6v itkee KAIKESTA

["jep jep"]

Nyt on pakko jo kysyä että onko kenelläkään muulla samaa. Meidän eskarilainen tyttö itkee aivan kaikesta. Siis KAIKESTA.
Enkä siis ole mikään hirviöäiti vaan ihan reilu ja huomioon ottava, mutta vain ihminen kuitenkin.

Tyttö itkee jos joku ei onnistu heti, jokin ei tapahdu heti tai ei saa heti mitä tahtoo.
Esim. tänään on itketty kun en päässyt heti laittamaan ammaspyykkiä, kun en harjannut heti hiuksia, kun ei saanut laittaa niitä kenkiö kun halusi, kun en suotunut päättämään hänen puolesta onko liian kylmä olla ilman takkia vaan sai ihan itse päättää paleleeko, kun en laittanut videota heti, kun ei saanut välipalaa ruokakaikaan, kun pikkuveli pärisytti, kun ei saanut lahkeita heti hyvin, kun ei saanut kenkiä oikeaan jalkaan, kun piti laittaa pikkarit yöpaidan alle, kun ei saanut lupaa viedä roskia eskariin, kun hammastahna oli väärässä kohtaa hammasharjaa, kun ei saanut katsoa vielä videota ennen nukumaanmenoa kun kello oli liian paljon... Tossa ne vissin oli..


Sitten sanon että voi UUUUAAAAAHHHHHH mulla menee oikeesti hermo.
Koska tää menee ohi? Meneekö tää ohi? Mistä tää johtuu?
Koitan olla tukena aina kun itkee, mutta nyt alkaa jo kyllästyttämään ja olen jo alkanut sanomaan että jos nyt alkaa vollotus niin en auta ollenkaan.
Pitäisi vähän taas laskea kymmeneen. Mulla vaan pamahtaa pian pää. Ja vaikka miten koittaa ihan rauhassa selittää että ei ole hätää ja tässä näin onnistuu ja näytän miten onnistuu ja selitän miksi en pääse heti jne. niin sitten alkaa ihan armoton kiljuminen/karjuminen ja kahta kovempi itku.

Piu pau poks.

 

[karma]

Kuulostaa ihan huomioitkulta. Tajuaa, että saa huomiota heti, kun alkaa itkeä. Onkohan tästä kyse?

 

[--]

Meillä oli pojalla eskarissa ollessa tuollainen ränkkävaihe, aina oli väärin ja joka asia vingututti...
Mutta eskariope lohdutti, että monella ekaluokalle siirtyvällä on tällainen vaihe. Ovat muka toisaalta isoja, mutta niin vielä pieniä.
Voimia sinulle, kyllä se ohi menee =)

 

[lohduton]

Silti lohdutan sinua, menee tuo vaihe ohi. Mulla on just samanikäinen poika ja argh sitä itkun vääntämistä. Itketään sitä, että piti lähteä hoidosta (tosin vasta kotona, sillä hoidossa mokoma osaa olla reipas), kotona sitä, että ei ole kavereita, vaikka ei tarttis kuin ulko-ovea avata..ta daa, kadulla lapsia.

Kai se jonkinmoista huomion hakua ja kevätväsymystä on. Ja kuulunee vielä ikään

 

["halle"]

huomiota haluaa, "mustis" pienemmälle annetusta huomiosta...

 

["vieras"]

Meillä neiti 5v ja aivan samanlaista...

 

["jep jep"]

Meillä oli pojalla eskarissa ollessa tuollainen ränkkävaihe, aina oli väärin ja joka asia vingututti...
Mutta eskariope lohdutti, että monella ekaluokalle siirtyvällä on tällainen vaihe. Ovat muka toisaalta isoja, mutta niin vielä pieniä.
Voimia sinulle, kyllä se ohi menee =)

Koska milloin ja äkkiä!!!!

Mulla oikeesti hajoo pian pää.... Mä en yhtään tiedä miten tohon pitäisi suhtautua.


Ja niin voihan siinä olla sitä huomiotakin vähän kun meillä on kaksi pienempää. Ja juuri kun tänään taas sanoin että ei tuo ole mikään syy itkeä niin vastasi että pikkuveikkakin itkee siitä.

