J
"jep jep"
Vieras
Nyt on pakko jo kysyä että onko kenelläkään muulla samaa. Meidän eskarilainen tyttö itkee aivan kaikesta. Siis KAIKESTA.
Enkä siis ole mikään hirviöäiti vaan ihan reilu ja huomioon ottava, mutta vain ihminen kuitenkin.
Tyttö itkee jos joku ei onnistu heti, jokin ei tapahdu heti tai ei saa heti mitä tahtoo.
Esim. tänään on itketty kun en päässyt heti laittamaan ammaspyykkiä, kun en harjannut heti hiuksia, kun ei saanut laittaa niitä kenkiö kun halusi, kun en suotunut päättämään hänen puolesta onko liian kylmä olla ilman takkia vaan sai ihan itse päättää paleleeko, kun en laittanut videota heti, kun ei saanut välipalaa ruokakaikaan, kun pikkuveli pärisytti, kun ei saanut lahkeita heti hyvin, kun ei saanut kenkiä oikeaan jalkaan, kun piti laittaa pikkarit yöpaidan alle, kun ei saanut lupaa viedä roskia eskariin, kun hammastahna oli väärässä kohtaa hammasharjaa, kun ei saanut katsoa vielä videota ennen nukumaanmenoa kun kello oli liian paljon... Tossa ne vissin oli..
Sitten sanon että voi UUUUAAAAAHHHHHH mulla menee oikeesti hermo.
Koska tää menee ohi? Meneekö tää ohi? Mistä tää johtuu?
Koitan olla tukena aina kun itkee, mutta nyt alkaa jo kyllästyttämään ja olen jo alkanut sanomaan että jos nyt alkaa vollotus niin en auta ollenkaan.
Pitäisi vähän taas laskea kymmeneen. Mulla vaan pamahtaa pian pää. Ja vaikka miten koittaa ihan rauhassa selittää että ei ole hätää ja tässä näin onnistuu ja näytän miten onnistuu ja selitän miksi en pääse heti jne. niin sitten alkaa ihan armoton kiljuminen/karjuminen ja kahta kovempi itku.
Piu pau poks.
Enkä siis ole mikään hirviöäiti vaan ihan reilu ja huomioon ottava, mutta vain ihminen kuitenkin.
Tyttö itkee jos joku ei onnistu heti, jokin ei tapahdu heti tai ei saa heti mitä tahtoo.
Esim. tänään on itketty kun en päässyt heti laittamaan ammaspyykkiä, kun en harjannut heti hiuksia, kun ei saanut laittaa niitä kenkiö kun halusi, kun en suotunut päättämään hänen puolesta onko liian kylmä olla ilman takkia vaan sai ihan itse päättää paleleeko, kun en laittanut videota heti, kun ei saanut välipalaa ruokakaikaan, kun pikkuveli pärisytti, kun ei saanut lahkeita heti hyvin, kun ei saanut kenkiä oikeaan jalkaan, kun piti laittaa pikkarit yöpaidan alle, kun ei saanut lupaa viedä roskia eskariin, kun hammastahna oli väärässä kohtaa hammasharjaa, kun ei saanut katsoa vielä videota ennen nukumaanmenoa kun kello oli liian paljon... Tossa ne vissin oli..
Sitten sanon että voi UUUUAAAAAHHHHHH mulla menee oikeesti hermo.
Koska tää menee ohi? Meneekö tää ohi? Mistä tää johtuu?
Koitan olla tukena aina kun itkee, mutta nyt alkaa jo kyllästyttämään ja olen jo alkanut sanomaan että jos nyt alkaa vollotus niin en auta ollenkaan.
Pitäisi vähän taas laskea kymmeneen. Mulla vaan pamahtaa pian pää. Ja vaikka miten koittaa ihan rauhassa selittää että ei ole hätää ja tässä näin onnistuu ja näytän miten onnistuu ja selitän miksi en pääse heti jne. niin sitten alkaa ihan armoton kiljuminen/karjuminen ja kahta kovempi itku.
Piu pau poks.