6-vuotiaalla ei ole vapaa-ajalla vielä yhtäkään kaveria ja meillä ei muutenkaan ole ns. kaveriperheita. Mitä mieltä?

[Keittiönoita]

Noh, enpä ole pahemmin jaksanut miettiä, miksi ei ole vastakutsua tullut, mutta mielestäni se on kohteliasta. Aina joskus löytyy aika tai rako, jolloin voi tulla vastavierailulle. Näin minä opetan omille lapsilleni hyviä tapoja. Kaikkien tapoihin se ei näytä kuuluvan, mutta itse jatkan valitsemallani linjalla. Minusta lapsellekin on hyvä opastaa, että vuoroin vieras ja näyttää, että hänen kaverinsa ja tekemisensä ovat niin tärkeitä, että me annamme nyt sille tilaa ja ostetaan vaikka jotain pientä tarjottavaa pikkuvieraalle. Muu väki voi hetkeksi lähteä vaikka pihalle leikkimään.

Minustakin se on kohteliasta, jos edellytykset ovat molemmilla perheillä samanlaiset. Mä taas olen halunnut opettaa lapsilleni, että myös erilaisten ja eri tavalla elävien perheiden lasten kanssa voi olla kaveri.

 

[äölo]

Minustakin se on kohteliasta, jos edellytykset ovat molemmilla perheillä samanlaiset. Mä taas olen halunnut opettaa lapsilleni, että myös erilaisten ja eri tavalla elävien perheiden lasten kanssa voi olla kaveri.

Niin, en mielestäni omilla valinnoillani kerro, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia. Totta kai voi olla erilaisten kaveri ja erilaisten perheiden lasten kaveri ja ollaankin. Eräskin päiväkodista tuttu tyttö käy meillä alvariinsa kylässä ja viemme häntä myös harrastuksiin. Koskaan saamatta vastakutsua tai -palvelusta. Koska se ei ole lapsen vika ollenkaan, niin hän on tervetullut. Mukava tyttö. Mutta silti olen sanonut lapsille, että nyt olisi välillä Kaisan aika tulla meille kylään, olet ollut siellä niin usein... Ja on täysin ymmärrettävää, että kaikkiin koteihin ei voi todellakaan kutsua vieraita esim. alkoholistiäidin tai -isän kanssa. Mutta silti opastan lapsilleni, että vuoroin vieraissa ja yritän aina tilanteen mukaan järjestää tilaa kaikkien neljän kavereille.

 

[vierailija]

6-vuotiaalla ei siis ole vielä ikinä ollut ketään kaveria muualla, kuin päiväkodissa. Vapaa-ajalla leikkii siis vain vanhempien ja isovanhempien kanssa.
Lapsi ei viihdy yksin ollenkaan ja aina pitää olla aikuinen viihdyttämässä.
Olenkin pohtinut johtuuko siitä, ettei ole ikäistään seuraa.
Lapsi meni päiväkotiin 3-vuotiaana ja ehti olla 1,5v ryhmässä, kun päiväkoti lopetettiin ja lapset sijoitettiin eri päiväkoteihin lähistöllä. 4,5-vuotiaana ehti olla vajaa vuoden ryhmässä, kunnes muutimme eri paikkakunnalle. Täällä lapsi oli ensin 3kk ryhmiksessä, koska tänne rakenettiin uutta päiväkotia, joka avattiin jouluksi. Sitten ryhmis hajosi ja lapset menivät kukin mihinkin hoitopaikkaan. Oma lapseni oli ainut, joka jatkoi uudessa päiväkodissa.
Täällä tuntuu taas olevan kaikilla niin omat porukkansa ja kuvionsa jo valmiina, että on vaikea ystävystyä.
Lapsen isovahempien naapurissa asuu lapsiperhe ja olemme noin 20-30krt yrittäneet kysyä heidän lapsiaan ulos lapseni kanssa tai leikkiseuraksi muuten. Yhden kerran on lähtenyt sitten mukaan ja mielestäni lapset viihtyivät hyvin keskenään ulkona. Ovat vaan aika erakkoluontoinen perhe.
Päiväkodissa laitettiin kerran yhden lapsen lokeroon lappu, jossa oli yhteystiedot ja voisiko tämä lapsi tulla viikonloppuna meille. Olivat menossa reissuun sinä viikonloppuna ja sovittiin, että ehdottavat, kun heille sopii. Mitään ei ole kuulunut..

En ole stressanut sen kummemmin, vaan ajatellut, että kyllä koulusta sitten seuraa löytyy. Lapseni on kiltti, rauhallinen ja sosiaalinen lapsi, joka kyllä tulee toimeen kaikkien kanssa.

Mieheni on kova urheilemaan ja vapaa-ajalla on paljon urheilun parissa, eikä näin ollen kaipaa sitten oikeen seuraa muuten, sillä hänelle riittää pelikaverit urheilun parissa.

Itselläni ei ole ikinä ollut oikeen ystäviä. Ainut läheinen ystävä asuu Briteissä ja toinen 500km päässä. Nähdään harvoin. Itsellänikään ei ole ketään vapaa-ajalle ja jos olen lauataina illan yksin, niin mä olen itsekseni kotona. Olen oppinut olemaan yksin.

Meillä ei käy ketään vieraita (lukuunottamatta isovanhempia ja satunnaisia sukulaisvierailuja). Meillä ei ole yhtäkään kaveripariskuntaa tai tuttavaperhettä. Olemme aina vain meidän perhe.

Mietinkin miten tämä vaikuttaa lapseen ja vaikuttaako se edes mitenkään? Olenko turhaa huolissani?

Meillä ei haluta ketään vapaa ajalla nähdä. Miksi pitäisi??lapsi on sanonut ettei jaksa vapaa aikana ketään,kuin oman perheen. En minäkään tarvitse ylimääräisiä. Töissä saa ihan tarpeeksi nähä ihmisiä. Enkä jaksa aina heitäkään. Olemme tyytyväisiä ja onnellisia omissa oloissa. Käymme toki matkoilla,harrastuksissa jne. Miksi kotiinsa pitäisi päästää tuntemattomia??