Gaaaaaaaaah.

Sanoin että siinä on se ero että veikka on 2v ja hän pian 7v.

 

[Ultramariini]

:hug:Meillä asuu kotona itkupillieskari. Esikoinen oli aikoinaan sellainen, keskimmäisellä se vaihe tuli vasta ekalla.. mutta nyt ihan pian eskarinsa päättävä kuopus on taas draaman ja itkun kuningatar. Itku on herkässä ja tunteet pinnassa. Ei tiedä itsekään tyttö, onko iso vai pieni. Tahto olla iso on suuri, ja sisäiset vaatimukset ja haaveet ovat suuria- suurempia mihin todelliset kyvyt vielä joissain isona olemisen haasteessa yltävät. Ja siitä seuraa pettymyksiä, kolauksia itsetunnolle ja itkua. Ja toisaalta sitä haluaa olla pieni, olla turvassa äidin sylissä. Eikä tahdo ja tahtoo sittenkin. Sellainen kuluttava ison..pienen tytön rooliristiriita. Hämmentävää lapselle ja väliin ah niin rasittavaa vanhemalle.

 

["jep jep"]

Silti lohdutan sinua, menee tuo vaihe ohi. Mulla on just samanikäinen poika ja argh sitä itkun vääntämistä. Itketään sitä, että piti lähteä hoidosta (tosin vasta kotona, sillä hoidossa mokoma osaa olla reipas), kotona sitä, että ei ole kavereita, vaikka ei tarttis kuin ulko-ovea avata..ta daa, kadulla lapsia.

Kai se jonkinmoista huomion hakua ja kevätväsymystä on. Ja kuulunee vielä ikään

Pitääkö lapsilla aina olla joku "ikä"?

Koska se tasanen vaihe tulee?

Heko heko.
No ei siis ihan rehellisesti musta tämä 6v on ollut pahin ikä. 2v ja 4v uhmat ei ole mitään sen rinnalla

 

[--]

[QUOTE="jep jep";23832023]Koska milloin ja äkkiä!!!!

Mulla oikeesti hajoo pian pää.... Mä en yhtään tiedä miten tohon pitäisi suhtautua.


Ja niin voihan siinä olla sitä huomiotakin vähän kun meillä on kaksi pienempää. Ja juuri kun tänään taas sanoin että ei tuo ole mikään syy itkeä niin vastasi että pikkuveikkakin itkee siitä.

Gaaaaaaaaah.

Sanoin että siinä on se ero että veikka on 2v ja hän pian 7v. [/QUOTE]

Kevät puolella se alkoi ja kesään mennessä oli ohi =)
Eihän sitä kukaan tiedä kestääkö se pari viikkoa vai sitten pari kk. Jokaisella oman aikansa.

 

["vieras"]

Meillä kanssa 2 ja 7v ja jälkimmäinen on kymmen kertaa työläämpi Itkun tilalla on valitus, joka taukoaa vain raivareiden ajaksi.

Lapsiperhe-elämän rankkuudesta kun puhutaan, tapetilla on vaan koliikit ja vaipanvaihdot. Kukaan ei puhu siitä, minkälaista on elämä eskarin kanssa

 

["jep jep"]

:hug:Meillä asuu kotona itkupillieskari. Esikoinen oli aikoinaan sellainen, keskimmäisellä se vaihe tuli vasta ekalla.. mutta nyt ihan pian eskarinsa päättävä kuopus on taas draaman ja itkun kuningatar. Itku on herkässä ja tunteet pinnassa. Ei tiedä itsekään tyttö, onko iso vai pieni. Tahto olla iso on suuri, ja sisäiset vaatimukset ja haaveet ovat suuria- suurempia mihin todelliset kyvyt vielä joissain isona olemisen haasteessa yltävät. Ja siitä seuraa pettymyksiä, kolauksia itsetunnolle ja itkua. Ja toisaalta sitä haluaa olla pieni, olla turvassa äidin sylissä. Eikä tahdo ja tahtoo sittenkin. Sellainen kuluttava ison..pienen tytön rooliristiriita. Hämmentävää lapselle ja väliin ah niin rasittavaa vanhemalle.

