H
hämillään
Vieras
onko normaalia että 6v pojan suhde isään on lähes fanaattinen?
kun minä olen paikalla, on poika ns normaali. puuhaillaan niitä näitä tai lapset puuhaa keskenään. mutta kun isi tulee.... voi luoja, 6veellä menee plasmat sekaisin. tuntuu ettei hän saa isästään tarpeeksi! kokoajan pitäisi olla tekemässä jotain äijähommaa, hakkaa halkoja, pelaa fudista/lätkää, ajaa mopolla/prätkällä jne jne jne. lista on loputon. no, onneksi mies on sellainen että mielellään pojan kanssa puuhaileekin, mut mä olen tavallaan surullinen. tunnen ettei äiti ole yhtään mitään. isän perään itketään ja puhutaan "sit kun isi tulee, me tehdään sitä ja tätä" ja kun yritän että hei, voidaanhan me nytkin sitä tehdä niin en kelpaa kuin aniharvoin.
onks toi nyt vaan sitä kuuluisaa pojan samaistumista isäänsä vai olenko mä totaalisen epäonnistunut äitinä?
kun minä olen paikalla, on poika ns normaali. puuhaillaan niitä näitä tai lapset puuhaa keskenään. mutta kun isi tulee.... voi luoja, 6veellä menee plasmat sekaisin. tuntuu ettei hän saa isästään tarpeeksi! kokoajan pitäisi olla tekemässä jotain äijähommaa, hakkaa halkoja, pelaa fudista/lätkää, ajaa mopolla/prätkällä jne jne jne. lista on loputon. no, onneksi mies on sellainen että mielellään pojan kanssa puuhaileekin, mut mä olen tavallaan surullinen. tunnen ettei äiti ole yhtään mitään. isän perään itketään ja puhutaan "sit kun isi tulee, me tehdään sitä ja tätä" ja kun yritän että hei, voidaanhan me nytkin sitä tehdä niin en kelpaa kuin aniharvoin.
onks toi nyt vaan sitä kuuluisaa pojan samaistumista isäänsä vai olenko mä totaalisen epäonnistunut äitinä?
! ja et ole epäonnistunut äitinä, nosta päätä ja ole ylpee pojastasi!!
