenlääkärinä melkein 30 vuotta.

 

[mollamaija]

Vauvaa pidetään vaikeana, jos viimeistään puolen vuoden iässä yöt eivät mene heräilemättä. Viimeistään yksivuotisneuvolassa saatetaan sanoa, että nyt viimeistään lapsen pitäisi nukkua koko yö heräämättä. Se on lapselle hyväksi. Annetaan ymmärtää, että normaali lapsi nukkuu viimeistään puolivuotiaana läpi yön. Pahimmillaan vanhempia kielletään nukuttamasta lasta rinnalle tai syliin. Pelotellaan, että muuten lapsi ei opi nukahtamaan itsenäisesti.

Länsimaissa ongelmina pidetään yöheräilyä ja nukkumaanmenoon liittyviä taisteluja. Näiden niin sanottujen unihäiriöiden suuri määrä kertoo kulttuuristen tapojen ja vauvan biologian yhteensopimattomuudesta. Esimerkiksi Japanissa yöheräilyjä ei pidetä ongelmana vaan asiaankuuluvana. Tällöin vanhempien suhtautuminen asiaan eroaa länsimaisesta. Nukkumaanmenotaisteluitakaan ei samassa määrin ole, jos lapsi nukutetaan vanhemman läsnä ollessa ja hän saa nukkua vanhemman vieressä. Japanissa muuten suositellaan, että vauvaa ei jätettäisi yksin huoneeseen nukkumaan.

Vauvat eivät kärsi yöheräilystä, vanhemmat kyllä. Ei vauvan kyvyttömyys noudattaa kulttuurisia tapoja ole sairaus eikä ongelma. Lapsi toimii niiden biologisten tarpeiden mukaan, jotka ovat evoluution kuluessa valikoituneet optimaalisiksi toimintatavoiksi. Häiriintymätön uni ei ole ainoa hyvä uni. Vauvan unikäyttäytyminen ei myöskään ole yhteydessä vauvan moraalisiin ominaisuuksiin. Heräilemättä nukkuva vauva on ehkä evoluutiivisesti katsottuna elinkelvottomampi - ei kiltimpi tai helpompi kuin öisin heräilevä ikätoveri. Hiljaa omassa huoneessaan nukkuva vauva ei myöskään kasva yhtään itsenäisemmäksi - päinvastoin.

Lapsen kuuluu heräillä ja syödä äidinmaitoa öisin. Se on normaalia, asiaankuuluvaa ja luonnollista. Lapset lopettavat yöheräilyt yksilöllisesti oman aikataulunsa mukaan. Unikoulut ja muut vastaavat kidutusmenetelmät vain opettavat lapsen nukkumaan liian vähän ja tuovat lapselle hylkäämisen tunteen. Mikäli rintaa ei nukkuessa saa, lapsi voi nukkua vähemmän kuin tarve olisi ja nousta aamulla aikaisin syömään.

"Eikö teillä ole lapselle omaa huonetta? Eikö se ole kauhean hankalaa nukkua lapsen kanssa samassa sängyssä? Missä te harrastatte seksiä? Kyllä lapsen pitäisi nukkua omassa sängyssä. Varo, ettet kieri vauvan päälle ja tukahduta sitä."

Perhepeteilijät saavat kuulla mitä omituisimpia kysymyksiä ja lausahduksia. Siltä varalta, että lukija saa joskus vastailla samanlaisiin kysymyksiin, tässä muutama vastausmalli valmiiksi.

"Ei ole vauvalle omaa huonetta. Emme päivisinkään jätä noin pientä lasta valvomatta." " Eikö sinun ole hankala nukkua puolisosi kanssa? Hän on niin isokin, että valtaa varmasti koko sängyn." "Mikäli seksielämämme teille nyt mitenkään kuuluu, meillä on pari sohvaa, keittiönpöytä, sauna ja keinutuoli. Mitä, teettekö te sitä vain tylsästi sängyssä?"

"Miksi ihmeessä lapsen pitäisi nukkua erillään vanhemmistaan? Sehän on järjetöntä." "Näin äitinä kehoni toimii lasta hoitaakseen, ei tappaakseen. Ei, kehoni ei ole tappava ase, jota nukkuvan lapseni tulisi varoa." Lisäksi voi kysyä, että mikä oikeus aikuisella on toisen ihmisen läheisyyteen,, jos se evätään pieneltä lapselta.

Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.

Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.

Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.

Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.

Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.

Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?

Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.

Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.