Mainiosti kuvattu ja olet ah niin oikeassa.

No ihana kuulla että toi menee ohi <3
Ja tosiaan toi pettymyksensietokyky on kyllä tosi matalalla juuri nyt.

 

["jep jep"]

[QUOTE="vieras";23832078]Meillä kanssa 2 ja 7v ja jälkimmäinen on kymmen kertaa työläämpi Itkun tilalla on valitus, joka taukoaa vain raivareiden ajaksi.

Lapsiperhe-elämän rankkuudesta kun puhutaan, tapetilla on vaan koliikit ja vaipanvaihdot. Kukaan ei puhu siitä, minkälaista on elämä eskarin kanssa [/QUOTE]



Joo siis en tietenkään maininnut noita raivareita. Ja se valitus <3 ah!
Ei ole parempaa tapaa aloittaa päivää kuin sillä miten eskari kertoo sulle miten kaikki on vähintäänkin huonosti.

 

["jep jep"]

Kevät puolella se alkoi ja kesään mennessä oli ohi =)
Eihän sitä kukaan tiedä kestääkö se pari viikkoa vai sitten pari kk. Jokaisella oman aikansa.

Eli voin vielä elätellä toiveita että koko kesäloma ei mene siinä että meillä kaikuu armoton itku

 

[Ultramariini]

[QUOTE="jep jep";23832118]

Joo siis en tietenkään maininnut noita raivareita. Ja se valitus <3 ah!
Ei ole parempaa tapaa aloittaa päivää kuin sillä miten eskari kertoo sulle miten kaikki on vähintäänkin huonosti.[/QUOTE]

voin kertoa, että elämä näsäviisastelevan esiteinin kanssa hipoo joskus samoja ulottuvuuksia. Kauhulla odotan murkkuikää, on sellainen kolmen draamakuningattaren sarja varmaan tulossa.

 

[Foortti harmaana]

Meillä poika on kanssa vastaava.
("kiva kun muillakin")


Ulisee tyyliin "mua MELKEIN sattu pallo päähän viime kesänä".
Sitte oon just joo, et muuta keksi???

Tai "mä muutan kotoa" tai "äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti, äiti".
"Monelt sä tuut hakee? Ai NELJÄLTÄ? ja ulinaa".

"isosisko sai haavan, mäkin haluan"

"Se sai enemmän/vähemmän/mitä lie, mulle kans ja ulinaa 2h"

"eskarissa Markuksella on 1000€, mäkin haluan ja ulinaa".

Multa menee hermo. kiva tulla töistä kotiin kun yks valittaa vinkuu vonkuu ja narisee ja ULISEE!!!

 

["jep jep"]

voin kertoa, että elämä näsäviisastelevan esiteinin kanssa hipoo joskus samoja ulottuvuuksia. Kauhulla odotan murkkuikää, on sellainen kolmen draamakuningattaren sarja varmaan tulossa.

Ei muuta kun voimia vaan sulle!!! Kun tosta selviää on takuulla valmis mihin vaan

Mä jotenkin elätän toiveita että ton yhden pojan kanssa pääsisi edes helpommalla (toivossa on hyvä elää...)

 

["vieras"]

"isosisko sai haavan, mäkin haluan"

Joo, kaikkea halutaan mutta ei halutakaan. Kun ketsuppi tippuu housuille, se on seuraavan tunin ajan äidin syy joka on ostaut väärän väriset housut. Jos vaatekaapissa olisi punaiset housut, ne olisivat supernolot tyttöjen housut.

Muutto on suunnitelmissa joka toinen päivä ja välipäivinä laittaa vaihtoon vanhemmat. Kun ei sekään auta, räjäyttää koko maapallon. Ja lapsi ei ikinä osaa mitään paitsi 20 sekunnin kuluttua lapsi osaa kaiken ja on kaikkein vahvin, nopein ja viisain. Äiti on maailman kamalin määräilijä paitsi hetki ennen nukkumaanmenoa, jolloin ei päästäisi irti ollenkaan.

Sympatiani kaikille, joilla on kaksoset eskarissa