5kk vauvan itkeskelystä..

Vauva siis itkeskelee kaiken päivää, ei viihdy lattialla tai sitterissä kuin korkeintaan 15 min vaikka itse istuisi vieressä ja viihdyttäisi. Alkaa vaan parkumaan ja parkuu niin kauan että otan syliin. Ja sylissä jaksaa olla jos kävelen ympäriinsä ja höpötän ja laulan. Osaa kääntyä kyljelleen ja pitää tavaroita kädessä. Mahalleen jos laittaa niin huuto alkaa melkein välittömästi. Ja tässä ei oo kyse siitä että en olis pitäny häntä mahallaan, olen häntä kääntänyt mahalleen 3-kuisesta lähtien päivittäin. Mahallaan ollessa jaksaa olla kyynärnojassa ehkä 2 min ja sitten väsyy. Viime neuvolassa lääkäri tästä jo huomautti ja käski vaan harjotella lisää.

Eihän se ikinä opi liikkumaan eikä mitään tekemään kun ei se suostu olee lattialla! :headwall:

Iltaisin nukahtaminen on tosi vaikeaa.. Saattaa olla hereillä vaikka kuinka kauan eikä nukahda. Tuskastuu vaan ja huutaa.. Päivisin nukkuu 2-3 päikkärit vaunuissa ulkona. Kaikki illat se itkeskelee ja pitää kanniskella ja laulaa kun muu ei auta. Yötä vasten en kuitenkaan viitsi laittaa pihalle nukkuu..

Millon tää oikeen loppuu.. Esikoisella oli koliikki mutta se loppu 3-kuisena ja sen jälkeen oli tosi hyväntuulinen ja kiltti vauva. Tuntuu että tällä nuoremmalla ois joku kestokoliikki joka jatkuu varmaan ikuisesti...

 

Millanen iho, miten vatsa toimii, miten nukkuu yöt?

 

ei se loputtomiin jatku, usko pois...
mulla kans 5kk vauva, kohta 6kk, oon huomannu et vauva nauttii kun on tekemistä ja tutkimista, onko teillä tuommosta kävelytuolia?? vai voiko viel ajatellakkaan..
meijän poju on niin jämäkkä et ostettiin jo tuommonen, pääsee tutkaileen maailmaa pystyasennosta ja tykkää siitä!

uniin varmasti vaikuttaa jos ulkoilee ja touhuilee, käy kylässä, antaa vauvalle tekemistä... hankalaa kyl jos ei lattialla yhtään viihty, toivottavasti siihen tulis muutosta

 

Meidän esikoinen ei ollut koskaan kovin tyytyväinen itsekseen ennen kuin oppi ryömimään 7 kk:n iässä. Ei viihtynyt lattialla, ei ainakaan mahallaan. Mutta niin vaan alkoi liikkua.

Oikeastaan yksikään lapsistani ei ole viihtynyt mahallaan, enkä ole juuri pitänytkään, mutta ovat silti oppineet liikkumaan. Neuvolassa aina toitotetaan sitä, kuinka tärkeää se mahallaan olo on, mutta eihän lasta voi itkemässä siinä pitää.

Että älä stressaa, kanniskelu on raskasta, mutta kyllä tuokin vaihe ohi menee.