(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)

 

[mollamaija]

On tärkeää, että lapsi oppii kokemaan nukahtamisen miellyttävänä asiana ja unen turvallisena olotilana.

Useimmat lapset käyvät läpi eri vaiheita nukkumisen kanssa. Yritä löytää nukkumisjärjestely, joka sopii juuri teidän perheellenne. Varaudu siihen, että keinot vaihtuvat ja pidä mieli avoimena uusille ratkaisuille. Kun vauva on vielä pieni, yöheräämiset ovat luonnollinen osa arkea ja heräilyä helpottaa niihin asennoituminen rennosti ja positiivisesti.

Yölliset heräilyt ovat normaali osa vauvan terveellistä unirytmiä

Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James McKenna on tutkinut vauvojen nukkumista jo vuosia ja hänen mukaansa pitkät unijaksot eivät ole luonnollisia ihmisvauvoille. Pienet vauvat havahtuvat hereille unestaan useita kertoja yössä ja sillä näyttää olevan selkeä merkitys vauvan selviytymisen kannalta. Tuore tutkimus antaa osviittaa, että vauvat, jotka nukkuvat liian syvästi ja liian pitkään saattavat olla suuremmassa riskissä kätkytkuolemalle. Vauvan unijakson pidentäminen pidempien unijaksojen toivossa ei siis välttämättä ole vauvan edun mukaista. On normaalia, että 6 kk vauva herää vielä useita kertoja yössä ja kahteen ikävuoteen asti useimmat lapset heräilevät öisin. Vauvan katsotaan nukkuvan läpi yön, kun hän nukkuu yhtäjaksoisesti 5 tuntia yöllä. Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.

Monet äidit kokevat luonnollisimmaksi tavaksi nukuttaa vauvan rinnalle. Useimmat alle 2-vuotiaat lapset tarvitsevat vielä vanhempien apua nukahtaakseen, monet lapset vielä pidempäänkin.

Enemmän unta perhepedissä

Unilaboratoriossa tehtyjen tutkimusten mukaan perhepedissä nukkuvat äidit imettivät vauvojaan useammin yön aikana, mutta eivät aamulla muistaneet paljonkaan yöllisistä heräilyistä. He myös raportoivat saaneensa enemmän unta nukkuessaan yhdessä vauvan kanssa, kuin silloin, jos vauva nukkui eri huoneessa.

Kun vauva on lähellä äiti havahtuu jo vauvan varhaisiin nälän merkkihin maiskutukseen, ähinään ja levottomuuteen. Näin vauva ei ehdi hätääntymään, ja vauvan rauhoittaminen on nopeampaa. Huomatessaan olevansa äidin turvallisessa kainalossa vauva saattaa rauhoittua uudestaan nukkumaan.

Äidin ja vauvan unirytmit mukautuvat

Erityisesti imettävän äidin ja vauvan unirytmit lähentyvät toisiaan ja silloin äiti ja vauva nauttivat usein syvästä unesta samaan aikaan. Vauvan ollessa kevyen unen vaiheessa (REM) äidin kevyen unen pituus vähitellen vastaa vauvan kevyen unen pituutta. vastaavasti äidin syvän unen(ALFA) pituus alkaa vastata vauvan syvän unen pituutta. Näin vauvan herätessä kevyestä unesta äitikin herää kevyestä unen vaiheesta ja on valmis vastaamaan vauvan viesteihin riittävän pian vauvan tarpeiden mukaan.

Nukkuessaan perhepedissä vauvat heräilevät useammin, kuin yksin nukkuessaan, mutta sekä vauva, että äiti saavat silti enemmän unta. Vauvat myös itkevät huomattavasti vähemmän, minkä johdosta enemmän energiaa säästyy kasvuun ja elintoimintojen ylläpitoon.

Kun vauva herää yöllä nälkäänsä, hän herää kevyen unen vaiheesta. Jos äiti ja vauva nukkuvat yhdessä ja heidän unirytminsä ovat mukautuneet samanlaisiksi myös äiti herää kevyen unen vaiheesta. Tällöin yöimetys onnistuu helposti ja myös takaisin nukahtaminen helpottuu. Jos äiti ja vauva nukkuvat erossa toisistaan, äiti joutuu joskus heräämään syvän unen vaiheesta, jolloin herääminen on paljon hankalampaa. Hän ei reagoi vauvan varhaisiin nälän merkkeihin ajoissa ja vauva ehtii alkaa itkeä. Tällöin takaisin nukahtaminenkin vaikeutuu.

