H
"hilduska"
Vieras
nyt alkaa sitten mennä tämän äidin hermot ja konstit vähetä.
Tuntuu että tuo poika on joulusta vaihtunut toiseen tai sitten sen sivupersoona on ottanut siitä yliotteen.
Eli kyseessä on juuri 7 v. eskarilainen jolla syksy sujui eskarissa ihan hyvin. jälkeen alkoi tulla viestiä eskarista että uhmaa opettajia, kokee tehtävät vaikeaksi jne. toisten lasten kanssa käyttäytyy kyllä hyvin (luojan kiitos, se tästä vielä puuttuisi jos riiteliskin..). Nyt parin viimeisen kuukauden ajan on tullut mukaan vielä kiroilu, opettajat sanoivat, että kun kielletään tai joudutaan puuttumaan käytökseen, voi ruveta kiroilemaan, ja onpa syydellyt tavaroitakin.
Kotona ei käytöksessä kovin suurta muutosta ole. POika on kyllä "tulisieluinen", eli kun hermostuu, niin siitä on oksat poissa. Mutta kiroilu on nyt kotona saatu hallintaa, itse asiassa enpäs muista milloin viimeksi olisi tuhmia sanoja päässytkään.
Nyt eskarissa on kyselty, että onkos meillä tapahtunut jotain erikoista johon poika oireilisi ja käsi sydämellä pitää vastata että ei ole! Melkein joka kerta kun hoidosta haen niin on niin mieltä ylentävää kuulla että tänään oli taas huono päivä, teki sitä ja tätä jne.
Kyse ei voi olla siitä, etteikö olisi oppinut kieltoihin. Pikkuveli on 4 v. ja jokainen kahden lapsen äiti tietää, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita on ja kieltoja satelee. Ja rangaistuksia myös ...
Nyt mietin, että kun huonosta käytösestä rangaistaan jo eskarissa, eli tulee lelukielto (yhtenä päivä voi viedä lelun), niin kuinka paljon sitä kotona vielä rangaistaan.. on kaverikieltoa illaksi, ja kohtahan tässä ei mitään saa tehdäkkään kun vain kieltoja satelee... pelikielto ja karkkikielto ei tepsi, koska niitä ei juuri käytetä eikä pelata. Asiasta on juteltu ja poika osaa hyvin kuvailla tunteita ja sitä miksi teki niin kuin teki. Syyt ovat usein se, että tehtävät ovat niin tyhmiä. Äskenkin totesi, että ei tekis mieli kiroilla , mutta kun se tuhmuus tulee niin ei mahda mitään.
Millekäs vihan hallinta kurssille tuon laitan vai meneekö äipältä hermot ja mielenterveys sitä ennen???
Tuntuu että tuo poika on joulusta vaihtunut toiseen tai sitten sen sivupersoona on ottanut siitä yliotteen.
Eli kyseessä on juuri 7 v. eskarilainen jolla syksy sujui eskarissa ihan hyvin. jälkeen alkoi tulla viestiä eskarista että uhmaa opettajia, kokee tehtävät vaikeaksi jne. toisten lasten kanssa käyttäytyy kyllä hyvin (luojan kiitos, se tästä vielä puuttuisi jos riiteliskin..). Nyt parin viimeisen kuukauden ajan on tullut mukaan vielä kiroilu, opettajat sanoivat, että kun kielletään tai joudutaan puuttumaan käytökseen, voi ruveta kiroilemaan, ja onpa syydellyt tavaroitakin.
Kotona ei käytöksessä kovin suurta muutosta ole. POika on kyllä "tulisieluinen", eli kun hermostuu, niin siitä on oksat poissa. Mutta kiroilu on nyt kotona saatu hallintaa, itse asiassa enpäs muista milloin viimeksi olisi tuhmia sanoja päässytkään.
Nyt eskarissa on kyselty, että onkos meillä tapahtunut jotain erikoista johon poika oireilisi ja käsi sydämellä pitää vastata että ei ole! Melkein joka kerta kun hoidosta haen niin on niin mieltä ylentävää kuulla että tänään oli taas huono päivä, teki sitä ja tätä jne.
Kyse ei voi olla siitä, etteikö olisi oppinut kieltoihin. Pikkuveli on 4 v. ja jokainen kahden lapsen äiti tietää, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita on ja kieltoja satelee. Ja rangaistuksia myös ...
Nyt mietin, että kun huonosta käytösestä rangaistaan jo eskarissa, eli tulee lelukielto (yhtenä päivä voi viedä lelun), niin kuinka paljon sitä kotona vielä rangaistaan.. on kaverikieltoa illaksi, ja kohtahan tässä ei mitään saa tehdäkkään kun vain kieltoja satelee... pelikielto ja karkkikielto ei tepsi, koska niitä ei juuri käytetä eikä pelata. Asiasta on juteltu ja poika osaa hyvin kuvailla tunteita ja sitä miksi teki niin kuin teki. Syyt ovat usein se, että tehtävät ovat niin tyhmiä. Äskenkin totesi, että ei tekis mieli kiroilla , mutta kun se tuhmuus tulee niin ei mahda mitään.
Millekäs vihan hallinta kurssille tuon laitan vai meneekö äipältä hermot ja mielenterveys sitä ennen???