5 vuotta naimisissa, en tunne itseäni enää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Ennen nykyistä parisuhdettani olin kunnianhimoinen, sporttinen ja iloinen. 7 vuoden jälkeen olen ylipainoinen, masentunut kotiäiti joka ei uskalla hakea työelämään. En tiedä mistä alamäki johtuu mutta epäilen sen johtuvan parisuhteestani. Miehelläni on tapana torjua minut emotionaalisesti ja kun paljastan jonkin salaisen toiveeni hän saattaa alkaa huutamaan minulle. Olen sulkeutunut ja hakeudun nykyään pois ihmisten parista. Minulla olisi hyvät mahdollisuudet hyvään uraan mutta en enää hae töihin enkä usko pärjääväni missään muualla kuin siivoojana jossain juna-asemalla. Onko teillä samanlaisia tarinoita lähipiirissä tai omasta elämästä? Arvostaisin ajatusten jakamista.
 
Ennen nykyistä parisuhdettani olin kunnianhimoinen, sporttinen ja iloinen. 7 vuoden jälkeen olen ylipainoinen, masentunut kotiäiti joka ei uskalla hakea työelämään. En tiedä mistä alamäki johtuu mutta epäilen sen johtuvan parisuhteestani. Miehelläni on tapana torjua minut emotionaalisesti ja kun paljastan jonkin salaisen toiveeni hän saattaa alkaa huutamaan minulle. Olen sulkeutunut ja hakeudun nykyään pois ihmisten parista. Minulla olisi hyvät mahdollisuudet hyvään uraan mutta en enää hae töihin enkä usko pärjääväni missään muualla kuin siivoojana jossain juna-asemalla. Onko teillä samanlaisia tarinoita lähipiirissä tai omasta elämästä? Arvostaisin ajatusten jakamista.

Tietenkin kaikkien ongelmiesi syynä on mies, joka torjuu emotionaalisesti. Turha edes yrittää itse tehdä elämälleen jotakin koska mies.

Samasta syystä viimeisessä laskennan 145 000 miestä ovat kaikki omaan tilaansa syyttömiä työttömiä. He ovat olleet naisten emotionaalisen ja seksuaalisen torjunnan kohteena ja siksi työhön pystymättömiä, masentuneita, ylipainoisia ja alkoholisoituneita.
 
Mikä estää hakemasta opiskelemaan? Saamattomuus?

Tossa tilanteessa voit syyttää ihan ittees. Veikkaan, että suurin este noille asioille olet sinä itse. Ruoka remontti, haet opiskelemaan ja väsymyskin kaikkoo, kun alat vaikka ulkoilee ja kuntoilee. Jos oot juurtunu siihen sohvaan, etkä tee mitään niin ei mikään ihme, että lihoo, väsyy ja motivaatio katoo. Nyt vaan elämän siivous ja se kuntoon ja vaan sä ite olet vastuussa omasta elämästäs, ei sun miehes.
 
Meidän perhetutut ja ystävät sanovat että mieheni harjoittaa henkistä väkivaltaa mua kohtaan. Ei kai se voi olla tuulesta temmattua kun ulkopuolisetkin ovat sen huomanneet? Ap

Etköhän ihan itsekin ymmärrä, jos mies kohtelee sinua huonosti ja käyttää henkistä väkivaltaa. Ei tältä palstalta ainakaan kannata hakea tukea, koska täällä on vain katkeroituneita miehiä antamassa lisää kuraa niskaan. Suosittelen sinua keräämään itsekunnioituksesi rippeet ja tee se, minkä tiedät olevan itsellesi parhaaksi.
 
Työtä se on kotityökin ja vastuullista sellaista. Nyt vaan liikuntaa joka päivä tai melkein ja on totta että voit syödä suruun tai et osaa syödä oikein ja kulutuksesi mukaan tai sinulla on kilpirauhas- sairaus tms. Parisuhdetta kannattaa lähteä hoitamaan esim. seurakuntien järjestämille parisuhdeleireille missä voi lukot avautua ja tulla molemminpuolista ymmärrystä naisena ja miehenä olemisesta yms. Siinä siipassa voi olla paljonkin vikaa mutta itseensä voi vaikuttaa ja omiin elintapoihin, toisen ihmisen muuttaminen on lähes mahdotonta..
 
Ennen nykyistä parisuhdettani olin kunnianhimoinen, sporttinen ja iloinen. 7 vuoden jälkeen olen ylipainoinen, masentunut kotiäiti joka ei uskalla hakea työelämään. En tiedä mistä alamäki johtuu mutta epäilen sen johtuvan parisuhteestani. Miehelläni on tapana torjua minut emotionaalisesti ja kun paljastan jonkin salaisen toiveeni hän saattaa alkaa huutamaan minulle. Olen sulkeutunut ja hakeudun nykyään pois ihmisten parista. Minulla olisi hyvät mahdollisuudet hyvään uraan mutta en enää hae töihin enkä usko pärjääväni missään muualla kuin siivoojana jossain juna-asemalla. Onko teillä samanlaisia tarinoita lähipiirissä tai omasta elämästä? Arvostaisin ajatusten jakamista.

Ihan turha nysvätä parisuhteessa, jossa toinen koko ajan pyrkii alistamaan mollaamalla ja haukkumalla. Jos olette käyneet jo parisuhdeterapiassa, niin lusikat jakoon vaan. Ei se siitä miksikään muutu.

Jos ette ole vielä käyneet parisuhdeterapiassa, niin kokeilisin sitä nyt ensin.
 

Yhteistyössä