Kun vauva ja äiti heräävät samasta kevyestä unen vaiheesta on äidin myös myöhemmin helpompi nukahtaa kuin erivaiheessa vauvan kanssa nukkuesaan. Vauvalla on unesaan oma rytminsä, mutta äidin on mahdollisuutta sovittaa kevyen ja syvän unenvaihetta, unirytmiään vauvan rytmin kaltaiseksi.

Unikoulu ei ole hyväksi lapselle

Unikoululla (controlled crying) tarkoitetaan sitä, että lapsi jätetään yksin huoneeseen ja annetaan itkeä vähitellen pidempieä ja pidempiä aikoja, ennenkuin häntä mennään rauhoittelemaan. Tämän tarkoituksena on opettaa vauva nukahtamaan yksin. Jotkut asiantuntijat ovat huolissaan, että tällä saatetaan aiheuttaa vahinkoa lapsen kehitykselle. Lapsi itkee aikansa ja odottaa, että joku vastaa hänen huutoonsa. Hän on yksin, avuton ja peloissaan. Hän on stressitilassa, hänen verenpaineensa nouseeja hänen lihaksensa ovat jännittyneet. Jos kukaan ei tule hän lopulta luovuttaa. Näin lapsi oppii, että hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä ja lakkaa kommunikoimasta hätäänsä. Huudatusunikoulun sijaan lasta voidaan totuttaa nukkumaan lempeämmin ns. tassu-hoidolla.

Lapsen totuttaminen nukkumaan yksin voi olla molemmille osapuolille raskasta ja apu saattaa olla vain lyhytaikainen. Eri kehitysvaiheet näkyvät öisenä levottomuutena, jolloin lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä.

lähde: Vauva viereen nukkumaan

 

[mollamaija]

Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.

Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin.

Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa vallitsevasta yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?
On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.


YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

 

[mollamaija]

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin"


Lue kaikki täältä: Perhepeti

 

[mollamaija]

Psykologit taas esittäisivät varoituksen sanan yksin nukuttamista ja unikouluja vastaan siksi, ettei vauvan ajatella vielä ymmärtävän olevansa erillinen ihminen ja siksi hän kokee suurta kauhua aina yksin jäädessään.

Pahimmillaan itku-unikoulun ajatellaan tuottavan jopa minän hajoamiskokemuksen sekä totaalisen hylätyksi tulemisen ja arvottomuuden tunteen.

Riippuu psykologista, kuinka pitkällisiä vaikutuksia ihmisen elämään näillä vauvaiän kokemuksilla ajatellaan olevan.

Joka tapauksessa kiintymyssuhdeteorian valossa kiistetään yksin nukuttamisen vaikutus lapsuudessa: yksin nukkuneiden vauvojen ei uskota kasvavan reippaasti itse nukkumaan meneviksi taaperoiksi ja leikki-ikäisiksi.

Sen sijaan painajaisia ja mörköjä näkevien, pimeää pelkäävien ja nukkumaanmenoa kaikin keinoin lykkäävien leikki-ikäisten ajatellaan saaneen pelkonsa nukahtamista ja nukkumista kohtaan nimenomaan vauvaiän kokemuksista.

Searsit perustelevatkin perhepetiä ja hyvin hidasta, lapsentahtista omaan sänkyyn opettelua turvallisen ja positiivisen asenteen luomisella nukkumista kohtaan. Heillä on asiasta vertailevaa kokemusta: kolme ensimmäistä lastaan he nukuttivat tavanomaisesti yksin ja viisi viimeistä perhepedissä - heidän perhepetivauvansa olivat rohkeammin yksin nukkuvia leikki-ikäisiä.

 

[mollamaija]

Vieressä tuntuu turvalliselta

Länsimaissa on totuttu ajattelemaan, että vauvan nukuttaminen vanhempien vuoteessa on huono asia. Muualla maailmassa on kuitenkin yleistä nukuttaa pientä vauvaa äidin lähellä. Nyt myös länsimaissa on alettu huomata, että vieressä nukkuva vauva nukkuu hyvin, sillä äidin lähellä on turvallista.

Kun koulupsykologina toimiva Marja Kivijärvi lähti tutkimaan äitien sensitiivisyyttä, hän totesi, että sensitiivisten äitien vauvat nukkuvat hyvin. Usein he nukkuivat äitien lähellä. Vähemmän sensitiiviset äidit sen sijaan eivät nukuttaneet lapsiaan vieressä. Näillä lapsilla oli enemmän univaikeuksia kuin muilla.
Kivijärven psykologian väitöstutkimus vuodelta 2005 toteaa, että mitä sensitiivisempi äiti on, sitä tyytyväisempi on vauva. Sensitiivisyydellä tarkoitetaan äidin herkkyyttä tunnistaa vauvan viestit ja vastata niihin tarkoituksenmukaisesti.

