Meillä kun lapset alkoivat olla jo vähän isoja, alkoi pukki käydä niin, että lapset ei nähneet, olivat kävelyllä koiran kanssa, pappan luona käymässä tai sitten vaan kuului koputusta ovelta ja lahjat oli siellä: pukilla oli ollut kiire. Lahjat oli kuitenkin pääasia ja meni ihan täysillä. Ei siinä mitään kirjeitä tarvittu. Joulun jälkeen kerrroin 7- vuotiaasta asti, että tää homma on sellainen satu, jossa aikuisetkin leikkii mielellään mukana. Pukkiin saa uskoa vaikka kuinka vanhana, kun se on niin kivaa, vaikka ihan aikuistenoikeasti se onkin satua. Tämä oli ihan luonnikasta eikä lapsille tullut mitään traumoja. 7-vuotias oli ihan polleana, kun tiesi homman, mutta nuoremmille ei saanut kertoa ettei pilaa niitten jouluja.
Jos lapsi hoksasi homman jo nuorempana, kerroin vain rehellisesti miten asiat on ja samalla kerroin samat tarinat, että tämä on kuin kaikkien yhteinen satu, siihen saa uskoa ja minäkin uskon tavallaan kun sitten on niin kivaa ja tunnelmallista. Hyvin on uponnut. Vieläkin hassutellaan joulupukin ja tonttujen äänillä yms vaikka lapset on jo koululaisia ja kivaa on!