5-VUOTIAS

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Heidit83
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Heidit83

Vieras
Millaisia teidän 5- vuotiaat ovat? Meillä tytär käynyt aivan mahdottomaksi. Komentelee sisaruksiaan ja jopa meitä aikuisia yrittää komennella minkä kerkiää. Paikallaan ei kerkiä olemaan ollenkaan. Olen joskus esim.tytön kynsiä leikatessa sanonut että nyt ei saa yhtään liikkua, ja vastauseksi on tullut: saako silmiä liikuttaa? Että täysin paikallaan oleminen tuntuu mahdottomalta. Tyttö on aina ollut kova menemään mutta nyt vauhtia ei saa millään pysähtymään. Ja nyt kun on oltu kerhossa, on sieltä opittu kaikkea "kivaa" uutta, kuten esim. se, että pikkusisko on kiva taklata seinää päin jos ei muuten saa häntä uskomaan ja tekemään niinkuin tyttö haluaa. Kylässä kyllä osataan useimmiten käyttäytyä oikein hienosti. Aina kaikki ei edes usko että tyttö osaa kotona olla tällainen vauhtimimmi. Nykyään kauppareissutkin on aivan järkyttäviä, kun tyttö mennä viilettää pikkukärryjensä kanssa, eikä usko vaikka aina lupaakin olla kunnolla. Ja pyriseminen naamaa päin on tullut uutena juttuna. Näin tyttö tekee kun häntä komennetaan. Tai sitten tyttö menee lastenhuoneeseen ja tukkii oven suun lelukoreilla ettei kukaan pääse huoneeseen, ja meuhkaa siellä aikansa, kun häntä ei saa komentaa omasta mielestään. Ja nytpä neiti on oppinut valehtelemisenkin. Pikkusiskoa on helppoa syyttää vaikka mistä, koska hän ei osaa vielä itse kertoa miten asia oikeasti on...Toivottavasti tämä "ihana" uhma loppuu pian... =)
 
Täällä myös komenteleva 5v. Poika, mutta ihan tutulta kuulostaa. Tämä ollut melko rauhallinen ja kiltti, mutta nyt testataan tosissaan meitä vanhempia. Kaikkeen vastataan "ei", ja kaiken pitää tapahtua heti. Sählää jatkuvasti, tekee tuhatta asiaa samanaikaisesti ja törmäilee kun juoksee eikä katso eteensä. Koko ajan sattuu johonkin. Ehkä sitä järkeä pikkuhiljaa alkais sinne päähän tulemaan, toivottasti... Tärkeää on pysyä tiukkana kun on jotain sanottu. Sitä lapsi juuri kaipaa tässä vaiheessa että vanhemmat pysyvät sanojensa takana vaikka kuinka kiukuttelisi. Koitetaan jaksaa!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.05.2006 klo 22:51 tuplis2 kirjoitti:
Kuulostaapa tutulta, varsinkin tytön kanssa olen hehkumassa.
Poika helpompi ja uskoo.
Meillä poika, tosin on vasta vuoden, on ainakin vielä paljon rauhallisemman olonen kuin esikoistytär. Tyttö on ollut pienestä asti vauhdikas, mutta tämä meidän poika on oikea "mammanpoika".

(vaihdoin nimimerkkiä, aloitin siis tämän keskustelun...) =) <br><br>
 
meillä kans 5v neiti,jonka kanssa menee hermot päivittäin.ei usko mitään :x sata kertaa saa sanoa jostain asiasta ja sit vasta uskotaan kun tulee itku.ja sitten kun kieltää iltalukemisen tai telkkarin kattomisen ni sit sanoo"okei,mä uskon jo"mutta sillon se on jo myöhäistä.
pikkusiskon kyllä antaa olla rauhassa.