Yksin oleminen pelottaa vauvaa

Kivijärven mukaan yksin oleminen on vauvalle pelottava kokemus, samoin pimeys pelottaa pienokaista. Vasta kohdun maailmasta tullut vauva tarvitsee alussa läsnäoloa ja lähellä olemista. Minäkuva ja psyyke kehittyvät hoivan kautta. On tärkeää, että vauvan alkuelämä on hyvää ja turvallista.

-Vauva ei tunnista olevansa olemassa. Kun hänellä on yhteys äitiin, hän oppii ymmärtämään tämän. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hän selviytyy paremmin myöhemminkin kiintymyssuhteissaan. Kun taas tarpeisiin ei vastata, vauva pettyy.

Nukahtamistilanne on tärkeä. Siihen voi liittyä onnea, helpotusta tai yhtä hyvin jännitystä ja epäonnistumista. Vauvalle turvallisuutta tuo pääsy uneen äidin kautta. Uni merkitsee eroa äidistä, Kivijärvi selvittää.

Hän toteaa, että kun vauva on saanut turvaa ja läheisyyttä ja on oppinut tunnistamaan kodin, hän osaa herätä yksinkin. Omaan sänkyyn pienokaisen voi hänen mielestään siirtää siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa pyöriä ja liikkua enemmän. - Meillä lapset nukkuivat vanhempiensa kanssa pitkään ja se tapa sopi meille. Lapset tottuivat omiin sänkyihinsä aikanaan hyvin.

Nukahtamisongelmat heikon viestinnän merkki

Vastasyntyneen uni-valve-rytmi ei ole kehittynyt. Kivijärven mukaan nukahtamisongelmat johtuvat usein heikosta hoivakäyttäytymisestä. Vauva viestittää itkulla äidille asioita, joita muuten ei tunnisteta. Itkuun pitää aina vastata, muuten se ei laannu.

- Äidin ja vauvan vuorovaikutus on vaikea, mutta tärkeä asia. Meillä Suomessa asiaa ajatellaan kovin aikuislähtöisesti. Toivoisin, että äidit jaksaisivat pysähtyä kiireettömästi olemaan vauvojensa kanssa ja miettimään, mitä vauva tarvitsee ja mitä hän viestittää.

Kun vauva nukkuu äidin vieressä ja herää keskellä yötä, hän nukahtaa heti. Äidin tutut sydämen äänet ja hengityksen rytmi rauhoittavat. Äidin kannattaa yrittää asettua vauvan näkökulmaan ja miettiä, mitä tämä viestittää. Vuorovaikutusta voisi tutkijan mukaan opettaa esim. kursseilla.
Hän onkin puhunut heimoäitiyden puolesta. Ei-länsimaisissa kulttuureissa vauvat ovat usein päivisin kantoliinassa äidin lähellä ja nukkuvat yöt vanhempiensa kanssa. Näissä kulttuureissa on uniongelmia ja koliikkia vain vähän.

- Suomessa itsenäisyyttä pidetään tärkeänä arvona ja ajatellaan, että jokin on vialla, jos vauva nukkuu vanhempiensa kanssa. Kun kävin äitipiireissä kertomassa tutkimuksestani, moni äiti oli helpottunut. Moni oli kokenut toimineensa vastoin suosituksia, kun he olivat nukkuneet vauvojensa kanssa. Olisi hyvä asia, että äidit voisivat olla äitejä omilla tavoillaan.

 

[mollamaija]

Meillä ei enää nukahdeta tissille, imetän sängyn vieressä ja kun vauva irrottaa itse otteen tissistä saatuaan tarpeeksi, nostan hänet sänkyyn, peittelen ja laitan unikaverin kainaloon ja lähden huoneesta. Useimmiten vauva nukahtaa samantien tai pienen mölyämisen jälkeen itsestään. Sama vaan ei toimi koskaan öisin, mutta periaatteessa olisi siis mahdollista, jos vauva ei vaan heräisi aina jo valmiiksi herne nenässä itkien. Äh.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa.

 

[ap.]

No niin, nyt meillä sitten nukutaan yöt yhdellä syötöllä, joskus jopa ilman sitä! Pidettiin pääsiäisenä "tassukoulu", jolla vieroitettiin tyttö jatkuvasta yötissittelystä.

