8-9-vuotiaiden tyttöjen kaveruudesta

["Piku"]

Tuleeko teidän 8-9-vuotiailla tytöillä usein riitaa kaveruudesta. Meidän tytöllä tulee yhden tytön kanssa jatkuvasti riitaa, muiden kanssa sujuu hyvin. Tämä yksi ei haluaisi että tyttöni kaveeraisi muiden kanssa, vaatii mm. soittamaan hänelle jos tyttöni on lähdössä ulos jonkun toisen kaverin kanssa. Olen sanonut ettei ole tilivelvollinen menemisistään muille kuin meille vanhemmille. Jos tyttöni on esim luvannut lähteä tämän kaverin kanssa pyöräileen mutta tuleekin muuta menoa (ollaan vaikka menossa johonkin kylään tms) tämä kaveri heti haukkuu että tyttöni on valehdellut hänelle. Uhkailee kertoa tällaisia opettajalle, vaikka eihän ne edes sille kuulu kun koulun ulkopuolella tapahtuu. Tytön äiti vaan naureskelee että semmosta se on tuo tyttöjen kaveruus, eli hälle ei auta puhua.

Tartteeko mielestänne puuttua asiaan ollenkaan, annanko heidän kaveerata omalla tavallaan vai rajoitanko jotenkin?Vai teenkö vaan kärpäsestä härkäsen? Tytöt siis tokalla nyt.

 

["vieras"]

Onpa ärsyttävää hommaa! Mäkin muistan ala-asteelta oiskos ollut ekaluokalla, niin mun toinen kaveri oli kateellinen, kun näki mut leikkimässä pihalla toisen tyypin kanssa

Sano tytölles, että sen ei todellakaan tule soittaa tollasesta turhasta toiselle kaverille.

 

["viiraska"]

Itse olen tosi tiukka reiluudesta. On niin tyypillistä että joku tyttö on tuollainen ja yllättäen juuri tämän tytön äiti ei piittaa reilusta kaveruudesta. Olen kieltänyt omaani leikkimästä epäreilun kaverin kanssa, kun epäreiluus alkoi olla jatkuvaa simputtamista. En kiellä, jos näen että leikkivät mukavasti. Olen myös suoraan sanonut pompottelijatytölle, että pitää olla reilu, ja pitää alkaa silloin jos on luvannut. Odotan aina pelolla milloin tämän tytön äiti soittaa ja sanoo, että heidän lapsilleen ei saa sanoa, vaan kaikki pitää mennä äidin kautta. Sanon kuitenkin, koska se on ainut tapa saada lapsi oppimaan - ja pelkäämään sen verran ettei minun lastani kiusaa.

 

["alkup"]

[QUOTE="viiraska";23575523]Itse olen tosi tiukka reiluudesta. On niin tyypillistä että joku tyttö on tuollainen ja yllättäen juuri tämän tytön äiti ei piittaa reilusta kaveruudesta. Olen kieltänyt omaani leikkimästä epäreilun kaverin kanssa, kun epäreiluus alkoi olla jatkuvaa simputtamista. En kiellä, jos näen että leikkivät mukavasti. Olen myös suoraan sanonut pompottelijatytölle, että pitää olla reilu, ja pitää alkaa silloin jos on luvannut. Odotan aina pelolla milloin tämän tytön äiti soittaa ja sanoo, että heidän lapsilleen ei saa sanoa, vaan kaikki pitää mennä äidin kautta. Sanon kuitenkin, koska se on ainut tapa saada lapsi oppimaan - ja pelkäämään sen verran ettei minun lastani kiusaa.[/QUOTE]

Joo olen kans sanonu että jos on luvannut jo olla tämän kaverin kanssa niin silloin ollaan kanssa. Joskus tyttöni on vaan luvannut vaikka mennä heille kun ei ole tiennyt että meillä on muita menoja. Ja silloin saa taas kuulla olevansa valehtelija :/.

 

[Ultramariini]

Tyttöjen väliset ystävyyssuhteet ovat mutkikkaita ja välillä raastavan dramaattisia. Itselläni on kolme tytärtä, iältään 10v., 8v. ja 6v.
Toiset lapset ovat hyvin omistushaluisia ystävistään ja pitävät heti uhkaavana sitä, jos heidän ystävällään on muitakin ystäviä.
En tiedä missä määrin lasten välisiin ystävyyssuhteisiin tulee puuttua, mutta olen itse hivenen vastaavanlaisessa tilanteessa kyllä jutellut tämän tyttären ystävän kanssa asiasta.
Ja jutellut asioista omien tyttärieni kanssa. Sanonut että sovituista lupauksista tulisi pitää kiinni, ellei tule esteitä. Jos on luvannut olla jonkun kanssa, siitä pitäisi mielestäni pitää kiinni. Tosin jos meille tulee jotain tärkeää menoa, ovat tyttäreet saaneet tyytyä siihen, että se ohittaa heidän kaverilleen antamansa lupaukset. Joskus ovat sitten petturin leiman otsaansa saanet tästä.
Olen myös koittanut korostaa sitä, ettei ystävyys saisi olla valtapeliä ja kiristystä, jossa kaveruus asetetaan heti kyseenalaiseksi, jos kaveri tekee vastoin ystävän tahtoa. Siten etteivät lapseni saa kiristää ketään, mutta etteivät hekään suostuisi jatkuvaan kiristämiseen kaveruudella. Kaikkeen ei tarvitse suostua.
Jos tämä kaveri jatkuvasti häiritsee lastasi pyrkisin juttelemaan uudelleen tämän äidin kanssa, vaikka toisaalta on hyvä myös antaa lasten itse selvittää riitojaan.
Jos riidat tuntuvat vaikuttavan isoilta asioilta ottaisin kuitenkin ehkä yhteyttä opettajaan. En niinkään kantelumielessä tästä toisesta lapsesta, vaan ihan valoittmalla opettajaa, joka ei ehkä kuitenkaan kaikkea näe, että missä mennään. Sillä riidoista ja draamoista voi syntyä kiusaamista ja seurasta eristämistä koulussa välitunneilla. Pyytäisin opettajaa olemaan ns. tuntosarvet herkkinä kyseisten lasten suhteen.

 

["alkup"]

Olen vanhempainvartissa maininnut asiasta myös opettajalle ja oli ihan kartalla tilanteesta hänkin. Mutta tosiaan eipä hänelle kuulu koulun ulkopuolella tapahtuvat asiat

 

[Ultramariini]

[QUOTE="alkup";23575731]Olen vanhempainvartissa maininnut asiasta myös opettajalle ja oli ihan kartalla tilanteesta hänkin. Mutta tosiaan eipä hänelle kuulu koulun ulkopuolella tapahtuvat asiat[/QUOTE]

ei sinänsä toki kuulukaan. Mutta jos jotain suurta dramatiikkaa on tyttöjen välillä, mainitsisin ehkä opettajalle kuitenkin. Omien lasteni opettajat ovat tälläiseen kehottaneetkin. Sillä vaikka ikävät asiat tapahtuisivat kouluajan ulkopuolella, eivätkä näin ollen oikeuttaisi / vaatisi opettajaa mihinkään toimenpiteisiin.. voi opettajan silti olla hyvä olla niistä tietoinen.. sillä ne saattavat heijastua koulutyöhön / luokkaan.