5-vuotias poika ei halua lähteä mihinkään

Miten ihmeessä 5-vuotiaan saisi innostumaan asioista. Poika ei todellakaan halua lähteä minnekään, on tehnyt tätä jo 2-vuotiaasta lähtien, mikään ei ole muuttunut. Mikään harrastus ei kiinnosta, seisoskelee vain itsekseen eikä suostu mukaan (jos hänet on johonkin saatu houkuteltua). Päiväkodissa on ollut hankaluuksia toisten lasten kanssa, tönimistä, lyömistä, tukasta vetämistä. Kotipihalla ei suostu leikkimään toisten lasten kanssa, leikkii vain pikkusiskon kanssa. Päiväkodissa ja kotona tilannetta on yritetty ratkaista monin tavoin, jotta poika saataisiin mukaan leikkeihin. Välillä siellä leikit sujuvatkin, mutta edelleen joka kerta, kun ollaan jonnekin lähdössä, poika ei halua lähteä, on pakotettava pukemaan vaatteet, häntä odotetaan, että päästään lähtemään. Onko jolloin yhtä hankalaa 5-vuotiasta? Ainoa asia, mistä poika on kiinnostunut, on lukeminen (oppi lukemaan noin vuosi sitten). Mutta, aina ei oikein voi lukeakaan, vaan perheen kanssa haluttais liikkua ja vanhemmat ja pikkusisko tykkäisivät kovastikin urheilla.

 

Mietin vähän aikaa tätä juttua ennen, koska kuulostaa aika vaikealta... voisiko pojalla olla lievä Aspergerin syndrooma ja ehkä siihen liittyvä masennus? Älä pelästy, mutta sellainen tuli mieleen, kun on vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä ja johonkin lähtemisessä ja sitten vielä tuo innostus lukemiseen yli kaiken, se on aika tyypillistä Aspergereille. Tavalliseen uhmaan tuo tuskin liittyy, koska sitä on kestänyt jo noin kauan ja yleensä lapset ovat innokkaita lähtemään urheilemaan, vaikka pukeminen tosin voi olla vaikeaa, mutta se ei tässä taida olla se perimmäinen syy lähtemisen vaikeuteen. Voit vaikka pyytää, että erityislastentarhanopettaja tulee päiväkotiin seuraamaan poikaa ja sen jälkeen voitte keskustella siitä mitä mieltä hän on. Lasta näkemättä ei hänestä saa kokonaiskuvaa, joten lähellä oleva ammattilainen olisi paras apu teille ja helpoin myös toteuttaa. Tsemppiä ja jaksamista!

 

Aspergeri minullakin tuli mieleen.
Viekää ihmeessä lapsi jonkun asiantuntijan nähtäväksi, sitä varten ne ovat olemassa. Tulee asia selvitettyä, ja lapselle ja teille se voi olla suuri helpotus.

 

Kannatan "jonnekin" viemistä, jos asia vaivaa eikä muutosta tule, mutta toisaalta (ellen ota liian kevyesti asiaa sitten) , meitähän on erilaisia.... ei kaikki nauti ryhmätoiminnoista, vaihtuvat uudet tilanteet hämmentää jnejne

 

Luettuani Aspergerista, moni asia täsmää kyllä poikaan. Mainitsin päiväkodissakin omahoitajalle asiasta ja hänkin oli samaa mieltä, että monet piirteet täsmäävät. Nyt otetaan päiväkodissa erityislastentarhanopettaja mukaan ja ajateltiin viedä poika myös tutkimuksiin. Totta, että kaikki eivät pidä ryhmätoiminnasta, mutta poikaa ei saa innostumaan mistään..toivotaan, että asia selviää, olisi helpompaa itselle sekä pojalle, että tiedetään, mistä on kyse.

 

Kiva kuulla Ade, että olette päässy asiassa eteen päin. Yleensähän se helpottaa, jos tietää missä mättää ja samalla löytää vertaistukea ja ammattiapua ongelmaan. Aurinkoista kevättä teille!