Eli isä kävi rauhoittelemassa, kun vauva heräsi itkemään laittamalla käden pepun/selän päälle ja hyssyttelemällä. Aamuyöllä sitten olen vielä kerran imettänyt, kun on selkeästi ollut sellainen vaativa nälkäitku.

Aika helposti vauva luopui tavasta nukahtaa aina uudelleen tissille, kun ei tissiä ollut saatavilla iskän hyssyttely kelpasi hyvin eli vauva rauhoittui ensimmäisen yön jälkeen aika nopeasti.

Nelisen yötä meni tassutellessa aina samoihin aikoihin kuin ennen tissitellessä, mutta sen jälkeen on nukuttu tosiaan yhdellä syötöllä, joka on nyt ollut viiden aikoihin eli siitä ei ole kuin muutama tunti varsinaiseen heräämiseen enää aikaa.

Jee!

 

[Amorphis]

No niin, nyt meillä sitten nukutaan yöt yhdellä syötöllä, joskus jopa ilman sitä! Pidettiin pääsiäisenä "tassukoulu", jolla vieroitettiin tyttö jatkuvasta yötissittelystä.

Eli isä kävi rauhoittelemassa, kun vauva heräsi itkemään laittamalla käden pepun/selän päälle ja hyssyttelemällä. Aamuyöllä sitten olen vielä kerran imettänyt, kun on selkeästi ollut sellainen vaativa nälkäitku.

Aika helposti vauva luopui tavasta nukahtaa aina uudelleen tissille, kun ei tissiä ollut saatavilla iskän hyssyttely kelpasi hyvin eli vauva rauhoittui ensimmäisen yön jälkeen aika nopeasti.

Nelisen yötä meni tassutellessa aina samoihin aikoihin kuin ennen tissitellessä, mutta sen jälkeen on nukuttu tosiaan yhdellä syötöllä, joka on nyt ollut viiden aikoihin eli siitä ei ole kuin muutama tunti varsinaiseen heräämiseen enää aikaa.

Jee!

Hienoa! Meilläkin päädyttiin lopulta tassutteluun, vaikka sitä aiemmin vastustinkin. Ensimmäisellä kerralla vauva itki 45min. Seuraavilla kerroilla riitti pieni tassuttelu ja annoin aamuyöstä kertaalleen tissiä. Parhaimmillaan meillä on nyt menty yhdellä heräämisellä 11-12h yöunet. Pari viime yötä tosin ollut vähän levottomampaa, ilmeisesti hampaita tulossa. Vauva kuitenkin rauhoittuu hyvin ilman rintaa ja viime yönä en enää edes antanut aamupuolella rintaa ollenkaan. Viimeiset itkut oli kolmen aikaan yöllä, sitten tyttö nukkui kahdeksaan. Eikä ollut aamupuurolla mitenkään normaalia nälkäisempi, vaikkei ollut tissiä saanutkaan.

Pelkäsin, että vauva olisi unikoulun myötä paiväsaikaan itkuinen tms, mutta eipä mitään sellaista ollut edes ensimmäisen tassuiluyön jälkeen. Päinvastoin; päiväunetkin ovat parantuneet ja tyttö on edelleen se hyväntuulinen hymysuinen äidin kultamussukka.

 

[ap.]

Hienoa! Meilläkin päädyttiin lopulta tassutteluun, vaikka sitä aiemmin vastustinkin. Ensimmäisellä kerralla vauva itki 45min. Seuraavilla kerroilla riitti pieni tassuttelu ja annoin aamuyöstä kertaalleen tissiä. Parhaimmillaan meillä on nyt menty yhdellä heräämisellä 11-12h yöunet. Pari viime yötä tosin ollut vähän levottomampaa, ilmeisesti hampaita tulossa. Vauva kuitenkin rauhoittuu hyvin ilman rintaa ja viime yönä en enää edes antanut aamupuolella rintaa ollenkaan. Viimeiset itkut oli kolmen aikaan yöllä, sitten tyttö nukkui kahdeksaan. Eikä ollut aamupuurolla mitenkään normaalia nälkäisempi, vaikkei ollut tissiä saanutkaan.

Pelkäsin, että vauva olisi unikoulun myötä paiväsaikaan itkuinen tms, mutta eipä mitään sellaista ollut edes ensimmäisen tassuiluyön jälkeen. Päinvastoin; päiväunetkin ovat parantuneet ja tyttö on edelleen se hyväntuulinen hymysuinen äidin kultamussukka.