vänkää joka asiasta vastaanja kun patistan siivoamaan huonettaan ,ni sanoo"en mä sitä ole sekottanu" :$ :$ :$ kylässä kans käyttäytyy ku enkeli :saint:
 
meillä typy täyttää pian 5 v ja voin kyllä sanoa, ett tekis mieli välillä repiä iteltään tukka päästä ku menee hermo tytön kanssa.. meillä alettu kans sanoo/laittaa vastaan ku komentaan tai sit ruvetaan itkee.. huone on kuin maanjäristyksen jäljiltä, varmaan kaikilla, ja ei suostuta kerää, ei vaikka mitä tekis, kiristyksestä alkaen.. mm.kirjat pitkin lattiaa.. oon kokeillut uhakailua ja kiristystä, just tänään mm. uhkasin heittää kikeron kirjoja (yht 10kpl) roskiin, mut eipä ollut vaikutusta.. tossa yks päivä heitin ihan oikeesti 4 mini muumikirjaa ja pari muutakin kirjaa ihan oikeesti roskiin, mut eipä ilmekkään värähtänyt tytön kasvoilla.. onko neuvoja..?
 
Poistettavan tavaran kipupisteeseen asti vaan tavaraa hyllylle, tai varastoon. Ei roskiin, sillä tavaraa pitää oppia kunnioittamaan (siitä tässä kai on kyse).
Eli: jos ei arvosta, kaipaa, välitä: kamaa kiertoon. Annetaan vaikka pienemmille, lahjoitetaan pelastusarmeijan pataan.
Jossakin kohtaa alkaa lapsellakin raksuttamaan: tavaraa lähtee, ja uutta ei tule (tärkeää!!) tilalle.
Toimii kyllä, mutta tässä nykypäivän tavarapaljoudessa on vaikea olla lisäämättä sitä rojun määrää - ja siitä taas lapselle syntyy mielikuva, ettei tarvitse omista kamoistaa huolehtia... kiere on valmis.
Siis: turhat pois, kaikelle oma paikka (hylly, kaappi, laatikko) ja uuden hankkiminen pannaan.
 
Heh, "ilahduttavan" tutunkuuluista! Meillä pian 5-v. poika. Touhuaa ja touhottaa, puuttuu joka asiaan, keksii mitä hullumpia päähänpistoja, sellainen eemelimäinen tohottaja. Ei usko, ei muista sääntöjä jne.
Meillä käytössä nurkkaanlaitto, tavaroiden takavarikoiminen, pikkukakkoskielto, iltasadun poisjättäminen, ruokapöydästä poistaminen (jos pelleilee) yms. Olen käynyt kyllä kiinnikin, vaikkei saisi.
Tänään kun kysyin, että mikä kumma saa sinut uskomaan, että noin ei saa tehdä, poika totesi: "Minut pitään varmaan laittaa pönttöön." Ihan asiallisesti sanoi, ei viisastellut. Jatkoi sitten hetken mietittyään: "Tai pottaan (pikkuveli 2-v.). Mutta mieluummin sellaiseen, jossa ei ole pissaa". Oli pokassa pitämistä, että sain palattua alkuperäiseen keskusteluun!
Ja sitten oli puolentunnin päästä pissiset aluspöksyt vessanpöntössä, kun hän "pesi" niitä. Ei pahuuttaan, vaan ihan vain äidin avuksi! Oli ensimmäinen kerta. Eilen teki koeviljelmää ja istutti kasvimaalle kompostista poimitut punasipulin, mandariinin ja puolikkaan makkaran! Että tällaisia eemelimäisyyksiä. Aina en jaksa iloita lapsukaiseni kekseliäisyydestä =)

Sitten hänessä on kaiken uhmakkuuden ja mahtipontisuuden ohella pieni poika, joka on hyvin hellä 2 pikkuveljelleen. (Paitsi silloin, kun 2-v. ei leiki hänen mielensä mukaan!)
Kaipa tämä vaihe menee vähitellen ohi... =)
 
Kuulostaa kovin tutulle,
meillä tyttö 5 v 4 kk on ollut tässä vuoden aivan mahdoton. Uhmailee ja mikään ei mene perille. Tuntuu että saa joka päivä "riidellä". Ei usko niin ei usko. Alkaa voimat loppua. Toivottavasti tämä sama uhma ei jatku murrosikään asti... Nyt ollaan jo aika poikki. Tytär on kova päinen ja aina menossa joka paikkaan, ei pysy paikallaan hetkeäkään.
 

Yhteistyössä