A
A shadieeyah
Vieras
Mies ja vaimo sijoitettiin eri vanhainkoteihin, kertoo sunnuntain Helsingin Sanomat.
Irja ja Otto Jokilehdon tiet erkanivat kolme vuotta sitten, kun heidät sijoitettiin 60 aviovuoden jälkeen eri osoitteisiin, Helsingin Sanomat kertoo.
Otto Jokilehdon, 85, mukaan heidät erotti lääketiede ja Helsingin kaupunki.
- Vaikka me olimme luvanneet toisillemme, että olemme yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa, hän kertoo lehtihaastattelussa.
Noin kolme vuotta sitten Irja Jokilehto, 87, sairastui dementiaan ja heräili öisin. Mies valvoi yöt vaimonsa vierellä.
Kerran Irja siirrettiin Laakson sairaalan kautta Kustaankartanon vanhainkotiin. Aviomies jäi asumaan Pasilan vanhainkotiin.
Nyt pariskunta pitää yhteyttä vain tyttäriensä välityksellä. Haastattelun mukaan tyttäret kuljettavat äitiään aviomiehensä luokse viikoittain. Näin he ovat tehneet jo lähes kolmen vuoden ajan.
- Kun ei tuo puhelimessa puhuminenkaan enää oikein onnistu, Otto Jokilehto kertoo haastattelussa.
Tyttäret ovat taistelleet vanhempiensa puolesta, mutta mitään merkittävää muutosta yhteisen asuinpaikan suhteen ei ole tapahtunut.
- Aina on annettu toivoa, mutta mitään ei ole tapahtunut. Nyt alkaa olla jo liian myöhäistä. Molempien kunto alkaa olla niin heikko, tyttäret sanovat Helsingin Sanomille.
http://www.iltalehti.fi/helsinki/200811238633030_hi.shtml
****************************
Kunnioitettava aika pysyä yhdessä saman ihmisen kanssa.
Minkä hemmetin takia ei voi samaan vanhustenkotiin päästää?
Luulis että henkisen hyvin voinnin kannaltakin olisi parempi jos se oma kumppani olisi siinä vierellä.
Jotenkin surku tai haikea olo tuli noitten puolesta..
Irja ja Otto Jokilehdon tiet erkanivat kolme vuotta sitten, kun heidät sijoitettiin 60 aviovuoden jälkeen eri osoitteisiin, Helsingin Sanomat kertoo.
Otto Jokilehdon, 85, mukaan heidät erotti lääketiede ja Helsingin kaupunki.
- Vaikka me olimme luvanneet toisillemme, että olemme yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa, hän kertoo lehtihaastattelussa.
Noin kolme vuotta sitten Irja Jokilehto, 87, sairastui dementiaan ja heräili öisin. Mies valvoi yöt vaimonsa vierellä.
Kerran Irja siirrettiin Laakson sairaalan kautta Kustaankartanon vanhainkotiin. Aviomies jäi asumaan Pasilan vanhainkotiin.
Nyt pariskunta pitää yhteyttä vain tyttäriensä välityksellä. Haastattelun mukaan tyttäret kuljettavat äitiään aviomiehensä luokse viikoittain. Näin he ovat tehneet jo lähes kolmen vuoden ajan.
- Kun ei tuo puhelimessa puhuminenkaan enää oikein onnistu, Otto Jokilehto kertoo haastattelussa.
Tyttäret ovat taistelleet vanhempiensa puolesta, mutta mitään merkittävää muutosta yhteisen asuinpaikan suhteen ei ole tapahtunut.
- Aina on annettu toivoa, mutta mitään ei ole tapahtunut. Nyt alkaa olla jo liian myöhäistä. Molempien kunto alkaa olla niin heikko, tyttäret sanovat Helsingin Sanomille.
http://www.iltalehti.fi/helsinki/200811238633030_hi.shtml
****************************
Kunnioitettava aika pysyä yhdessä saman ihmisen kanssa.
Minkä hemmetin takia ei voi samaan vanhustenkotiin päästää?
Luulis että henkisen hyvin voinnin kannaltakin olisi parempi jos se oma kumppani olisi siinä vierellä.
Jotenkin surku tai haikea olo tuli noitten puolesta..