Sama täällä! Ensin vastustin koko tassuttelua sen takia, että jos vauva siitä jotenkin kärsii ettei pääse tissille enää ihan koko ajan vaan fiilistelemään, mutta en kyllä ole huomannut mitään eroa aikaisempaan. Vauva herää tyytyväisenä ja rauhallisena omassa sängyssä ja huhuilee siellä merkiksi siitä, että hereillä ollaan saan tulla hakemaan Ei siis mitään itkua tai paniikkia.

Mollamaija: laitoit paljon ihan viisasta asiaa ketjuun, mutta uskon että tuo pätee parhaiten ihan pieniin vauvoihin. Yli 8 kk vauva (ainakin meillä) on jo valmiimpi nukkumaan yksin ja tottuu omaan sänkyyn ja huoneeseen, kun huomaa, että ne ovat turvallisia paikkoja ja että äiti tulee aina, jos hätääntyy.

Olen kyllä kiintymysvanhemmuuden kannalla ja samaa mieltä siitä, että vauvan tarpeisiin pitää tottakai vastata, mutta kyllä äidin jaksaminenkin on tärkeää. Kaikki toivottavasti löytävät sen oman tapansa saada yöt sujumaan niin, että äiti jaksaa ja vauva on tyytyväinen. Meillä ei perhepeti toiminut ollenkaan monesta yrittämisestä huolimatta

 

[tuskastunut]

meillä vauva reilu 7 kk ja yöheräillyt alusta alkaen tunnin maksimissaan kahden tunnin välein. aina pitää saada tutti tai pullo. alkaa olemaan meillä kaikilla zombifiilis tämän väsyn keskellä. kävin lueskelemassa muiden kokemuksia ja ilmeisesti meidänkin pitäisi aloittaa unikoulu. siis pitääkö siinä antaa vauvan huutaa aivan rauhassa eikä saa nostaa eikä antaa tuttia vai mitä.. ?? kuulostaa toooosi rankalle, mitenkähän meikäläisen hermot tuon sallii.

kertokaas nyt taas niitä kokemuksia, jos vaikka saisin niistä voimaa. meidän vaavilla ei ole todettu maitoallergiaa ja on perusterve, luulisin. itse menen aina kun huutaa öisin, joko pullon antamaan tai tutin, niillä kyllä jatkaa hetken taas unta. päivisin nukkuu hyvin kyllä ulkona, jopa kolmen tunnin päikkäreitä. niitä en ole rajoittanut, koska en jaksa päivisin kuunnella sitten väsykitinää. hyväntuulinen on päivisin ja pirteä, kehittynyt normaalisti.. mutta mites nyt nämä yöt!? toivottavasti meillä ei jatku sinne pariin ikävuoteen saakka, ei kyllä millään jaksaisi näitä yörumbia kun on perheessä muitakin lapsia.

 

[sdes]

vanha ketju jo tämä, mutta meillä tämä ongelma on nyt ajankohtainen.. sillä erotuksella ettei vauvaa ole imetetty kun hetken aikaa.. joten siis ei mitään yö/nukahtamis tissittelystä tiedä.. ELI mitähän kummaa tuo mahtaa huutaa sitten? ei ole nälkää, sillä kun menen yöllä sängyn viereen (nukkuu eri huoneessa) niin kääntyy selälleen ja rauhoittuu.. tämä on nyt ollut kohta kuukauden verran kestävä rutiini mutta n. viikon verran on joka yö alkanut huudot n. 30 min aiemmin..

nukkumaan käy hyvin itsekseen, ei tarvitse silitellä tms.. ennen nukkui sinne n. klo 5 asti ja sitten alkoi huuto.. viime yönä tuo ensimmäinen herääminen oli siinä 1.30 aikaan..
tavallaan en olisi lainkaan näin huolissani jos vauva vaan olisi yöllä herellä, mutta kun se herääminen jo tapahtuu huutamalla..

hampaita on nyt kaksi ja mietin että jospa on tulossa lisää.. vaan eikö se sitten edelleen huutaisi niitä vaikka menen sängyn viereen.. ?!

mies on kyllä niin ihanasti auttanut, mutta kun hänellä on myös yövuoro viikkoja niin sillon on melkosen rätti poikki väsynyt tämä äiti, kun kotona on myös 4v. isosisko.. eli ei aina voi nukkua kun vauva nukkuu..

ja enemmän mä olen huolissani siitä että vauvalla on joku hätä kun siitä miten itse jaksan...